Muut sivut

tiistai 9. helmikuuta 2016

Uutta toivoa

Sunnuntaina tapahtui jotakin syvästi sielua järkyttävää. Menin tallille kaverini kanssa, vain nähdäkseni Niken makaavan kyljellään tarhassa, vasemman jalan alla verilammikko. Ryntäsin tarhaan todetakseni, että haava oli vain pieni hokinpolkema. Rauhaa ja tyyneyttä kesti sekuntin tai kaksi, kunnes tallimme omistaja tuli paikalle. Hän säikähti sitä, että Nikke makasi tarhassa, eikä noussut ylös. Ei edes leivän perässä. Nikke oli lauantaina ollut jälleen akupunktiossa, ja tallinomistaja ryntäsi hakemaan akupunktio-hoitajaa tallista, käskien meitä hoitamaan Niken ylös. Suhisten, riimusta kiskoen, ja kannustaen Nikke nousi ylös, mutta oli selkeästi todella uupunut. 
  Minun käskettiin taluuttaa Nikke talliin käytävälle, päälle laitettiin paksuin tallitoppis, haava puhdistettiin ja alettiin pohtimaan, mitä tehdään. Lauantaina akupunktiossa Nikke oli kulema ollut vain huonompi, kuin aiemmin, ja Niken maha on aivan ripulilla.
   Kaverini oli ihana, ja siivosi Niken karsinan sillä aikaa kun itse kävelytin Nikkeä kentällä. Tämän aikana Nikke piristyi, ja talliin palatessaan oli jo oma, hörisevä, ystävällinen itsensä. Jätin tällöin Niken kuitenkin sisälle ja loimen päälle siltävaralta, että Nikke haluaisi vielä nukkua.
  Päästiin siis siihen lopputulokseen, että Nikke oli vain todella uupunut akupunktiosta. Ripulille pitää kuitenkin nyt tehdä jotain, sen verran pitkään se on jatkunut. Nyt me siirrytään pikkuhiljaa kuivaheinään, ja ruokintaa muutetaan. Nyt Nikke syö psylliumia, pellavaa, kivennäistä, ja vähän Greenlinea. Parin päivän päästä aloitetaan myös maitohappobakteerikuuri. Toivotaan että tästä on apua, jos ei viikossa näy muutosta, niin palataan asiaan eläinlääkärinkanssa ja mietitään mahdollisia tutkimuksia tai lääkkeitä. Nyt ollaan kuitenkin optimistisia, ja toivotaan että heinädietti auttaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti