Muut sivut

torstai 24. joulukuuta 2015

Luukku 24 - Hyvää Joulua!

Ensinnäkin: Minun on pakko sanoa, että olen tällä hetkellä todella ylpeä itsestäni. Syynä siihen se, että sain oikeasti joulukalenterin tehtyä ajallaan. Tietysti muutamalta päivältä jäi, mutta silti jokikinen luukku löytyy. Pakko myöntää, että epäilin tätä hanketta. Viimejouluna homma jäi pahasti kesken.
  Toisekseen: Muistakaa kaikki nauttia joulusta. Kuunnelkaa lauluja, syökää paljon ja avatkaa lahjoja. Liitän tähän mukaan muutaman talvisen kuvan meistä, jotka eivät ole tainneet blogissa esiintyä. Lisäksi laitan jouluisia kuvia jotka otin eilen. Nyt ei sitten muuta, kuin Hyvää Joulua kaikille!

















Hyvää Ja Rauhallista Joulua Jokaiselle! Toivoo: Aada Ja Nikke

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Luukku 23

Heipparallaa! Mä pääsin taas tänne kirjoittelemaan! Äiti mulle lupas sillon, että mä saan kertoo teille satuja vielä toiste tän joulukalenterin aikana. Aika tiukille meni. Kai sillä äitillä meni hermot, kun jankkasin vaikka kuinka pitkään. Ja jos joku yhtä vähä-älynen henkilö, kun äiti ei ole vielä mua tunnistanut, niin teillä on kunnia lukea neiti Niken virallista lahjatoivelistaa.
  Äiti sano, että en mä enää ehdi laittaan tätä listaa, kun joulu on huomenna. Siihen mä sanoin että "Äiti relaa onhan sillä ukolla niitä keskenkasvusia käppänöitä apuna, kyllä se ehtii mun lahjat tuomaan." Äiti vähän ihmetteli että kuka on ukko ja ketkä on keskenkasvusia käppänöitä. Ihme hyypiö. Ja kehtaa vielä tallilla kehuskella että sen todistuksessa oli neljä kymppiä ja loput ysiä. Jaa, tota... Nyt se sano mulle että jos en ala kirjottaan vähän nätimmin nii se pitää huolen että en saa yhtään mitään.
  Mun pitää kulemma mennä asiaan. Eli:

Hyvä ukko, ja sinun keskenkasvuiset käppänäsi. Olen ollut hyvin kiltti tyttö. Ainakin suurimman osan ajasta. Joten ansaitsen siis hyvin paljon joululahjoja. Myös äidin mielestä. (Juu... Niinhän minä sanoin...) 
Ihan ensimmäinen toiveeni on sellainen hieno loimi. Se olisi pinkki. Ja timanteilla päällystetty. Aidoilla timanteilla. Ja niiden on PAKKO olla pinkkejä. Ja täytyy olla kaukakappale. Irroitettava. Ja niiden timanttien pitää olla vedenpitäviä. Ja sen pitää olla talvella tosi paksu. Ja kesällä tosi ohut. Ja siihen täytyy olla myös sellainen huppu. Että kärpäset ei kiusaa mua. Ja ettei nassu palellu. Ja ettei synny väärinkäsityksiä, mainittakoot myös, että hupun täytyy olla päällystetty timanteilla. Pinkeillä, totta kai. Äläkä välitä äitistä. Se yrittää takuulla soittaa sulle, niin se sanoo. Älä siis vastaa.

Toiseksi haluan että ylihuomenna kun äiti saapuu tallille ja ottaa satulahupun pois, meidän satula on päällystetty aidoilla blingeillä. Pinkeillä. Ja jälleen, älä vastaa äitille. Se sanoo että se ois epämukava. Eikä ois.

Haluan myös tiivistää asiaa, eli pyydän että kaikki varusteeni päällystettäisiin pinkeillä timanteilla. 

Haluan myös leipäkoneen. Laitapa samaan syssyyn myös porkkanoita, omenoita ja pipareita. Tai sitten kylvä mun tarhaan piparipensas. Sellainen on olemassa.


Sitten vielä, koska olen kiltti tyttö, pyydän sinua tuomaan äidille Kingslandin Aurielia treenipaidan. Se oli äidin toivellistalla. Oikeasti.
(Pitää paikkansa.) Se näyttäis tosi hyvältä äitillä. Ja mitä paremmalta äiti näyttää, siltä paremmalta mä näytän. 

Vielä loppuun äiti käski lisäämään sellaisen lelun, jossa apina paukuttaa lautasia yhteen. Kun mä kysyin että mitä mä sellasella teen, niin äiti sano että "No jos sellasen laittaa sun karsinaan ja sä saat yöllä kattella sitä, sä voisit treeneissä keskittyä tehtävään, etkä vaan ajatella sitä apinaa." 

Kuten näet, toiveeni ovat hyvin pieniä ja vaatimattomia, uskon kyllä että sinä ja keskenkasvuiset käppänäsi voitte kaikki ne toteuttaa. Hyvää joulua teille! 

Ja hyvää joulua teille kaikille ruudun takana! 


 

Luukku 22 - Kuvapläjäys

Huomasin juuri, että kameran rullalle oli jäänyt paljon kuvia viime lauantailta, eli siltä päivältä kun koulut loppui. Kamerassa oli muutama vähän vanhempikin kuva (ehkä noin kaksi viikkoa sitten otettu) ja päätin nyt laittaa niitä kuvia tänne. On meillä ihmeellinen joulukuu, vai mitä?














 
Otin myös muutaman rakennekuvan, eikän Nikke enää näytä niin laihalle...?



Loput kuvat ovat mummolastani samalta illalta. Yritin ottaa kuvia ilman salamaa, mutta en tiedä mitä tapahtui... Kuvat eivät edes heilahtaneet! Mutta ovat nämä silti ihan kivoja... :D



 

Mitäs tykkäsitte kuvista?




Luukku 21

Viimeinen osa varustepostauksesta, eli suojat.


Näitä suojia me käytetään melkein joka päivä. Eli nämä ovat Lami-Cellin Pro suojat. Ovat ihan huippu hyvät, kätevä kiinnitys, ja kestää kyllä kovatkin kolhut. Lisäksi nämä ovat vanhat, tulivat Niken mukana, ja silti ihan siistit. Suosittelen!


Tässä ovat sellaiset suojat, joita ei niin usein käytetä. Turkoosit ostin vain varalle Hööksin alesta, ajattelin, että ovat pirteän väriset. :D
  Alemmat ovat Horesta, tulivat Niken mukana. Näitä me käytetään kurakeleillä kun ei viitsi kalliita suojia laittaa.


Sitten, meidän kaikki pintelit. Meillä on neljä patjaa, kaksi niistä valkoiset ja kaksi ruskeat. Molemmat ovat Eskadronin ja tulivat Niken mukana. Sitten meillä on tuollaiset tyhmänvihreät (se ON kyllä ihan varmasti väri) fleecepintelit, jotka itse ostin, ja joita ei oikein tule käytettyä... Sitten siniset joustopintelit (ovat oikeasti vaaleammat), jotka itse ostin myös Essin blogikirppikseltä, ja jotka ovat samaa sävyä sen meidän vaaleansinisen huovan kanssa. Sitten vielä punaiset joustopintelit, jotka tulivat Niken mukana. Näitäkään ei hirveästi käytetä. Vielä viimeisenä pinteleistä on valkoiset käyttämättömät pintelit, jotka tulivat Niken mukana.


Meidän kuljetussuojat ovat Eskadronin, ja tulivat Niken mukana. Ovat jo vanhat ja ottaneet vähän osumaa, mutta silti aivan käyttökelpoiset.


Meiltä löytyy myös muutamat buutsit. Noita Horzen ja Eskadronin kankaisia buutseja käytämme talvella ja kotona, nahkaisia jos mennään esim. hyppimään maastoesteitä.


Onhan meillä myös toiset siistimmät buutsit, eli ihanat pinkki-punaiset, merkiltään HKM.
 
 
Hommasin Nikelle paksummat pintelipatjat, joita en ole kyllä yhtään käyttänyt... (Heh... Heh.. Heeehh...)


Tässä on meidän "erikoiset suojat", eli kylmäyspatjat ja BOT:in tallisuojat. Molemmat ovat huippu hyvät. Niistä voit lukea lisää... Hmm... Luukku 1? Siihen taisin kirjoittaa jalkojen hoidosta.

 
Vielä viimeisenä Eskadronin lampaankarvaiset hivutussuojat takajalkoihin, jotka tulivat Niken mukana ja joita käytämme lumikeleillä.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Luukku 20

Haaste kirjoittamisesta. Haasteen löydätte täältä.

1. Kirjoitatko usein? Kyllä. Kirjoitan lähes joka päivä jotain. Blogia, novelleja, runoja...
2. Mitä kirjoitat? Melkeinpä kaikkea, mutta enimmäkseen runoja, lauluja, novelleja ja blogiin tietysti. 
3. Milloin kirjoitat? Silloin kun siltä tuntuu. Kun saan inspraation. Joskus se voi iskeä silloin, kun olen surullinen, joskus kun olen iloinen. Kun näin käy, kirjoittaminen on helppoa. Tekstiä vain syntyy.
4. Kirjoitatko julkisesti? Blogiin laitan jotain kertomuksistani, mutta en oikeastaan. Joitain laulujani kyllä saatan johonkin laittaa.
5. Miksi kirjoitat? Koska se tuntuu hyvältä. Puran niin tunteitani. Silloin kun olo on sekava, kirjoitan blogiin/johonkin muualle, ja teksti on kyllä sen veroistakin. Mutta olen kyllä kuullut, että silloin tekstini on parempaa. :D
 6. Mistä asioista kirjoitat? Siitä, mitä mieleen juolahtaa. Joskus surusta, ilosta, yksinäisyydestä. Vaihtelee paljon.

Luukku 19

Hevoset, joista olen kiitollisia. Joita ilman en olisi tässä, oman hevosen kanssa. Hevoset joita ilman olisin jo luovuttanut, tai en välttämättä tätä lajia olisi edes aloittanut. Suurin osa näistä hevosista on jo poissa, niin sanon nyt heille: "Kiitos". Kiitos, että teitte minusta sen kuka olen. <3
 
 Kohinoor v. Bunswaard "Kohinoor". Tämä sysimusta shetlanninponi on edelleen minulle tärkeä, vaikka en sillä monesti ratsastanut pituuteni vuoksi. Sen jääräpäisyys ja suloisuus vakuutti minut täysin. :D Sillä oli aina hauska ratsastaa, sillä se keksi aina jotain. Kerran leirillä, se ei halunnut irroittaa ollenkaan turpaansa parhaan kaverinsa Latanjan pepusta, vaan käveli aina sinne, minne sekin. Vaikka taluuttajakin yritti kiskoa, ei se suostunut kulkemaan muualla. Tämän muistan parhaiten Kohinoorista. Tämä itsepäinen ponivanhus on edelleen elossa ja asustelee Kivitallilla, kuten monet muutkin näistä hevosista. Aina kun siellä käyn, on Kohinoorille leipää taskussa.

Eminent "Emppu". Rest In Peace.  Muistan, kuinka Emppu tuntui jättiläismäiseltä, kun sen näin. Eihän se ole kuin ehkä 165cm, mutta oli se silloin iso. Empulla menin vain kerran, mutta se oli kuin unta. Sen ratsastuksen voimilla porskutettiin vaikka kuinka pitkälle. Empun satulavyötä ei voinut kiristää ollenkaan maasta, tai paikoiltaan. Aina alkukäyntien aikana. Sen ainoan kerran kun Empulla ehdin menemään leirillä, hyppäsimme. Esteet nostettiin meille paljon kerkeammiksi kuin poneille. Olin silloin vasta ratsastanut vuoden, ja tietty se 50cm pysty tuntui vuoren korkuiselta. Mutta silti, vaikka kuinka pelotti, Emppu kantoi minut yli. Olin rakastunut siihen hevoseen, todella olin. Kun viime vuonna sain kuulla, miten se oli laukannut vihreämmille niityille, itkuhan siinä pääsi. Tietysti ikävöin hevosta, mutta myös sitä, että en saanut enää toiste ratsastaa sillä. En ikinä unohda sinua. Kiitos. <3

Kagor "Kalle" Tällä hevosella ratsastin ehkä kaikista eniten Kivitallilla. Iso musta. Oikeasti, en edes muista monestiko Kallella menin. Menin ensimmäisen esteratani sillä, laukkasin ensimmäistä kertaa sillä... Lista on loputon. Ilokseni voin sanoa, että Kalle on edelleen täällä, toimii Kivitallilla. Kallea ei koskaan voinut laittaa kuntoon oppilas. Aina aikuinen. Karsinassa se oli arvaamaton, puri ja potki. Kerran kun kävelin laitumella, hoisin leiriheppaani, Kalle puri palan pois kädestäni. Vain kun kävelin sen ohi kymmenen metrin päästä. Silti se on tärkeä. Olen hypännyt sillä kaikista eniten Kivitallilta, ja sillä ratsastus... Niin ihana hevonen.

"Kasper" Jossakin kaukana, laukkaat taivaalla, suojelet minua, esteradalla. Sillä polulla, jolle minut ohjasit. Ja nyt suojelet minua. Näin minä uskon. Kasper oli hevonen, jolla hyppäsin ensimmäistä kertaa. Muistan ensimmäisen leirini. Silloin hyppäsin ensimmäistä kertaa, ja se oli pelottavaa. Silti, Kasper kantoi pienen Aadan suurten 35 senttiä korkeiden esteiden yli.
  Kasper oli Kallen tyyppinen. Lempeä, musta jättiläinen. Se oli suuri, mutten koskaan sitä pelännyt. Kun kuulin muutama vuosi sitten sen lopetuksesta, olin aivan maassa. Nyt kun ajattelen, näen paljon Kasperia Nikessä. Molemmat lempeitä jättejä. Molemmilla on ystävällinen katse silmissään. Jälleen, Kiitos. 

"Daisy". Osa teistä on ehkä lukenutkin tästä pienestä pippurisesta shetlanninponista, jota liikutin melkein kaksi vuotta. Aloin liikuttamaan Daisya Julian kanssa kun olin... 9? Tämän ponin kanssa on monet itkut itketty, monesti surusta, harmista, mutta monesti myös on naurettu niin kovasti, että vedet kihosi silmiin. Olen tippunut Daisylta varmaan yli 20 kertaa. Sen kanssa on hypätty satulalla ja ilman, ja maastoiltu yhteensä varmaan satoja kilometrejä. :D



Ja vielä viimeisenä, muttei suinkaan, ollenkaan vähäisimpänä, Nigeria. Nikke. Minun oma, ensimmäinen hevoseni, jota rakastan koko sydämmestäni. Jonka olen vasta puoli vuotta omistanut, mutta jonka takia olen jo monesti itkenyt, monesti nauranut. Ja jokaisella hetkellä rakastan sitä enemmän. <3






perjantai 18. joulukuuta 2015

Luukku 18: Se tunne, kun pilvet viimein väistyvät taivaalta

Minua ei voi masentaa tällä hetkellä mikään. Ei edes se, että huomenna on joulujuhla ja pihalla sataa vettä. Ei mikään. Oloni on kevyempi, kuin viikkoihin. Kuin olisin huomaamattani pidätellyt hengitystäni, ja nyt muistan taas hengittää.
  Sain Niken verikokeiden tulokset juuri äsken eläinlääkäriltä. Eilen passitin Niken verikokeisiin. Vaikka se oli alkanut taas saamaan massaa, on verikokeet muutenkin hyvä ottaa vuoden välein. Mutta eilisestä asti olen ollut hermoraunio. Miettinyt, kuinka pitkään saisin odottaa tuloksia. Tähän päivään vain ilmeisesti.
  Kun vastasin puhelimeen, kädet tärisi. Vastattuani minulle sanottiin "Sain tulokset, ja niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Rauta-arvot vähän matalalla, lihakset olivat vähän ylirasittuneet". Siinä kaikki. Muuten kaikki oli täysin normaalia.
  Jatkoon tämä vaikuttaa nyt niin, että Niken liikunta on hetken mahdollisimman rentoa. Kävelyä ja matalaa, rentoa ravia eteen-alas menetelmällä. Ruokintaan lisätään öljyä ja jotakin energiaa tuovaa täysrehua. Tammikuussa soittelen ell:ille, mikä on meidän kunto siinä kohtaa. Olen luottavaisin mielin, sillä Nikke reagoi jo tähän "lihotuskuuriin" todella hyvin.
  Meillä siis valtakunnassa kaikki hyvin, mitenkäs teillä? Huomenna on joulujuhla, ja sitten alkaa loma. Ihanaa! Nyt olen lähdössä Tampereelle teatteriin. Huomenna lähden mummolleni yöksi. Lisäksi maanantaina näen pitkästä aikaa Julian, so exited. <3
   Paras joululahja jonka voi saada, on tietää, että meillä on täälä kaikki hyvin. <3



torstai 17. joulukuuta 2015

#100 Joulu on taas

Teen nyt luukun 17 ja sadannen postauksen spessun samaan. Eli tässä videolla laulan ja soitan kappaleen Joulu on taas. :)


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Luukku 16

Eli nyt kerron minun erilaisia suosikkeja. :)

Minun suosikki...

Sarja: Ouat (Once Upon A Time) ja Doctor Who

Kirja: Arvoitus nimeltä Margo

Kirjasarja: Varjojen kaupungit, twilight

Elokuva: Pilvikartastot

Elokuvasarja: Nälkäpelit, Hobitit, Outolinnut

Kosmetiikkamerkki: Lumene Natural Code

Bloggaaja: Tiia (Voitto Kotiin)

Vloggaaja: (voice of fortuna), mmiisas, pinkkupinsku ja Pernilla Böckerman

Artisti: Katy Perry

Yhtye/Bändi: Haloo Helsinki

Asu: Neule, legingsit/farkut ja huivi

Limsa: Cola

Oppiaine: Musiikki

Päivä: Perjantai

Huomenna kirjoittelen Niken kuulumisia. Laitelkaapas muuten spessu-ideoita, sadas postaus tulossa... ;)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Luukku 15

Minun päivärutiinini. Olen melko tarkka ihminen, ja usein huomaan, että elän tarkan kaavan mukaan, joka toistuu joka päivä. Tämän takia yritän välillä saada vaihtelua elämään... :D

7.15 Herään kolmannella herätyksellä. Raahaudun ylös, puen ja menen pesemään hampaat ja meikkaamaan.

7.30 Syön aamupalaa. Myös aamupalani noudattaa tarkkaa kaavaa, ja syön aina joko puuroa, tai leipää. :D

8.00 Alan kiireellä kiskomaan takkia päälle ja tarkistan, että kaikki tavarat on koulurepussa, jonka olen pakannut jo edellisenä iltana. Lähden kävelemään (tai jos olen myöhässä, juoksemaan) bussipysäkille, jonne on meiltä n. 600m.


8.12 Suunnilleen noihin aikoihin tulee bussi ja nousen kyytiin.

8.25 Bussi on viimein koululla, ja heti sisälle päästyäni ryntään kavereiden kanssa valloittamaan sohvat. Sohvilla jutellaan, lärätään puhelimia, tehdään läksyjä, tai luetaan kokeisiin.

8.40 Kellot soi, ja suuntaan kaappien kautta ensimmäiselle tunnille.

11.30 Puolet koulupäivästä rämmitty läpi, ja on ruokailu.

11.45 Ruokavälkkä, ja laitoin tämän nyt siksi, että tiistaisin ja torstaisin on kahvila, ja ne ovat myös ainoat välkät jolloin saa olla sisällä. Muuten tykkään olla välkät ulkona, mutta nyt kun on pakkasta, niin jäädyn heti kun astun ovesta pihalle.

14.30 Koulu loppuu! Meillä on aina saman mittainen koulupäivä, eli kuusi tuntia. Menen pihalle, ja odotan, että taksi tulee. Menen siis aina aamuisin bussilla kouluun, ja tulen kotiin taksilla.

14.45-15.00 Noihin aikoihin pääsen kotiin, riippuen viemmekö luokkakaverini taksilla. Jos viemme, olen vasta kolmelta kotona, jos emme, niin aiemmin.

15.00 Kotona alan tekemään jotain... Yleensä joko leivon, katson telkkua, tai luen. Syön myös välipalan heti kun pääsen kotiin.

17.00 Lähden tallille. Joskus tietty aiemmin, tai myöhemmin, mutta yleensä viiden aikoihin.

19.00-20.00 Tulen tallilta suunnilleen noihin aikoihin. Jos Nikellä on vapaa, saatan olla kotona jo ennen kuuttakin... Mutta yleensä noihin aikoihin.

20.00 Menen yleensä koneelle. Yleensä katson videoita, tai teen blogijuttuja. Saatan myös piirää tuolloin.

21.00 Teen läksyt. Jos on kokeita, luen niihin, vaikka olen jo päivällä lukenut.

21.30 Syön iltapalaa, käyn suihkussa, pesen hampaat, jne...

22.00 Pyrin menemään tällöin nukkumaan, vaikka se usein kyllä menee yhteentoista.

Tässä oli nyt päivärutiinini. Ja siis vain arkipäivän. Ajattelin huomenna joko kuvata, tai kirjoittaa My Dayn. :)



maanantai 14. joulukuuta 2015

Luukku 14

Kun ei enää jaksa taistella. 

 Iso, tyhjä, valkoinen huone. Ei! Ei tyhjä! Katson näkymää lasin läpi. Kirkkaan lasin. Kosketan seinämää kevyesti. Samassa lasista aukeaa ovi. Astun hitaasti huoneeseen. Iso, valkoinen, tyhjä huone, lukuun ottamatta noin kuusikymmentä senttiä leveää, koko huoneen korkuista lasiputkea. Ei mitään muuta. Ei ovia, ei esineitä. Ei mitään. Huone loistaa tyhjyyttään. Mikä logiikka? Kuka rakentaa näin ison huoneen, ilman huonekaluja, ilman ovia? Kävelen seinän luokse ja lasken käteni sille. En tiedä, mitä materiaalia seinä on. Sileää. Vitivalkoista, kuin... Marmoria? Kuka rakentaa suuren, marmorisen, tyhjän huoneen, vain isoa lasista putkea varten? 
  Kuinka minä tänne päädyin? Löysin itseni putken sisältä. Samassa pieni ääni pääni sisällä huutaa minulle. "Ei! Älä mieti miten päädyit tänne! Mieti, miten pääset ulos!" Ja jälleen mietin, kuinka paljon fiksumpi tuo ääni päässäni on, kuin minä itse. Mieti nyt.  Mieti! Mitä olisi fiksuinta miettiä, kun löydät itsesi tyhjästä huoneesta ilman ovia? Juolahtaako kenties mieleeni, miten pääsen ulos? Kävelen ympyrää ympäri putkea. Lopulta istun viileää marmoria vasten, ja nukahdan.
  Nukuin muutaman tunnin. Kun avaan silmäni, olen edelleen samassa huoneessa. Vai... Olenko? Sillä seinälle on ilmestynyt lapio. Rautalapio. Otan sen seinältä, miettien miksi huoneeseen oli ilmestynyt lapio. "Mieti nyt! Ei Miksi, Miten?" puhuu hiljainen ääni päässäni. Se on jälleen oikeassa. Miten huoneeseen, jossa ei ole ovia, on ilmestynyt tunnissa lapio? Alan jälleen kiertämään ympyrää. Pian huomaan, että lattian läpi paistaa jotain tummaa. Otan lapion, ja alan hakkaamaan maata. Marmori ei annna periksi. 
  En tiedä, koska nukahdin. Tiedän vain, että herään. Huone on täyttynyt teknologiikalla. Huone on täynnä ruutuja, koneita. Jos en paremmin tietäisi, sanoisin, että olisin hypännyt 3 000 vuotta tulevaisuuteen. Ruuduilla pyörii filmi. Filmi minusta hakkaamassa marmorilattiaa lapiolla. Katson ympärilleni. Ei kameroita, missään. Alan jälleen kävelemään ympäri huonetta. Miksi? Miten? Mitä?
  Seuraavan kerran havahtuessani huone on pysynyt entisellään. Vai... Onko sittenkään? Lattialle, noin viidentoista sentin päähän itsestäni, on ilmestynyt veitsi. Terävä veitsi. Mikä on idea? 
   Musta laatta. 
   Terävä naura, ja vasara.
   En tiedä, kauanko olen täälä ollut. Päivän, tai kaksi. Seuraavat esineet ovat ilmestyneet.
   Mutta seuraavan kerran, kun havahdun, näen joain järkyttävää. Vanha luuranko, joka makaa kuivuneessa verilammikossa. Veitsi rinnassaan. Samainen veitsi, joka on edelleen vieressäni. Ja silloin ymmärrän. Tämä on minun oma helvettini. Kauanko olen täälä ollut? "Jos en paremmin tietäisi, sanoisin, että olen hypännyt 3 000 vuotta eteenpäin". Voisiko... Ei... Mutta jos... Alan vimmatusti hakkaamaan lattiaa lapiolla. Jossain vaiheessa huomaan, että marmorin läpi tunkee musta laatta. Johon on hakattu naulalla "Olen Täällä" Ja silloin kaikki on selvää. Huone uusiutuu. Monestiko olen täälä ollut? Tartun mustaan laattaan, ja hakkaan naulalla laattaan samat sanat, jotka löysin marmorista. Samaisesta laatasta, jonka minä olin kauan sitten kirjoittanut. Ympyrälle, jota olen kävellyt on syntynyt ura. Lasken marmorilaatan uralle. Kävelen takaisin seinän luo, istuudun alas, ja vilkaisen huonetta vielä kerran, ennen kuin survaisen veitsen rintaani. 

"Iso, tyhjä valkoinen huone. Ei! Katson maisemaa lasin läpi." "Lapio? Miksi seinällä on lapio?" "Kierrän ympyrää huoneessa. "Paistaako lattian läpi jotakin?" "Huone on täyttynyt teknologialla. Jos en tietäisi, sanoisin että olen 15 000 vuotta tulevaisuudessa." Musta laatta." "Olen täälä." "Monestiko olen täälä ollut?" "Survaisen veitsen rintaani." 

"Valkoinen huone." "Hakkaan maata lapiolla." "Teknologian perusteella olen 700 000 vuotta tulevaisuudessa." "Monestiko näin käy?" Hakkaan sanat Olen Täälä." "Katson vielä kerran huonetta." 

"Lasinen putki." "Olisin 1 000 000 vuotta tulevaisuudessa." Isken veitsen rintaani."

"7 000 000 vuotta"

"Miljardi vuotta."

"En voi olla kahta biljardia vuotta tulevaisuudessa!"

"Mitä täälä tapahtuu?"

"Monestko näin on käynyt?"

"Monestiko näin tulee käymään?"

"Teknologia näyttäisi olevan biljoonan vuoden päästä tulevaisuudesta."

"Isken veitsen rintaani"

"En jaksa enää."

"Miten pääsen pois?"

"Teknologia on niin uutta, että en edes ymmärrä kieltä mitä niissä puhutaan."

"Koska tämä loppuu?" 

"Isken veitsen rintaani."

"Iso, tyhjä, valkoinen huone. Ei! Ei tyhjä! Katson näkymää lasin läpi. Kirkkaan lasin.osketan seinämää kevyesti. Samassa lasista aukeaa ovi. Astun hitaasti huoneeseen."

Loppu?

Kirjoittelin nyt jonkun näköisen tarinan, kommentoikaa, saitteko juonesta kiinni ja mitä tykkäsitte. :D


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Luukku 13

Varustepostaukset jatkuu! Tänään vuorossa satula ja satulatarvikkeet.

 Meidän satula on siis Prestigen Roma Jump, ja kuten voi ulkonäöstä ja nimestä päätellä, estesatula. Se on teetetty Nikelle mittatilauksena, koska sen selkään on käytännössä mahdotonta löytää hyvää istuvaa satulaa. Tämä on siis Nikelle täysin sopiva, ja itse tykkään tästä aivan älyttömästi. Tosi hyvä istua. Pesen satulan n. kahden viikon välein. Hyvää ei saa halvalla... Mutta kun maksaa Prestigen satulasta, niin kyllä kannattaa! :D Tuli onneksi Niken mukana, ja on vielä melko uusikin... On vasta vajaan vuoden vanha, eikä kyllä näy kulumisen merkkeijä missään.





 
 Meidän tallilla on kissoja, joten pidän satulasuojaa aina satulan päällä.

Meiltä löytyy kaksi vyötä, panssari ja tavallinen. Molemmat ovat 130cm pitkiä. Panssari tuli Niken mukana, käytön jälkiä näkyy, mutta voi hyvin vielä käyttää. Toisen vyön ostin Ruotsin Hööksistä syyslomalla, olin jo Suomessa tuota kuolannut, mutta maksoi Ruotsissa 30e vähemmän euroiksi muunnettuna, eikä edes ollut alennuksessa. :D Tuon vyön nahka on kyllä huippu laadukasta, ja vyö on anatomisesti muotoiltu. Uusi vyö on merkiltään Claridge House.

 Satulan alla käytetään aina Mattesin aitoa lampaankarvaromaania. Tuli myös Niken mukana, mutta eteen ollaan laitettu niitä jänniä täytepala juttuja. :´D


 Tämä on meidän kulunein huopa, on Kingslandin ja tuli Niken mukana. On alareunasta rispaantunut, mutta käytössä silti.

 Tämäkin tuli Niken mukana. On siis Lami-Cellin huopa, joka on todella hyvä! En kesällä hirveästi käyttänyt, kun on niin paksu, mutta kangas on hengittävää.

 Voisiko joku ystävällisesti kertoa minulle, mikä tuo merkki on? :´D En tiedä, meidän panssarivyökin on tuon merkkinen. Mutta tämä tuli myös Niken mukana, ei tule hirveästi käytettyä, kun ei muuten ruskeaa ole. Ja nuo nyörit ja merkki ovat vaalean keltaisia, näyttävät kuvassa valkoisilta.

 Tämän ostin Essin blogikirppikseltä. Helmet oli kulema ommeltu itse. On todella hyvässä kunnossa ja on kyllä kaytetty.

 
Sitten, HV Polon tummansininen huopa, joka tuli Niken mukana.
 
 
Tuollainen on huovan päällä.

 Ja vielä viimeisenä, huopa jonka itse ostin Hööksin alesta. On todella laadukas, hengittävää materiaalia ja pehmeä. On ehkä meidän eníten käytetyin huopa. <3