Muut sivut

lauantai 24. joulukuuta 2016

Luukku 24 - Joulu vuosien varrella


Joulukuun 24. päivä, jouluaatto! Tähän päättyy joulun odotus, stressi ja kiire, tänään voi vain rentoutua ja nauttia saavutuksistaan. Joulukuusi on koristeltu, ruuat laitettu ja niin uskomatonta kuin se onkin, joulukalenteri on nyt virallisesti saatettu päätökseen! Pari kertaa meinasi usko jo vähän horjua tämän suhteen, tälläkin hetkellä kun aloin tätä tekstiä kirjoittamaan on jo 23. päivä, mutta hengissä selvittiin, vieläpä kunnialla! Mielestäni onnistuin tässä kalenterissa jopa yllättävän hyvin, mitä mieltä te olette? ;)
   Nyt on siis aika hiljentyä viettämään joulua. Kävin eilen Wonyn ja tarhakaveri Neilikan + omistajansa kanssa tunnin joulumaastossa, uskokaa tai älkää, selästä asti! Sen jälkeen annoin tallilaisten lahjat, sekä toivottelin hyvät joulut niin Wonylle, kuin ihanille tallilaisillekin, sillä tämän päivän olen siis pyhittänyt täysin omalle perheelle ja kotona olemiselle, lukuunottamatta joulukirkkoa, jossa on pakko pyörähtää rippikoulumerkinnän takia! :D
   Joulua on aina vietetty perheessäni isona juhlana, meille on muodostunut tarkat perinteet! Jouluaattona onkin otettu valokuvia vaikka kuinka monena vuonna, joten ajattelin, että olisi kivaa jakaa joulukuvia vuosien varrelta! Pakko myöntää, että ihan kaikki eivät ole joululta, vaan talvelta ylipäänsä, kuvat olivat vain niin ihania ja toivat monia muistoja mieleen, joten saatte nähdä kuvat ihan ylipäänsä talvilta vuosien varrelta!


 Kuusen koristelua edellisessä kodissani vuonna 2011

 Tällä kertaa isomummolan kuusen koristelua, edelleen vuonna 2011

 Vuorossa erittäin taidokas vikellysnäyte, seuraavaksi sitten ihan kunnon kisoihin, vai mitä? :D


 Olettaisin noiden kuvien olevan vuodelta 2012, päätellen hiuksieni pituudesta ja veljeni ulkonäöstä.
 

 Kaksi ylläolevaa kuvaa ovat vuodelta 2012, Leviltä.

 Minä ja paras ystäväni, Julia.


En osaa yhtään sanoa, miltä vuodelta nämä ovat, ehkä 2011-2009...?



 Aattoillan saldo vuonna 2013!



 Jos en ihan väärin muista, nämä kuvat ovat hiihtolomalta Leviltä vuodelta 2013.

Tämäkin on talvelta 2013, oltiin pilkkimässä silloisella "mökillämme", nykyisellä kodillani!

Joululta 2014 oli oikeasti tosi vähän kuvia, eli saatte nyt tyytyä vain yhteen kuvaan.




Näin päästäänkin jo jouluun 2015! Muistan muuten, kun tuolloin ei ollut yhtään lunta, eikä järvikään jäässä!



Nyt ollaankin taas siinä pisteessä, että vuosi on kulut ja on joulu 2016!

Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole sanottavana enää muuta, kuin kiitos. Kiitos sinulle, että olet kulkenut kalenterini matkassa, kommentoinut ja tukenut. Toivotan sinulle, juuri sinulle oikein ihanaa ja rauhallista joulua, sekä onnellista uutta vuotta. Rauhoittukaa ja rentoutukaa. Aada kiittää ja kumartaa.

Mikä luukku teillä jäi parhaiten mieleen kalenterista?

perjantai 23. joulukuuta 2016

Luukku 23 - Aattoyön matka


Niin se aika on kulunut, että huomenna koittaa aattoaamu! En yhtään tajua, että aika on mennyt näin nopeasti, mutta huomenna on jokatapauksessa jouluaatto! Onko teillä jo odottavat fiilikset? ;)
  Tämän luukun takaa löytyy tämän kalenterin toinen ja myös viimeinen novelli! Kirjoittaisin näitä mieluusti enemmänkin, mutta pitkän novellin kirjoittaminen vie valtavasti aikaa, jota minulla ei valitettavasti ole. Saatte nyt siis tyytyä kahteen novelliin, mutta lupaan yrittää korvata tämän laadulla! Kiitän teitä suuresti palautteesta, jota annoitte itsenäisyyspäivän novellista, kommentit piristivät päivääni valtavasti ja motivoivat kirjoittamaan lisää! Kiitos, kiitos aivan suunnattomasti! Jatkakaa samaan malliin, niin minäkin yritän. <3

Hiivin hipihiljaa hangella. Sileälle valkoiselle matolle jäi vain pienten töppösten jäljet, jotka nekin pian pettyisivät, kun tuuli puhaltaisi puuterimaista lunta maata pitkin. Hyvä niin, tällöin kukaan ei saisi vihiä siitä, että kuutamon alla on hiippaillut pienen pieni olento töissään, kun muut olivat nukkumassa. Tai vaikka joku aivan vahingossa näkisikin lumeen painautuneet jäljet, se toisi vain pienen lisämausteen koko touhuun - kuka tietää, kenties seuraavana aamuna pieni tyttö juoksisi kotiin väittäen kivenkovaan nähneensä jotakin niin hullunkurista, kuin tontun jäljet lumihangella! Jo pelkkä ajatuskin oli tietenkin vallan hupsu, "Tonttuja, mitä vielä!", hykertelin hiljaa itsekseni, kun hankasin punaisia huopatumppujani yhteen. 

