Muut sivut

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Entä, jos sanoja ei enää tulekkaan

Katselen maailmaa ympärilläni. Ihmiset tulevat, ihmiset menevät, eikä kukaan katso takaisin. Seisoin siinä minuuteista tunteihin, tunneista päiviin, päivistä kuukausiin ja kuukausista vuosiin. Eikä kukaan vilkaissut pientä, hiljaista ja surullista.


    Minulla on kylmä, eikä kukaan auta. En voi pyytää apua, ei löydy sanoja. Sillä maailma on julma, kellään ei ole aikaa katsoa. Jos joku katsoisi, joku vilkaisisi, jos joku edes jotenkin huomioisi. Jos joku koputtaisi olalle, ja sanoisi "Kyllä se siitä.", tai "Ei hätää, kaikki järjestyy.". Jos joku herättäisi minut. Mutta näin ei käy. Sillä ihmiset vain kulkee ohi. Eikä auta, jos itse ajattelet selviäväsi. Ajattelin niin pitkään, kauan sitten. Mutta on hankalaa uskoa itse niin, jos muutkaan eivät usko. 


   Ja silloin, kun vähiten odotan, sinä tulet. Lasket pehmeän turpasi olalleni, puhallat lämmintä ilmaa kasvoilleni, kuin sanoen "Seuraa minua." Ja silloin kehoni täyttää lämpö. Toivo tulevaisuudesta. Pääni täyttyy sanoilla, lauseilla. Tuhansilla virkkeillä. Lasken käteni hitaasti kaulallesi, vastaten tärisevällä äänellä "Minä seuraan." Tiedän, että olen saanut ikuisen ystävän. Minun  pelastajani. Minun oma enkelihevoseni. 


Olen hyvin harvinaisessa tilanteessa. Halua kirjoittaa on vaikka kuinka paljon, en vain keksi mitään kirjoitettavaa. Nyt kysyn teiltä, mitä te haluatte lukea?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti