Muut sivut

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Mikä on Niken tilanne tällähetkellä?

Sain edelliseen postaukseen anonyymiltä kommentin, jossa puhuttiin Niken kunnosta. Kommentti ei ollut ikävä, vaan aivan ystävällinen, jossa kerrottiin vinkkejä Niken lihaskunnon kasvattamiseen ja ruokintaan. Se mikä tässä kommentissa häiritsi, oli se, että olen ehkä antanut blogin kautta väärän kuvan Niken kunnosta.
  Järkytyin kun katsoin kuvaa mikä oli edellisessä postauksessa. Eihän se tuollaiselta luurangolta ole näyttänyt. Eikä olekkaan. Tallissa oli todella huono valo, ja kylkiluut paistoivat kunnolla läpi kuvassa. Mutta kuvakin on jo n. 1kk vanha. Tilanne ei ole enään se. Ei todellakaan. Ollaan nyt saatu "tärkeiltä" ihmisiltä kuten Katalta, tallinomistajalta, eläinlääkäriltä ja akupunktiohoitajalta paaljon kehuja, kuinka Nikke on menettänyt heinämahaa, mutta silti saanut paljon lisää lihasta ja täytettä. Nikellä ei paistä enää kylkiluut kuin aivan vähän, ja se on saanut paljon lisää puhtia.
  Vauhtia löytyy välillä vähän liikaakin, eikä Nikke enää hikoa perus treenissä ollenkaan, eikä ala puuskuttaa. Se on aina lähdössä innokkaana töihin, tulee laitumelta vastaan ja kävelee alkukäynnitkin reippaasti.
  Lisäksi kommentissa häiritsi neuvova sävy. Tietysti saa lähettää ehdotuksia, mutta kommentissa neuvottiin Niken ruokintaa ja liikuntaa, kuten että Nikellä pitäisi tehdä vain lyhyitä kevyitä treenejä. Monet vinkeistä oli käytössä silloin kun Nikke oli huonona, joten kylllä vinkit ihan hyviä olivat. Niken ruokinta ja liikutus on kuitenkin suunniteltu valmentajan ja eläinlääkärin kanssa.
  Mutta Nikke on siis jo paljon parempi, kokilin loppuun löytää mahdollisimman uuden kuvan. :



 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Nikke neulatyynynä

Nikke pääsi lauantaina aivan extempore akupunktio/kraanihoitoon. Tallillamme käy siis hoitaja aina muutaman kuukauden välein ja tälläkertaa pääsi Nikkekin hoidettavaksi. 
  Ensin tehtiin siis akupunktio. Nikke antoi tosi hienosti tökkiä neuloja, siellä Nikellä ei koskaan ole tätä hoitomuotoa kokeiltu. Muuten ei siis mitään ihmeellistä ollut, seisoi ihan tyynenä, mutta kun maksan pisteeseen päästiin, niin... Huh huh. Se veti semmoiset pukkiloikat keskellä käytävää, että itsekin oikeasti säikähti. Sillä oli siis maksan lähellä lihakset niin jumissa että se luultavasti vaikutti Niken ruuansulatukseen. 
  Nikkellä pidettiin neuloja noin 25min, jonka jälkeen hoitaja teki vielä kraanihoidon. Silloin Nikke oli kyllä noin hellyttävä näky, heppa lepuuttaa takajalkoja, alahuuli värisee ja heppa suunnilleen nukkuu paikoillaan.  
  Minulle neuvottiin vielä muutama piste, mistä ihan sormipainannalla pitäisi painaa 5min ratsastuksen jälkeen. Nikke on nyt lomaillut lauantaista asti hoitajan käskystä, huomenna palaan takaisin satulaan kevyen ratsastuksen merkeissä. 
  Jos Nikke nyt ei aivan hirveä ole ratsastaa, torstaina suunnataan hyppimään Katan silmien alle. 
Kutitti niin järkyttävästi kaulasta :D

tiistai 15. syyskuuta 2015

Elä nyt, Älä huomenna.

Tällä kertaa tulee vähän "syvällisempi" postaus. Aijon nyt siis miettiä, mitä tuo blogin tunnuslause Elä nyt, Älä huomenna oikeasti tarkoittaa. 
  Se tarkoittaa sitä, että pitäisi muistaa elää hetkessä. Ei haahuilla huomiseen, ensi viikonloppuun, tai ensikesän lomamatkaan. Tietysti saa odottaa asioita, mutta liian monelle (kuten minulle) käy liian helposti niin, että elää seuraavassa päivässä. 
   Katsoin viikonloppuna elokuvan, joka sai miettimään. Kuka tietää koska kuolee, voihan olla, että jään huomenna auton alle, ja elämäni loppuu siihen. Voi olla, että vuoden päästä sairastun vakavasti ja kuolen myöhemmin. Tai voi olla, että elän yli yhdeksänkymmentä vuotiaaksi onnellisena ja nukun rauhassa pois. Tarkoitukseni ei ollut nyt miettiä koska kuolen, vaan pointtinani on se, mitä teen ennen kuolemaani. Ei koskaan kannata ajatella, että "Ratsastan Niken sitten ensi viikolla kunnolla." tai "Osallistun sitten ensi kisoihin." Ei koskaan. Sillä mistä tiedät tuleeko sinulle enää ensiviikoa, tai ensi kisoja. Ei kannata jäädä odottamaan oikeaa hetkeä. Sillä koska oikeastaan on edes oikea hetki? 
  Kannattaa siis nauttia joka hetkestä. Joka arkipäivästä, jokaisesta arkisesta asiasta, joita teet uudestaan jokaisena päivänä.
  Nauti ratsastuksesta, hevosesi hoitamisesta. Nauti sen karsinan siivoamisesta, sekä ruokakupin putsaamisesta. Nauti siitä hetkestä, kun onnistut, tai kun laukkaat kunniakierrosta. Nauti myös siitä, kun maistelet kentän hiekkaa, tai kun puristat satulasta kiinni kun ystäväsi tekee kahden metrin korkuisia pukkihyppyjä. Nauti auringosta, sateesta, myöhäisisistä illoista ja aikaisista aamuista. Muista nauttia myös niistä hetkistä, kun tekee mieli heittää hanskat tiskiin, ja luovuttaa. Silloin ajattele kaikkia asioita, joiden ansiosta rakastat hevosia ja ratsastusta. 

Ja vielä viimeiseksi, olit missä tahansa, milloin tahansa, muista että sinä elät nyt etkä huomenna. <3 






perjantai 11. syyskuuta 2015

Hyvästi kisat

Kuinka moni muistaa, että minun piti lähteä huomenna kisoihin? Siis jos saamme Niken koppiin. Nyt homma on vaan se, että sitä ei saatu. Tai no, eilen kun menin tallille, Nikke oli jo kopitettu. Toinen tallilainen oli laittanut sen, ja oli ilmeisesti mennyt hyvin. Oli kulemma ekalla kerralla laitettu liinoilla, mutta sen jälkeen oli mennyt itse. Kysyin tosiaan: "Menikö se koppiin?" Vastaus oli "Varmaan ainakin kymmenen kertaa!" Ei kuitenkaan lähdetä vielä näihin kisoihin, vaan treenataan nyt kopissa oloa. Ei olla vielä edes laitettu takapuomia tai heppaa kiinni, vaan seisotettu kopissa. Tästä sitten jatketaan. 

tiistai 8. syyskuuta 2015

Ekat suhteutetut

Tämä postaus tulee nyt melko myöhässä, mutta tarkoituksenani on nyt kertoa keskiviikon hypyistä. Petra tuli kuvaamaan ja pitämään "tuntia" minulle, joten on tälläkertaa ihan järkkäri kuvia.
   Aloitettiin tekemällä työskentelyä käynnissä. Piti tehdä loivaa kiemurauraa kummallekkin pitkälle sivulle. Nikke oli alussa todella hidas ja tahmea, mutta virkistyi siitä. Teimme samaa vielä ravissa.
   Hypyt aloitimme ihan pienellä jumpparistikolla. Ristikko oli kolmannessa reiässä, ja sen edessä ja takana oli metrin päässä puomit. Tulimme laukalla suoraan. Nikke oli alussa todella huono, paikat oli surkeita, ja otettiin kahdesti koko ristikko alas. Huh huh. Otimme puomit pois ja nostimme estettä reiän, mutta paikat pysyivät samoina.


    Päätimme sitten antaa Niken vertyä ja annoin sen laukata muutaman kierroksen. Työstin myös laukan sisäpohkeella hyväksi. Sen jälkeen alettiin tekemään (minun mielestä) mahdotonta tehtävää. Piti laskea kolme viimeistä laukkaa ennen estettä. Tämähän on ihan perustehtävä, mutta itse en ole koskaan sitä ratsastanut. Paikat parani vähän, mutta Nikke teki edelleen sitä, että se suorasta lähstyimisestä huolimatta hyppäsi oikealle, laskeutui väärässä laukassa ja kaarsi heti hypyn jälkeen oikealle. Kohtalaisen hypyn jälkeen vaihdoin suunnan.
   Kun hyppäsimme vasemmasto olin järkyttynyt. Aivan shokissa. Olin aina muistanut, että vasen on Niken huono suunta. Eipä tainnut. Tai sitten vain itse skarppasin enemmän, sekään ei ole poissuljettu vaihtoehto. Toiseen kierrokseen onnistuin laskemaan aina 5, 4, tai 2 laukkaa, vasempaan sain aina kolme. Siirryttiin siis hyvillä mielin suhteutetulle.
  
Tehtävä oli siis tämä. Ensin oli pysty, 14m ja okseri. Pysty oli neljänsissä ja okseri kolmansissa rejissä. Peträ käski ennen hyppäystä päättämään kuinka monta laukkaa otan väliin. "Neijä tai viis, en oo ihan varma!" Huusin takaisin. Vastaukseksi sain: "Sä et voi tulla jommallakummalla. Sä valitset toisen ja ratsastat sen!" Päätin sitten tulla neljällä. Minun piti tällekkin ensin laskea kolme ennen pystyä, ja sen jälkeen vielä väli. Pystylle ekalla kerralla semi hyvä, mutta väli olisi ollut paljon parempi viidellä. Laukka oli jättikokoista ja okserille tuli tosi pitkä hyppy. Tulin sitten viidellä, joka osui paljon paremmin.
    Loppujenlopuksi jäi vähän sekainen fiilis, mutta suhteutetun hyppyihin olin kyllä superytyytyväinen. Petrakin sanoi, että meni tosi hyvin siihen nähden, että oli ekat suhtutetut mitä koskaan olen hypännyt.
  Maanantaina käytiin taas hyppimässä Katan valvovan silmän alla, valkkapostausta siis tulossa.
Loppuun vielä shokeeraavia uutisia (ainakin minulle). Pätin sunnuntaina aivan extempore lähteä harjoituskoulukisoihin! Siis jos Nikke saadaan olemaan kiltisti kopissa. Menen siis luokan Helppo C:2 2000. Saatte ainakin kisapostauksen ja koitan myös kuvata videopostauksen ekoista kisoista. :)