Saavuin metsän siimeksestä pellon laitaan ja lähdin taittamaan matkaa aavan alueen yli. Hohtava, lähes täysi kuu valaisi näkymää kauniisti, sai valkoiset nietokset kimaltelemaan kirkkaammin, kuin yksikään timantti. Metsä piti omaa, rauhoittavaa ääntään, johon yhtyi pöllön huhuilu, tuulen humina, eläinten pienen jalkojen tepsutus, sekä kulkusen hento kilinä, joka kuului säännöllisesti kun se hakkasi selkääni. Jossakin kohtaa matkaa ystävällinen peltohiiri liittyi seuraani ja taittoi hetken matkaa kanssani. Jänis loikki vähän matkaa edellämme, olen myös melko varma siitä, että näin peuran katselevan näkyä uteliaana puiden siimeksestä, kunnes se katosi jälleen - liekö mennyt takaisin ystäviensä luokse. Hetkeä ennen kun saavuin pellon reunalle, peltohiiri heitti minulle iloisesti hyvästit ja jatkoi matkaansa toiseen suuntaan. Minä puolestaan kävelin hetken seipäsaidan viertä, kunnes pääsin tielle ja matkantekoni helpottui huomattavasti. Minun tarvitsi enää kääntyä mutkan takaa, kunnes näin pienen maalaiskylän valot ikkunoiden läpi.

Talot näyttivät kotoisilta, juuri sellaisilta jonne haluaisi palata pitkän kylmän illan jälkeen. Lähes kaikkien talojen ikkunoissa paloivat kynttilät, jotka loistivat lämmintä valoaan ikkunan läpi, sulattaen huurteen lasista pieneltä alueelta. Joidenkin talojen ikkunoista näkyivät taas sisälle tuodut joulukuuset, joita koristivat oljista taidokkaasti tehdyt koristeet ja punokset. Näkyipä yhdessä talossa jopa kuusi, jonka kynttilät oli sytytetty jo päivää etuajassa, kun mökin isäntäväki istui vielä olohuoneessa. Hiippailin aivan hiljaa talon ikkunan alle, ja nousin aivan varpasilleni. Onnituin kuin onnistuinkin saamaan kiinni ikkunan karmista ja kampeamaan itseni ylös, jotta näkisin kunnolla taloon sisälle. Takkatuli paloi vielä liekillä, oranssit lieskat nuolivat ahnaasti puuta, joka oli jo korventunut mustaksi. Tuli loi lämpöään ja valoaan koko tupaan, sai minulle jostakin kumman syystä kaihoisan olon, kuin olisin halunnut palata takaisin kotiin muiden luokse. 

Kotonahan minun olisi pitänyt tietenkin olla. Muut ihmettelivät, miksi lähdin pois juuri nyt, kun kiireisin aika oli päällä! Minun olisi pitänyt istua pirtissä suuren pöydän ääressä, söisin luultavasti lämmintä riisipuuroa kiisselin kanssa samalla, kun joisin lämmintä mehua. Mutta toisaalta, ystävilläni oli pajassa vielä kädet täynnä töitä, puuroaika lykkääntyisi vielä ainakin kolmella tunnilla. Ehtisin helposti siihen mennessä kotiin, sitten minäkin istuisin lämpimän takkatulen ääressä, valmistautuisin huomiseen.

Havahduin äkkiä aatteistani, kun näin raskaan oven avautuvan pirttiin. Ovi aukesi huoneesta, jossa lapset nukkuivat, joten kaivoin vaistonvaraisesti muistikirjani takkini taskusta valmiiksi ja pinnistin kuuloni äärimmilleen. Lasten ei pitänyt olla enää tähän aikaan hereillä ja olin valmiina kirjaamaan muistiin vihkooni tämän pienen pojan öiset retket, mutta sitten kuulin, miten hän kertoi vanhemmilleen itkuisella, väsyneellä äänellä nähneensä pahaa unta. Käteni jähmettyi paikoilleen, laskin kynän alas ja laitoin vihkon takaisin taskuuni. Eihän lapsi mitään unilleen voinut, sitäpaitsi nyt oli jo melkein jouluaatto. Jos oikein muistin, pukki oli tehnyt lahjat valmiiksi jo pienelle pojalle, olisi sääli jos suunnitelmaa joutuisi vielä muuttamaan. Hyppäsin hiljaa alas ikkunalta ja hipsin lastenhuoneen ikkunalle pojan perässä. Ponnistin jälleen ikkunalle ja näin, miten poika kömpi takaisin sänkyyn paksun viltin alle, sisaruksiensa viereen. Lapset näyttivät levollisilta, varmastikin odottivat huomista. Hymy nousi kasvoilleni, kun katsoin näkymää. Muistin, että kotona minua odottaisi samanlainen näky, kun vain jaksaisin palata sinne takaisin.

Yhtäkkiä huomasin, miten valo sammui tuvasta ja ymmärsin, miten paljon aikaa oli jo kulunut. Hypähdin alas ikkunalaudalta ja lähdin kipittämään pienillä jaloillani takaisin tielle ja siitä pellon laitaan. Puolessavälissä matkaa huomasin, että lumisade oli tauonnut, mikä taas tarkoitti sitä, että seuraavana päivänä painaumat tossuistani näkyisivät ikkunalaudoilla ja hangessa. Olin jo kääntymässä peittämään jälkiäni, mutta muutin mieleni. Ehkä jäljet nostaisivat lasten joulutunnelmaa entisestään, sitäpaitsi jäljet hävisivät tiellä. Kukaan ei seuraisi minua. Kukaan ei saisi tietää, kuinka vilistin pellon laitaa metsän vieressä, samalla kun minulle ennestään tuttu metsähiiri tervehti minua puiden juurelta. Olisin mielelläni jäänyt vaihtamaan kuulumisia, mutta minulla oli liian kova kiire. Sillä kun olin katsellut perheen elämää ikkunasta, olin tuntenut jotakin, mitä en ollut tuntenut pitkiin aikoihin. Ikävää. Halua palata kotiin. Todella pitkään olin kulkenut omia teitäni. Ollut kotona, olematta kotonani. Muiden ympäröimä, mutta yksin. Ja nyt halusin kotiin. 

Juuri ennen kun ryntäsin metsän siimekseen, jokin sai minut pysähtymään. Vilkaisin ylös, ja näky salpasi henkeni. Taivaalla näkyi suunnaton värien loisto, pitkien nauhojen kiemurteleva tanssi. Koko taivas yhtyi tanssiin, kun pilvettömällä taivaalla tähtien kanssa revontulet esittelivät taitojaan. Pakkanen kiristyi, aika pysähtyi ympärilläni. Hengitys jäi huuruna ilmaan, värien loisto hidastui. Tähdet erottuivat taivaasta kirkkaammin, kuin pitkiin aikoihin, taivas leiskui sadoissa eri väreissä, tuhansissa eri sävyissä. Ennen kuin huomasinkaan, aika kulki taas normaalisti, mutten voinut laskea katsettani taivaasta. Villit ja vapaat tulet korkeuksissa, soihdut, joita kukaan ei voinut sammuttaa. Siellä tanssi ikuinen liekki, jonka mahtia eivät muut voineet uhmata. Tämän valon voimalla pingoin läpi metsien, peltojen, ja lumipeitteisten niittyjen. Tummat havupuut valkoisen peitteen alla vilisivät ohitseni, eläimet katsoivat hämmästyneenä perääni. Ja viimein näin kotini, joka tuntui enemmän kodilta, kuin pitkiin aikoihin. Lämmin valo ikkunoissa houkutteli astumaan sisään, hiljaisena ulos kuuluvat äänet viestittivät minulle, että muut olivat pian käymässä syömään. Kymmenet pajat ja piharakennukset olivat jo pimeitä, lukuunottamatta muutamaa ikkunaa, joista loistava valo kertoi myöhäisestä työntekijästä. Huokaisin syvään, keräsin rohkeuteni ja astelin sisälle suuren päärakennuksen ovista. Aulassa katselin ympärilleni ja ripustin punaisen karvareunustetun lakkini, huopatöppöseni ja tumppuni, sekä harmaan huopaviittani naulakkoon, joka oli ollut tyhjänä jo pitkään. Ja kun astelin lämpimään tupaan, jonka sisällä oli pitkä, tumma, puinen pöytä, tunsin ensimmäistä kertaa aikoihin tulleeni kotiin.

Tiedän, mitä ajattelet. Tuskinpa pidät minua minkäänsortin menninkäisenä, maahisena, saatikaan tavallisena tallaajana, tavallisesta kylästä. Pidät minua joulupukin apulaisena, ehkä jopa tonttuna. Suosittelen pitämään tämän päätelmän itselläsi, sillä, kuten jo sanoin, on pelkkä ajatuskin vallan hupsu. "Tonttuja, kaikkea sitä...", hykertelen itsekseni, kun istun punaiden hiippalakkien reunustaman pöydän ääreen.




Toivotan kaikille oikein rauhallista joulua, sillä... Eihän jouluun ole enää kuin yksi yö.



 

torstai 22. joulukuuta 2016

Luukku 22 - Kuvakisan saldo


Tänään onkin suuri juhlapäivä, sillä minulla alkoi virallisesti joululoma ja joulukin lähstyy vääjäämättä! Tekisi mieli iloita ja hyppiä riemusta, mutta jouluvalmisteluja on aivan liikaa tekemättä! Vieläkö teillä on valmistelut pahasti kesken?
  Joulukalenterin alkupäässä pidettiin myös kuvakisa, jonka "tulokset" lupasin julkaista vielä joulukalenterin aikana! Kuten aavistin, kuvakilpailuun ei suunnatonta määrää osallistujia tullut, joten mitään virallista arvostelua en nyt ala suorittamaan, vaan saatte nähdä kaikki mukaanilmoitetut kuvat pienen palautteen kera! Jokainen kuvista oli aivan ihana ja talvinen, mutta yksi suunnattoman jouluinen kuva pisti silmääni, joten kai sen nyt voisi luokitella kisan "voittajaksi", vaikka sijoja en nyt jaakkaan! Pidemmittä puheitta, siirytään katsomaan näitä ihania jouluisia kuvia, joista ensimmäisenä on tämä suunnattoman ihana ja jouluinen kuva!

Aili


Ailin kuva on otettu vuosia ja vuosia sitten, mutta se viestittää aitoa, suunnattoman ihanaa joulutunnelmaa! Räiskyvä ja loimuava lämmin takkatuli, joulukuvaelma, koriseltu kuusi kynttilöin, sekä tietenkin pieni tonttu, joka katselee tulta lumoutuneena. Kuvassa on ihana tunnelma, jota voi avoimesti toivoa jokaisen jouluun! 

 Henna


Tämä kuva on aivan suunnattoman ihana ja talvinen. Pörröinen poni, luminen turpa, sekä utelias katse, kenen sydän ei sula tälle kuvalle?

 Julia


Julian kuva on myös todella pirteä, aurinkoinen ja iloinen, viestittää todella ihanaa talvista tunnelmaa!

(Toinen) Henna


Hennan kuva näyttää ihana talvisen maiseman lumiselta tieltä. <3

Suvi 



Suvin kuvista varsinkin ensimmäinen on mielestäni todella ihana, vaikka alempikin on todella suloinen. 

Iida



Molempien kuvien maisemat ovat lumoavia - auringonlasku, joka värjää taivaan punaiseksi lumisen järven yllä, sekä upea, oranssi valopallo, joka hehkuu kirkkaana metsän puiden välissä. Kuvat ovat molemmat aivan suunnattoman kauniita ja ihania! <3

Tällaisia kuvia löytyi tällä kertaa! Kaikki mukaan ilmoitetut kuvat olivat upeita ja kiitän suuresti jokaista, joka lähetti kuvansa mukaan!


Löysittekö kuvista omia suosikkeja?
Milloin teillä alkoi lomat?

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Luukku 21 - Sellainen se joulu taitaa olla


Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse tänään kun näin silmät tonttusen.

Niin tässä on nyt tosiaan tainnut käydä, että aika on kulunut aivan suunnattoman nopeaan ja jouluun on aikaa jäljellä enää se kolme yötä. Tämä luonnollisesti tarkoittaa siis sitä, että joulukalenterikin lähenee loppuaan, mikä on ajatuksena aivan outo - tuntuu, että se vasta alkoi! Älkää huoliko, jäljellä on kuitenkin vielä kaksi (kolme tämä mukaanlukien), oikein ekstra-jouluista luukkua, plus sitten pieni yllätys... ;)
   No, nyt on kuitenkin aika katsahtaa minun jouluuni ja siihen, mitä siihen kuuluu! Jouluhan on suosikkijuhlani (mainitsen sen vielä kerran, ihan vain jos joku ei ole sitä kuluneen kuukauden aikana tajunnut), jolloin valmistelutkin ovat senmukaiset! Tästä postauksesta tuleekin vähän humoristisempi, lukuunottamatta lopun tunnelmointia ja jouluisia kuvia! Alkupostaus on melko kuvaton, mutta loppuun niitä tuleekin sitten muutama kappale!

Minun joulunviettoni alkaa viimeistään lokakuussa, yleensä jopa aikaisemminkin, kun alan metsästämään ja miettimään muille lahjoja, sekä lipittämään glögiä vähintään kuin nestehukasta kärsivä. Glögi on tietenkin maailman parasta herkkua, sitä voisi juoda janoonsa läpi vuoden, erityisesti kylmänä. Nuo lahjat taas ovat maailman suurin vaiva ja monen monta kertaa koko prosessin aikana tekisi mieli paiskata kynä seinään, repiä paperi miljoonaan palaan ja polttaa se, sekä julistaa koko maailmalle, että tänä vuonna minä en vietä joulua. Omat joululahjatoiveet ovat tietenkin olleet valmiina mietittyinä jo kesäkuussa, ja viimeistään silloin marraskuun alussa toimitetaan lista Korvatunturille - ihan vain, jotta sitä ehtii muuttaa vielä moneen kertaan ennen lahjojen virallista toimitusta.
   Marraskuussa alkaa jouluruokien suunnittelu, kuusen väriteeman päättäminen ja lahjojen paketointi. Paitsi että ennen kuusen väriteeman päättämistä täytyy päättää itse kuusen malli, joka ei tietenkään saa olla liian pitkä, muttei liian lyhytkään, ei liian paksu, muttei ohut liero, eikä tietenkään liian tuuhea, jotta koristeet mahtuvat kuuseen, mutta kuusi ei saa missään nimessä olla harvahammas! Kun kuusen malli on skaalailtu ja suunniteltu, sommiteltu ja mittailtu, täytyy enää löytää tämä täydellinen yksilö, johon voi hyvinkin mennä koko loppuaika aina aaton aattoon asti. Niin juu, unohtamatta tietenkään sitä väriteemaa, jonka valitseminen saattaa venyä pitkälle yöhön!
  Jouluruuat on meidän perheessä ikuinen piikki lihassa. Joku tykkää laatikoista, toinen uneksii niistä vain pahimmissa painajaisissaan (syyllinen ilmoittautuu). Joku vaatii joulupöytään taatelikakun, muut nipistävät suun kiinni kuullessaan sanankin. Kolmas taas haluaa joulutortut luumuhillolla, samaan aikaan kun toinen kieltäytyy koskemasta niihin edes pitkällä tikulla, ellei niihin tungeta omenakanelin makuista hilloa, joka taas saa aikaan sen, että kukaan muu ei halua syödä torttuja. Nuorimmat sisarukset ovat tietysti sitä mieltä, että koko ateria, tai ainakin alkupalat jätetään välistä, jotta päästään avaamaan lahjoja. Onhan kuitenkin yleisessä tiedossa, että aikuisilla kestää vähintään kaksi ja puoli tuntia ruokapöydässä, kun lapset, minä mukaanlukien, tällävälin kuolaavat enemmänkin lahjojen päälle kuusen vierellä.
   Lahjojen paketointikin on muuten rehellisesti sanottuna suunnaton työmaa, johon kannattaa varata aikaa vähintään se koko joulukuu. Paketointi on niitä asioita, joita odottaa koko vuoden ja sitten kun sen lopulta kohtaa, tekisi mieli viskata paperit, nauhat ja nimitarrat ovesta pihalle eläinten jouluiloksi, sillä joko lahja on hyvin hankalan muotoinen ja näinollen mahdoton paketoida, tai sitten se ei muuten vain onnistu. Rusetin teko ei luonnistu ilman sormea joka pitää naruja paikallaan, eikä juuri paketointihetkellä ole tietenkään ketään vapaaehtoista paikalla - tai vaikka olisikin, hän näyttää kieltä ja juoksee muihin touhuihin ennen kun ehdit esittää edes asiaasi. Joskus harvinaislaatuisessa tilanteessa tähdet ovat kohdallaan ja mikään edellämainituista asioista ei tuota ongelmaa, mutta jottei homma muuttuisi ihan liian helpoksi, siinä kohtaa se lahjapaperi on tietenkin aivan tyhmän väristä, nauha ei soinnu pakettiin ja nimilaput ovat loppuneet - siinä kohtaa hermoromahdus ei ole kaukana ja päätät viisaana siirtää murheet myöhemmäksi, aina sinne jouluaattoa edeltävään iltaan, jolloin meinaat viedä paketit kuusen alle ja tajuat, että mikään lahjoista ei ole paketissa.
   Joululaulut ovat myös oleellinen osa joulun odotusta, sillä onko edes olemassa mitään jouluisempaa, kuin jouluiset sävelet, jotka täyttävät koko talon? Voin rehellisesti sanoa että on, varsinkin siinä kohtaa kun käyt läpi Spotifyn joulusoittolistoja, tajuat että listalta ei löydy yhtäkään hyvää kappaletta ja olet itse aivan liian laiska tekemään omaasi. Tyydyt siis hyräilemään tip-tappia, tietenkin sen surullisen hautajaismarssin tahtiin, kun tajuat ettet yllä lähellekään samanlaisiin nuotteihin kuin Saara Aalto, joka hoilaa samaan aikaan radiossa joulusävelmiä. Vasta tässä kohtaa tajuat säätää radion äänen täysille, sillä kaikessa muussa kiireessä olet unohtanut, että radio soittaa joululauluja lakkaamatta näin joulun alla. Tunnet myös suurta helpotusta siitä, että sinun ei tarvitse enää laulaa "Jouluyö, juhlayö" jatkuvalla renkkauksella, sillä et tietenkään muista miten kappale jatkuu.
  Jos olet sattumalta myös tällainen onneton bloggaaja kuten minä, sinulla on melko varmasti myös joulukalenteri huolenasi. Päätit jo lokakuussa, että nyt olet reipas ja kirjoitat koko joulukalenterin valmiiksi joulukuun alkuun mennessä, mutta kun tämä surkea päivä koittaa, tajuat että sinulla on vain ensimmäinen viikko kirjoitettuna ja päätät kirjoittaa loput luukut kyseisen viikon aikana. Ehdit tämän viikon hengitellä, kunnes yhtäkkiä tajuat, että ajoitettuna on enää yksi postaus ja alat kiireenvilkkaa juoksemaan kilpaa ajan kanssa, onnistuen pitämään koko ajan yhden päivän etumatkan (nimim. allekirjoittanut väkertää tätä kyseistä postausta 19.12 klo. 21.58). Joulukalenterista luultavasti selviät, mutta uskallan veikata, että siinä ohella unohdat paketoida lahjat ja visualisoida sen kuusen, jolloin löydät itsesi entistä isommasta pulasta joulukuun lopusta. Joulu, yhtä stressiä, huolta, sekä kiirettä, sellainen se joulu on!

Mutta kun viimein olen kärsinyt kaksi kuukautta, tehden kaikki edellämainitut asiat vaikeimman kautta, koittaa jouluaattoaamu. Tällöin huomaan hämmästyksekseni, että joulukalenteri valmistui kun valmistuikin aattoon mennessä, kuusi seisoo nurkassa koristeltuna ja jo muutaman värikkäät paketit allansa, valmiina iltaa varten ja ottamaan vastaan suuret kasat lahjapaketteja. Totean, että jouluruuat tulivat valmiiksi, sillä koko talo tuoksuu pipareille ja muille jouluherkuille, mukaanlukien ne tortut, joita on kahdenlaisia pellillä odottamassa syöjäänsä. Tässä kohtaa huokaisen, nielen ylpeyteni ja hyväksyn jopa sen seikan, että joululaatikot valmistuvat nopeaa tahtia keittiössä - ne voi vallan hyvin jättää syömättä ja säästää muille enemmän. Huomaan pikkuhiljaa rentoutuvani, sillä selvisin jouluaattoon asti, kaikista ongelmista huolimatta!
 

   Aattona onkin siis kiva kömpiä sohvalle ja tuijottaa koko pitkä aamu jouluohjelmia, joita tulee televisiosta kuin liukuhihnalta. Saatanpa jopa yrittää soittaa pariin kertaan Joulupukin kuumalle linjalle sisaruksien mieliksi, jonka jälkeen voimmekin yhdessä leikkisästi kirota koko ohjelman maanrakoon, kun linjat ovat tukossa kaikista soitoista. Jossakin kaiken muun stressin ohella olen myös päättänyt, käynkö aattona tallilla - jos käyn, sen aika on aamulla ennen joulurauhan julistusta. Jos taas olen päättänyt pyhittää koko päivän rentoutumiselle, saatan hyvinkin istua koko aamun telkun edessä katsoen kaikki klassikot Pikku kakkosesta Lumiukkoon. Joulurauhanjulistuksen aikaan meidät kaikki passitetaan sohvalle kuuntelemaan, millaiset rangaistukset seuraa joulurauhan rikkomisesta, nämä opit pysyvät tietenkin nuorempien sisaruksieni päässä tasan sen viisi minuuttia, kunnes istutaankin jo joulupuurolla ja kinataan siitä, kuka sai mantelin.
    Iltapäivä sujuukin rattoisasti mm. videopelejä pelaillen ja leipoen, sekä sään salliessa ulkoillen ja pulkkamäessä. Lähetetään kavereille joulutoivotukset ja arvaillaan mitä pukinkontista mahtaa löytyä. Alkuillasta on joulusaunan aika, tämän jälkeen alkaakin malttamaton odotus, milloin kuuluu tutun punanutun koputus ovelta. Joulupukin vierailu on tietysti odotetuin hetki koko jouluaatossa! Kun pukki sitten viimein saapuu, ryntäämme tietenkin olohuoneeseen odottamaan lahjojen jakoa, jotta näkisimme kuka on saanut millaisia paketteja. Joulupukki viipyy luonamme arviolta vartin, jonka jälkeen hänen on aika siirtyä seuraavalle talolle ja meidän on aika hylätä lahjat vielä hetkeksi ja siirtyä joulupöydän ääreen.


Joulupöytä on tietenkin katettu mitä ihanemmilla herkuilla. Alkuruuaksi voi syödä erilaisia salaatteja ja hyydykkeitä, sekä ihanaa kylmää, savustettua lohta, vaikka usein skippaankin alkuruuat viimeistä lukuunottamatta! Pääruuaksi on taas meheviä lihapullia ja lihatonta makaroonilaatikkoa, erilaisia paisteja, sekä tietenkin kaikki klassiset joululaatikot sekä joulukinkku, joka on paistettu jo aattoaamuksi! Joulupöydässä itsensä saa ahtaa kaikessa rauhassa täyteen ruokaa, samalla kun koitan pitää hermoni kasassa sisaruksieni kanssa, kun odotamme lahjojen avausta. Kun sitten käsky vihdoin käy, kaikki ryntäävät olohuoneeseen jakamaan lahjoja pinoihin, joista sitten niistä jokainen saa vuorollaan avata yhden. Tämä kaava alkaa kyllä pikkuhiljaa rakoilemaan jossakin kohtaa iltaa, sillä vanhempani eivät enää jaksa pitää huutavaa ja riitelevää laumaa kasassa, jolloin kaikki alkavat availemaan lahjoja suunnattomalla kiireellä samalla jännittäen, mitä muut mahtavat sanoa heidän saamista lahjoistaan.


   Aattoilta sujuukin loppuun lahjoja availlen ja uusia tavaroita esitellen ja tutkiskellen, samalla kun kaikki nauttivat yhteisestä ajasta. Usein illalla saatetaan vielä perehtyä johonkin uuteen lautapeliin, tai elokuvaan, sillä aattona ketään ei tietenkään väsytä ja kaikki haluavat pitää illasta mahdollisimman pitkään kiinni. Usein vielä muiden mentyä nukkumaan, jään siskoni kanssa katselemaan jotakin uutta, tai vanhaa leffaa alakertaan, jolloin aattoilta jatkuu vielä pitkälle joulupäivän puolelle. Lopulta yön pikkutunneilla sänkyyn kapuaa väsynyt, mutta onnellinen tyttö, joka selvisi kuin selvisikin kaikista joulun kiireistä ja stressistä, sekä vietti ihanan ja rauhallisen jouluaaton. Mutta... Jokohan nyt olisi jo sopiva aika alkaa suunnitella seuraavaa joulua?

Näin on kulunut viimeisimmät jouluaatot, aavistelen samaa tältäkin vuodelta. Olkoonkin, että joulua edeltävät kuukaudet ovat erittäin stressavia, se on sen arvoista. Kyllä se joulu hoitaa, nollaa ja rauhoittaa. Koska loppupeleissä, sellainen se joulu taitaa kuitenkin olla. Ja tähän kaikkeen on aikaa jäljellä enää kolme yötä.

 
Mitä teidän jouluaattoon kuuluu?
Tunnistatteko tuon kyseisen stressin?
Joko te odotatte joulua malttamattomina?

tiistai 20. joulukuuta 2016

Luukku 20 - Linkkaa blogisi Top-5



Linkkaa blogisi-postaus, jolla joulukalenteri aloitettiin, oli menestys. Kommentteja tuli enemmän, kuin uskalsin toivoakaan ja löysin paljon uusia blogeja lukulistalleni. Kaikkia en kuitenkaan voi tähän listata, sillä se veisi tuhottomasti aikaa ja postaus venyisi tolkuttomiin mittoihin. Mukana oli siis monia blogeja jotka olivat todella hyviä ja siistejä, mutta eivät sitten sisällöltään vastanneet ihan sellaista, jota itse tykkään lukea. Nyt siis listasin viisi suosikkiblogiani linkatuista blogeista, toivottavasti tekin löydätte uusia blogeja lukulistallenne! Sen vielä sanon, että nämä eivät ole missään järjestyksessä, olen vain heittänyt nämä tähän järjestykseen.


Askel Kohti Unelmia


"Blogi on perustettu vuonna 2013, -01 syntyneen junioriratsastajan, ikuisen ponitytön toimesta, joka kolme vuotta sitten sai innostuksen kilpailumaailmasta, ja alkoi kilpailla esteillä ja kouluaidoissa. Samalla tiellä ollaan edelleen, vaikka tänä keväänä elämä sai uuden käännöksen oman ensimmäisen estehevosen astuessa kuvioihin.

Blogin tehtävänä on olla minulle päiväkirjana talleilusta, jonne kirjoitan arjesta hevosten parissa. Tähä päivään mennessä postauksissa on pyörinyt jos jonkinmoista ponia. Viimeisimpiä päätähtiä ovat entinen kisaponini Syppe, joka vilahtelee postauksissa vielä silloin tällöin ja nykyisenä päätähtenä toimii sukkajalkatamma Nana, jonka kanssa treenataan tavoitteellisesti kohti tulevaa.

8-vuotias Nana, arvokkaammalla nimellään Reina on siis minulle vielä aika uusi tuttavuus, jonka kanssa ollaan viime kausi tutusteltu ja kierrelty muutamia kisoja vain treenimielessä. Tavoitteena ensikaudella jo päästä kunnolla kisaamaan esteradoille 110cm tasolle ja miksi ei ylemmällekin puolelle. Oikein tammamaisen luonteen omaava, mutta silti niin kiltin pikkuhepan kanssa elämä ei ole koskaan tylsää, eikä mikään päivä samanlainen, sen Nana voi luvata!"


Annikan blogia olen seuraillut jo hetken aikaa epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta joulukalenterin myötä olen innostunut lukemaan blogia ihan kunnolla! Annikan blogi on juuri sellainen jota tykkään seurailla, eli pääpaino on tavoitteellisessa kisaamisessa ja valmentautumisessa, unohtamatta tietenkään satunnaisia erikoispostaukia. Blogista löytyy myös kivoja kuvia!

+ Kiva, yksinkertainen ulkoasu
+ Selkeät esittelysivut
+Laadukkaita kuvia

- Hieman hidas postaustahti


Trust Is About Us

 

"Trust is about us- blogia kirjoittaa minä, 20-vuotias ratsastuskoulun oppilas Siiri. Käyn ratsastamassa 1-2 kertaa viikossa Rauhalahden ratsastuskoulussa Kuopiossa, vakiotuntini on aina perjantaisin (estepainoitteinen ryhmä), ja sen lisäksi saatan käydä irtotunneilla milloin mikäkin päivä. Blogissa on juttua ennen kaikkea ratsastuksesta, mutta tällä hetkellä blogissa pyörii joulukalenteri, jolloin erikoispostaukset valtaavat maailman- arkipostauksiin palataan taas kalenterin päätyttyä! Koitan pitää blogini monipuolisena, aktiivisena ja juurikin sellaisena hyvänmielen-blogina, jota on kiva lukea! :)
Blogini päätähtiä ovat puoliverinen ruuna Pirelli, "Pilleri", sekä ruotsalainen ratsuponi (hevoskokoinen kylläkin) Rasmus O'Patrick ,"Rasmus". Molemmat hevoset ovat ennemmin reippaita, kuin laiskoja, vaikka keskenään tosin hurjan erilaisia muutoin- silti kumpainenkin ihan mahdottoman opettavaisia ja omalla tavallaan hurmaavia! Molemmilla menopeleillä on omat esittelysivunsa blogissa, joten sieltä voit lukea näistä kauramoottoreista enemmän! :) Kisaan molemmilla hevosilla (ykköskisaratsu kuitenkin Pilleri) tallin kisoissa aina, kun mahdollista, mutta ulkopuolisissa kisoissa en käy. Treenataan ja kisataan Pillerin kanssa tasolla helppo B-A/80cm, Rasmuksen kanssa ollaan vielä vasta matkalla kohti 80cm ratoja ja kisataan tällä hetkellä 70cm/heC-B :)!"
Tervetuloa tutustumaan meidän jengiin! :)


Siirin blogiin tutustuin myös jo aikaisemmin syksyllä, toisen blogin kautta ja liityinkin lukijaksi varmaankin jo ensimmäisellä vierailukerralla! Yleensä en jaksa kiinnostua "ratsastuskoulublogeista", vaan luen blogeja, joissa on oma/melkein oma hevonen. Siirin blogi on kuitenkin täysi poikkeus tästä kaavasta, sillä Siiri todella osaa kertoa tunneista kattavasti, eikä hevosetkaan ole mitään ihan perus tuntipuksuja. ;) Tunneilta näkee yleensä myös videomateriaalia, mikä on mielestäni aina tosi kiva lisä! Olen myös täysin rakastunut blogin joulukalenteriin, se on yksi niitä harvoja, jonka luen päivittäin!

+ Ihana ulkoasu
+ Juuri sopiva postaustahti
+ Videomateriaalia tunneilta
+ Mielenkiintoiset postaukset


Just Be Brave

 

"Blogini kertoo enimmäkseen hevosestani Etermasta, joka on 7v KWPN estetamma Hollannista. Eterma eli Ettan on sataprosenttisesti estehevonen ja hyppääminen on paras asia Ettanin mielestä. Kisaamme tällä hetkellä Ettanin kannssa 2-tasolla 90cm luokkia mutta tavoitteet ovat paljon korkeamalla. Itse olen 14 vuotias ja olen pitänyt hevosaiheista blogia kohta 3 vuotta."

Jälleen yksi blogi, jonne olen löytänyt tieni jo aikaisemmin! Olen lukenut Avan blogia jo viime keväästä, jolloin löysin sinne Jalustin.netin kautta. Avan blogi on aivan ihana, postauksia tulee todella usein ja niitä kuvittavat aivan upeat kuvat! Kyseessähän on siis taas kilparatsastusblogi, on ollut todella mielenkiintoista seurata Ettanin ja Avan matkaa alusta asti kilparadoille. Ettan on myös aivan ihana hevonen, kyseessähän on hollantilainen puoliverinen, aivan kuten eräs toinenkin tuntemani hevonen! :D

+ Siisti, hyvin toteutettu ulkoasu
+ Aktiivinen postaustahti
+ Aivan upeita kuvia joka postauksessa!


Pennin Pyörittäjä



"Pennin pyörittäjä kertoo connemaratamma Pennin arkielämästä pihatossa ja sen ulkopuolella. Penni on omalaatuinen persoona ratsastaessa jumitteluiden ja vähän ison mahansa kanssa. Pelkkää perusratsastelua ei siis tarvitse lukea, vaan projektiluontoisesti mennään ja tavoitellaan molemminpuoleista luottamusta.

Kirjoittajana puolestaan toimii reilu parikymppinen huumorintajuinen naisen alku, jolle Penni oli haaveiden täyttymys. Blogiin ei pahemmin kuulu kaksijalkaisen elämä, vaan pysyttelemme ruunivoikon (tällä hetkellä) mammutin poikasen kuvissa ja kuulumisissa.

Ystävyyttä, kuvia ja pieniä saavutuksia! Sitä on Pennin pyörittäjä!"

Heti pakko aloittaa sillä, että Pennin pyörittäjä ei todellakaan ole sellainen blogi, jota yleensä seuraan. Sitä on kuitenkin lähestulkoon mahdotonta olla rakastamatta, sillä blogin kirjoittajalla, Janitalla, on aivan uskomaton ote blogiinsa ja kirjoittamiseen! Kirjoitustyyli on täysin omanlaisensa, enkä ole törmännyt tällaiseen blogiin ennen, ihastuin blogiin heti. Blogi on aivan uniikki, alkaen nimestä ja ulkoasusta loppuen postauksiin ja blogin päätähteen, suosittelen tätä blogia ihan jokaiselle!

+ Upea ulkoasu
+ Aivan omanlaisensa blogi
+ Laadukkaita kuvia

- Hieman hidas postaustahti


Melkein Mestari


"Kirjoittajana toimin minä, 17-vuotias mikkeliläinen lukion toista vuotta käyvä heppatyttö, jolle hevoset on aina ollut se kaikista suurin intohimo. Ratsastuksen pääsin aloittamaan vasta yhdeksänvuotiaana, mutta jo viisivuotiaana aloin kinuamaan vanhemmilta omaa hevosta. Tuo kinuaminen tuotti tulosta ollessani 15, eli kymmenen vuotta siinä meni :D

Kymmenen vuoden suostuttelun tuloksena kesän 2015 alussa lastattiin koppiin ensimmäinen oma hevoseni, tuolloin 6-vuotias virontuontitamma Myffi. Neiti näytti ensimmäisestä päivästä alkaen olevansa hyvin persoonallinen ja itsepäinen tapaus, ja siksi ensimmäinen vuosi oli hyvin hankala. Meillä oli ongelmia niin maastoilun, lastauksen kuin ihan taluttamisenkin kanssa, ja välillä teki jo mieli luovuttaa. Nyt toisen yhteisen vuotemme pyörähdettyä käyntiin homma on alkanut sujua, ja olemme voittaneet kaikki ongelmat. Nyt valmentaudumme säännöllisesti niin koulu- kuin esteratsastuksessakin, ja aloittelemme kilpailu-uraamme pikku hiljaa, ja ensi kaudella sitten aktiivista ja täyspitkää kilpailukautta tavoitellen.

Blogissani kerron kaikista ylä- ja alamäistä, omista fiiliksistä ja niin valmennusten, kisojen kuin perus arjen kulusta rehellisesti ja kaunistelematta. Pyrin pitämään kirjoitukset persoonallisina ja omalaatuisina, ja tuen niitä parhaani mukaan kuvin ja videoin. Blogini on ollut pystyssä koko yhteisen matkamme ajan, eikä loppua näy :)"

Melkein mestari onkin minulle uusi tuttavuus, enkä ole löytänyt tietäni blogiin ennen linkkaa blogisi-postausta. Ihastuin kuitenkin blogiin heti ja liityin lukijapalkkiin joukon jatkoksi. Minua kiinnostaa jäädä seuraamaan Vilman ja Myffin matkaa kisakentille asti, uskon että he pääsevät vielä pitkälle! Blogi myös inspiroi minua uskomaan siihen, että vaikka alku on todella haastava, ei saa luovuttaa, sillä tulevaisuudessa voi tapahtua vaikka mitä!

+ Todella jouluinen ulkoasu
+ Sopiva postaustahti
+ Monipuolisia postauksia

- Ulkoasu on ehkä hieman liian punainen

Tässä oli omat suosikkini! Tosiaan hyviä blogeja oli vaikka kuinka monta, nämä sattuivat nyt kolahtamaan itselleni parhaiten, se, että blogisi ei ole tällä listalla ei tarkoita, etten pitäisi siitä. 

Löysittekö uusia blogeja lukulistalle?

maanantai 19. joulukuuta 2016

Luukku 19 - Täällä ruudun takana


Heippa! Jouluaatto lähestyy päivä päivältä nopeammin, nyt onkin jo 19. päivä! Tuntuu siltä, kuin vasta pari päivää sitten olisin julkaissut joulukalenterin ensimmäisen luukun ja odottanut innolla kommentteja ja teidän reaktioita postauksiin. Nyt tuo odotus on kuitenkin pikkuhiljaa vaihtunut joulun odotukseen ja jännitykseen, vaikka edelleen kommentteja innolla odotan ja luenkin, ne piristävät päivääni suunnattomasti!
   Hetki sitten kalenterissa käytiin läpi faktoja Wonysta ja jotta tämä homma jakaantuu nyt tasapuolisesti, on vähintäänkin reilua, että minäkin saan hetkeni parrasvaloissa! Tähän luukkuun olen siis listannut faktoja itsestäni, josko oppisitte minusta jotain uutta!

