Muut sivut

perjantai 26. helmikuuta 2016

Kiirettä, kiirettä ja kännykkäkuvia

Hengissä ollaan! Nyt on blogi viime viikkoina jäänyt ulkopuolisen silmin heitteille, on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla keskellä kesää Saharan autiomaassa. Tämä on tosin vain puolittainen totuus. En ole julkaissut postausta pitkään aikaan, mutta kulissien takana on vaikka millaista suurempaa projektia tekeillä. Olen tehnyt kolmea suurempaa postausta, jotka julkaistaan tulevien viikkojen kuluessa, muiden postausten ohella.Yksi liittyy siihen, miten Niken ruokintaa muutettiin mahan hyvinvoinniksi, toinen liittyy tämän vuoden tavoitteisiin, ja kolmas ihan ihmisten ruokaan ja hyvinvointiin.
   Sitten on ollut kyllä ihan vain kiireitäkin. Parien viikkojen aikana ollaan rämmitty läpi viidestä eri kokeesta, sekä Himos-päivästä. Tuntuipas tänään oudolta olla jo ennen kahtatoista kotona, kolme tuntia aikaisemmin kun yleensä! Meillä koko koulu pääsi tänään aikaisin hiihtoloman viettoon. Lisäksi nyt kun Nikke on saikulla, olen viettänyt salilla aikaa reippaasti. Tälläkin viikolla jo kaksi treeniä takana, viikonloppuna vielä kolmas tulossa. Olen myös kotona tehnyt reippaana kahvakuulaa ja lihaskuntoa, unohtamatta tietenkään rakasta aerobicia ja venyttelyjä. Olin myös tosiaan viime viikonloppuna päiväleirillä, jos saan kuvia, laitan ne tänne, mutta itse valmennuksista en muuta kirjoita, paitsi että meni tosi hyvin! Mutta nyt riittää jaarittelut, ja päästään viimeaikojen puhelinkuviin, joilla oikeastaan näkyy kuulumiset melko hyvin.

 Iloinen laskettelija keskiviikkona Himoksessa. Oli kyllä huippupäivä ihanien ihmisten kanssa, oltiin vajaat kymmenen tuntia rinteessä. Tuntui kyllä jaloissa seuraavana päivänä! :D Otin itseäni niskasta kiinni ja sain viimein laskettua Himoksen mustan kilparinteen monen talven kuumotuksen jälkeen, tästä suunta ylöspäin.

 Rakas Nikke. <3 Huomaa kyllä, että on hevoskuvat vähemmällä, kun Nikke saikkuilee... No, ihan kivaa välillä viettää vähän hevosettomampaa elämää. Nikellä oli keskiviikkona kengitys ja nyt hiihtolomalla olisi tarkoitus lastatakkin Nikke pari kertaa.

 Tämän hetken suosikkihedelmä, persimon. Tykkääkö joku muu? Näistä saa muuten tehtyä tosi hyvää smoothieta!

 Taiteilin ystävänpäivän kunniaksi sydämmet kynsiin. Katsotaan mitä keksin hiihtolomalla kynsiin.

 Matikan kokeeseen kertausta... Oli kyllä ihan hepreaa koko asia... Tai ei se ilmeisesti ihan hepreaa ollutkaan, leuka tipahti maahan kun näin tänään, että sain kyseisestä kokeesta 9+, kun keskiarvo viisti kutosta...
 Tein yhtenä päivänä mokkapala-cup cakeseja, oli älyttömän hyviä!

 Salil eka, salil vika. Laittelen muuten hiihtoloman aikana treenipostausta, jos on kiinntostusta... Onko siis kiinnostusta? :D

 Siivoilin laatikoita, ja löysin uimahyppymitallini, tuli ikävä vanhoja hyviä aikoja, kun harrastin vielä uimahyppyä.

 Tämän hetken ehdoton suosikkivälipala, banaaniletut, rahka, ja jäiset mustikat. Tosi hyvää ja terveellistä, tästä lisää myöhemmin.

 Yhtenä päivänä kävelytin Niken selästä, oli taivaalla tosi nätti auringonlasku.

Laittakaa nyt myös kommentteihin, mitä erikoispostausta haluaisitte hiihtolomalla. Tulee ainakin Room Touria, ja kysymyspostauksen vastaukset videolla, mitä muuta haluaisitte lukea? Nyt myös videot mahdollisia! Laittakaa toiveita!