1. Rakastan elokuvia ja sarjoja yli kaiken.

2. Kuuntelen todella paljon musiikkia.

3.Tykkään pelata meidän PS 3:lla, mutta minulla ei ole ikinä aikaa. Ehkä joululomalla...

4. Mummolaan on aina kiva mennä, se on niitä harvoja paikkoja jossa oikeasti rentoudun. Järjestän aina mielelläni mummolaviikonloppuja!


5. Olen ehdottomasti yöihminen, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että vihaan aikaisia herätyksiä.

6. En osaa pitää vaatehuonettani järjestyksessä.

7. Aloitin kunnolla piirtämisen n. vuosi sitten ja omasta mielestäni kehitys on ollut hurja! Toivottavasti näin on jatkossakin!



8. Minulla on todella lyhyt pinna, eikä minua kannata ärsyttää!

9. En yleensä viihdy kovin suurissa kaveriporukoissa, mielummin kaksi rakasta, hyvää ystävää, kuin lauma puolituttuja.



10. Oma huoneeni on todella "näköiseni" ja mielestäni viihtyisä, se on oma pyhättöni.

11.  Olen 180cm pitkä.

12. Kävin koulussa puoli vuotta ykkösluokkaa ja loput vuodesta kakkosta, eli olen muita luokkalaisiani vuoden nuorempi.

13. En osaa ajatella minua nuorempana, kuin muut, sillä olen ollut niin pitkään itseäni vanhempien joukossa. Näen siis itseni ihan kasiluokkalaisena ja kutsun esim. meidän koulun seiskoja pikkuisiksi! :D

14. Oma huoneeni on parhaita paikkoja maailmassa.



15. Olen todella nirso ruuan suhteen.

16. En voi sietää lakua ja salmiakkia, enkä pähkinöitä, edes suklassa!

17. Puhun todella sujuvaa amerikanenglantia hyvällä ääntämisellä, osaan puhua myös todella vahvasti brittiläisittäin ja muilla aksenteilla. Vihaan suomalaisten tapaa ääntää englantia!

18. Jos luottamukseni menettää, on todella hankalaa, ellei jopa mahdotonta saada sitä ikinä täysin takaisin.

19. Näen joitakin parhaita ystäviäni aivan liian harvoin!


20. Saatan vaikuttaa todella hillityltä ja rauhalliselta, mutta oikeassa seurassa olen kaikkea muuta!

21. Syömme joka perjantai tortilloita, se on ehdoton perinne! Tortillat ovatkin lempiruokaani lasangnen ja itsetehdyn pitsan lisäksi!

22. En voi katsoa yhtä tiettyä sarjaa maratoonina loppuun - minulla on yleensä kaksi sarjaa joista yhtä katson kirjaimellisesti kyllästymiseen asti, sen jälkeen siirryn toiseen.

23. Tämän hetken suosikkisarjani ovat Quantico, jonka "löysin" vasta hetki sitten ja Greyn anatomia, jota olen katsonut kohta vuoden.

24. En ole ikinä ratsastanut pienillä poneilla - olin niin pitkä, että aloitin heti isommilla poneilla ja hevosilla!


25. Rakastan joulua ja kaikkea siihen liittyvää: katson edelleen Ylen Joulukalenteria, se on mielestäni ihan huippu! Minulla on myös edelleen kaksi omaa joulukalenteria ja huoneeni on kuorrutettu jouluvaloilla.

26. Olen opiskellut elämässäni viittä eri kieltä: suomea (totta kai), englantia, ruotsia, saksaa ja ranskaa.

27. Tykkään käyttää Viva la Divan todella tummanpunaista huulipunaa tiettyjen vaatteiden kanssa - toisiin se ei taas sovi ollenkaan!

28. En ole todetusti allerginen millekään, mutta joka kevät samaan aikaan minuun iskee hirveä nuha, joka vastaa oireiltaan allergiaa. Testeissä ei kuitenkaan ilmennyt mitään.


29. Rakastan suklaata! Parhaat suklaamaut ikinä on sini-valkoinen Suomi-suklaa ja mansikkajugurttitäytteiset Fazerin suklaakonvehdit.

30. Lempielokuvani ovat Pilvikartasto ja Nälkäpelit. Pidän paljon myös Star Warseista ja katson melkein mitä tahansa leffaa.

31. Haluan peruskoulun jälkeen opiskella kirurgiksi.

32. Pidän enemmän Burger Kingistä, kuin Hesestä, tai Mäkistä. Paras hampparipaikka on mielestäni kuitenkin Friends & Brgrs.



33. Ranskikset ja kananugetit ovat parhaita, kun ne dippaa kurkku-, tai paprikamajoneesiin.

34. Jännitän yksin matkustamista uusissa tilanteissa (alussa bussissa, junassa, yksin lentokoneeseen en voisi millään kavuta, ainakaan vielä!)

35. Pidän matematiikasta ja sen laskemisesta. Rakastan sitä, että kaikki on todistettavissa ja kaikelle on järjellinen selitys.

36. Yritän aina pysyä puolueettomana ja pitää mieleni avoinna "oudoille" ja yliluonnollisille asioille. Mm. Sielunvaellus ja edelliset elämät ovat suunnattoman kiehtovia aiheita.

37. Haluaisin kirjoittaa oman joululaulun.

38. Minulla on isoja ongelmia polvieni ja nilkkojeni kanssa, kärsin välillä todella kovista kivuista, eikä terveyskeskuksen lääkäreitä pahemmin kiinnostanut.

39. Minulla ei ole aikaa siivota, eikä sotkuisuus periaatteessa häiritse minua, kunnes yhtäkkiä se alkaa ahdistaa ja sitten siivoan koko huoneen läpi kerralla.

40. Luulin, että osaan keksiä faktoja itsestäni, mutta tämä olikin suunnattoman vaikeaa!

Onko teissä samoja piirteitä?
Opitko jotakin uutta minusta?