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tilannekatsaus, päiväleiri ja kevään suunnitelmat

Kirjoittelen nyt tämän kevään hevossuunnitelmista, alkaen tästä viikonlopusta. Tosiaan tarkkaa suunnitelmaa ei ole, mutta vähän nyt käyn läpi kevään ohjelmaa.
  Tänä lauantaina pääsen päiväleirille Mänttään, en kylläkään Nikellä (kiitos lastausongelma, kiitos), mutta pääseepähän hyppäämään ekaa kertaa taas kuukauteen. Tosiaan eka tunti koulua, toka hypätään, ja nyt toivon mukaan saan ihan kunnon kuvia, saa blogiinkin treenimateriaalia. Jos muuten jollain on vinkkejä tuohon lastaukseen niin minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen aada.rouhiainen@gmail.com, niin voin tarkemmin kertoa myös ongelmasta.
  Huhtikuussa hevoset valtaa jälleen Tampereen messukeskuksen, ja itse olen tietenkin myös menossa mukana. Julian kanssa sovittiin jo vuosi sitten messuilla, että tänä vuonna uudestaan. Olen tosi innoissani, pääsee taas katsomaan kunnon esteratsastusta, puhumattakaan expo-alueesta. Olen säästänyt rahaa joulusta asti, Nikke tarvitsee uuden rintaremmi-martingaalin, ja itse tarvitsen valkoiset kisahousut.
  Ja noihin kisahousuihin, kuulin eilen jotakin mahtavaa tallilla. Kun kenttä sulaa, aletaan keväällä pitämään meidän tallilla säännöllisesti kisoja! Päästään mekin kunnolla kisaamaan, ilman että tarvitsee lähteä mihinkään (ja jälleen, jos jollain vinkkejä lastaukseen, minulle viestiä!). Alkukevät vain koulukisoja, mutta kesällä, kun on saatu lisää esteitä ja puomien maalaus talkoot pidettyä, pitäisi saada estekisatkin pystyyn.
  Loppuun vielä parhaat uutiset. Niken maha menossa paljon parempaan päin, toivotaan että tämä jatkuu. Vielä ei selvillä vesillä olla, mutta toivottavasti mahdollisimman pian päästäisiin tästäkin ohi ja yli.
  Kevääseen kuuluu siis kisoja, valmentautumista ja messuja, omien synttäreideni lisäksi. Voisin kirjoittaa myös ensi kauden/vuoden tavoitteista ratsukkona, jos on kiinnostusta (?).


maanantai 15. helmikuuta 2016

Jos menet pois, mitä minulle jää?

Tänään pysähdyin ajatelemaan, että kuinka paljon Nikke minulle oikeasti merkitsee. Päädyin siihen lopputulokseen, että Nikke merkitsee minulle kaikkea.


Tasan viikko sitten, olin tallilla, mietin, mitä eläinlääkäri sanoo. Mietin, mitä teen, jos Nikke ei enää olekaan täällä. Mitä sitten tekisin? Kenen luokse menisin, kun olen yksin? Kelle puhuisin? Koska faktahan on se, että vaikka Nikke ei minulle koskaan vastaa, se kuuntelee. Kun minä puhun, se katselee minua korvat hörössä, tai nukkuu sylissäni. Silti, se kuuntelee.
  Kun ajattelee asiaa tarkemmin, niin Nikke on minulle kaikki. Minulla ei ole muita varsinaisia harrastuksia, ja kaikki kaveritkin asuvat monen kilsan päässä. Nikkw on siis se, mitä minulla on, ja olen tyytyväinen siihen.
  Kun joku muu katsoo Nikkeä, hän tuskin näkee mitään ihmeellistä. Pattipäinen, laiha, eikä mikään rakenneruusunen. Kuinka monen unelmahevonen? No, minun on. Ei sen takia, että Nikke on pattipäinen, laiha, eikä mikään rakenneruusunen. Vaan sen takia, että se on Nikke. Sen takia, että se ilahtuu nähdessään minut. Tekee päiväni paremmaksi. Saa minut hymyilemään, nauramaan. Rakastan Nikkeä koko sydämmestäni, ja olen onnellinen siitä, että olen saanut tämän kultakimpaleen omakseni.



Olen omistanut Niken puolivuotta, mikä on todella vähän. Silti, siihen puoleen vuoteen on mahtunut itkua ja naurua, epäonnistumisia ja onnistumisia, itsensä voittamista ja hevoseen luottamista. Kaikkia noita. Meidän taival ei ole ollut helppo, ja helppo se tuskin tulee olemaan. Mutta sen riskin olen valmis ottamaan.
  Kaverien kanssa vitsaillaan, että hevosten omistus ei ole ruusuilla tanssimista, mutta minä olen kyllä saanut piikikkäimmän ruusun mitä löytyy. Niken kanssa ollaan koettu kaikki leukaviasta koppiongelmaan, ja esteillä kuumumisesta laihuuteen. Kaikesta ollaan selvitty. Joku olisi jo luovuttanut. Ostanut paremman hevosen. Mutta minä en. Niin paljon minä tuota eläintä rakastan, että olen valmis menemään miljoonalle mutkalle, jos se saa Niken voimaan hyvin.


Täytyy silti muistaa, että joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Sen olen Nikelle luvannut. Jos jotain tapahtuu, teen kaiken mahdollisen, että Nikke parantuu. Kunhan se ei kärsi. Sillä en voisi elää itseni kanssa, jos pitäisin hevosen väkisin luonani, vaikka toivoa ei olisi. Kun toivoa ei enää ole, täytyy lopettaa taistelu, niin paljon kun se sattuisikin. Tietäen, että ratkaisu on oikea.
  Me emme onneksi ole tähän tilanteeseen päätyneet, ja nyt näyttää tulevaisuus kirkkaammalta. Niken kunto menee parempaan, toivotaan, että näin jatkossakin. Jos asiat menee hyvin, me päästään kisaamaan ja valmentautumaan jälleen kun kevät koittaa.
   Tärkeintä minulle silti on se, että Nikke on kunnossa. Ratsastin tänään ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon, eikä ratsastukseen sisältynyt kuin kävelyä ja kaksi pitkää sivua ravia. Silti ei voinut kuin hymyillä kun tuli alas selästä, ihan vaan sen takia, että Nikke on niin huippu! Se oli ihan innoissaan kun pääsi ravaamaan ja liikkumaan.

Joten nyt, kun asiaa miettii, Nikke todella merkitsee minulle kaikkea. Nikke ei ole minun koko elämä. Hän tekee elämästäni kokonaisen.<3


Olipa kerran tyttö, joka harhaili pimeässä, ilman tarkoitusta. Ilman tietoa, minne oli menossa, tai mistä oli tulossa. Tyttö ei tuntenut aikaa. Ei kylmyyttä, ei kuumuutta. Ei surua, eikä yksinäisyyttä. Eräänä päivänä pimeyden keskeltä paistoi kuitenkin valo, joka kirkastui ja voimistui. Mitä lähemmäs valo tuli, sitä enemmän se selkeni. Sillä oli neljä jalkaa, ja ystävälliset kiltit silmät. Tyttö kosketti kevyesti hevosen turpaa, ja tytön elämän täytti valo. Ja ajan myötä, tyttö sai tuntea jotain moniin vuosiin. Tunteen siitä, että ei ole yksin. <3

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään vietetään ystävänpäivää, ja tämän kunniaksi lähdin jo heti aamulla tallille ottamaan kuvia, ja toivottamaan Nikelle hyvää ystävänpäivää. Laitan nyt tähän postaukseen kuvia parilta päivältä, sanokaa mitä tykkäätte. Muistakaas tekin toivottaa hyvää ystävänpäivää ysrävillenne, niin kaksi-, kuin nelijalkaisillekkin.






tiistai 9. helmikuuta 2016

Uutta toivoa

Sunnuntaina tapahtui jotakin syvästi sielua järkyttävää. Menin tallille kaverini kanssa, vain nähdäkseni Niken makaavan kyljellään tarhassa, vasemman jalan alla verilammikko. Ryntäsin tarhaan todetakseni, että haava oli vain pieni hokinpolkema. Rauhaa ja tyyneyttä kesti sekuntin tai kaksi, kunnes tallimme omistaja tuli paikalle. Hän säikähti sitä, että Nikke makasi tarhassa, eikä noussut ylös. Ei edes leivän perässä. Nikke oli lauantaina ollut jälleen akupunktiossa, ja tallinomistaja ryntäsi hakemaan akupunktio-hoitajaa tallista, käskien meitä hoitamaan Niken ylös. Suhisten, riimusta kiskoen, ja kannustaen Nikke nousi ylös, mutta oli selkeästi todella uupunut. 
  Minun käskettiin taluuttaa Nikke talliin käytävälle, päälle laitettiin paksuin tallitoppis, haava puhdistettiin ja alettiin pohtimaan, mitä tehdään. Lauantaina akupunktiossa Nikke oli kulema ollut vain huonompi, kuin aiemmin, ja Niken maha on aivan ripulilla.
   Kaverini oli ihana, ja siivosi Niken karsinan sillä aikaa kun itse kävelytin Nikkeä kentällä. Tämän aikana Nikke piristyi, ja talliin palatessaan oli jo oma, hörisevä, ystävällinen itsensä. Jätin tällöin Niken kuitenkin sisälle ja loimen päälle siltävaralta, että Nikke haluaisi vielä nukkua.
  Päästiin siis siihen lopputulokseen, että Nikke oli vain todella uupunut akupunktiosta. Ripulille pitää kuitenkin nyt tehdä jotain, sen verran pitkään se on jatkunut. Nyt me siirrytään pikkuhiljaa kuivaheinään, ja ruokintaa muutetaan. Nyt Nikke syö psylliumia, pellavaa, kivennäistä, ja vähän Greenlinea. Parin päivän päästä aloitetaan myös maitohappobakteerikuuri. Toivotaan että tästä on apua, jos ei viikossa näy muutosta, niin palataan asiaan eläinlääkärinkanssa ja mietitään mahdollisia tutkimuksia tai lääkkeitä. Nyt ollaan kuitenkin optimistisia, ja toivotaan että heinädietti auttaa. 


perjantai 5. helmikuuta 2016

Arkihaaste 3/5

Keskiviikko 3.2 

Aamupalalla katson taas Viaplayta, tälläkertaa oikeasti Olipa kerran, muuten Greyn anatomia tulvii korvista ja nenästä ulos. :D

Koulu loppu!

Kotona syön välipalaa, joka näyttää melko samalta kuin aamupala. Katson hetken Olipa kerran, mutta sitten on pakko taas katsoa Greyn anatomiaa. Tulee vieroitusoireita, kun ei katsonut sitä pitkään aikaan. :D

Tallilla siivosin, laitoin ruuat ja irtojuoksutin Niken. Oli pakko pistää juoksemaan, vaikka pyöröaitaus oli melko huonossa kunnossa... Tänään menen toisen tallilaisen kanssa pellolle baanaamaan, mitä en aijo tehdä hevosella jota ei ole liikutettu neljään päivään. 

Illalla teen blogihommia tabletilla ja katson Viaplayta.

Syön iltapalaa, ja luen Aku ankkaa :D

Teen vielä läksyt... 

...ja luen kirjaa, ennen kun menen nukkumaan.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Arkihaaste 2/5

Tiistai 2.2

Aamupalaksi söin leipää, samalla kun luin. 

Nyt oli onneksi satanut vähän lunta, niin ei ollut ihan niin liukasta. 

Koulussa oli kolme vikaa tuntia kässyä, ja sain toisenkin villasukan melkein valmiiksi. Jei! 

Kotona söin epäonnistuneen runebergintortun, ja katsoin samalla telkusta Greyn anatomiaa.

Iltapäivä meni oikeastaan Grayn anatomiaa katsellessa, ja piirtäessä. Tallilla siivosin karsinan ja laitoin Nikelle melassiveden. Kenttä on niin jäässä että siinä ei pysty tekemään mitään... :/

Nikkeä ärsytti kun kiusasin sitä. :D
Tallilta tullessa katsoin ihan vain vaihtelun takia Greyn anatomiaa. 

Yhdeksältä on hyvä tehdä läksyt... 

...ja sen jälkeen on vielä parempi katsoa Greyn anatomiaa. 

Illalla luen vielä hetken ennen kun menen nukkumaan. 

tiistai 2. helmikuuta 2016

Arkihaaste 1/5

Maanantai 1.2


Kello 7.00- Ylös, Ulos ja Kouluun 

Meikkaan ja teen muut aamutoimet

Syön aamupalaa ja katson Greyn anatomiaa Viaplaysta. 

OOTD 

Ja sitten ei muuta kun liukastelemaan bussipysäkille. 

Koulu loppu!


Koulun jälkeen syön ja lanitan Greyn anatomiaa.

...Jonka jälkeen jatkan piirtelyä. Tunnistaako kukaan muuten mitä yritän piirtää...? :D

Tallilla siivoilin Niken karsinan...

Ja juotan neiti Nigerian melassivedellä.

Tänään en ratsastanut, joten lähdin salille.

Kun tulen salilta puoli yhdeksän aikaan, syön ja (yllättyykö joku...) katson Greyn anatomiaa. 

Kun olen käynyt saunassa, teen vielä läksyt, ja pääsen yhdentoista pintaan nukkumaan. 

Laittakaa mielipide, enemmän vai vähemmän kuvia muilta päiviltä?