Muut sivut

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Miten kirjoittaminen tekee minusta paremman ihmisen

Luin juuri Tiian blogista postauksen, ja haluan nyt kirjoittaa oman näkemykseni asiasta. Kävin tässä juuri yhtenä päivänä keskustelun ystäväni kanssa, ja se meni suunnilleen näin: "Jaa harrastat mitä? Bloggausta? Siis harrastat? Ei sitä voi harrastaa. Kirjoittelet vaan juttujas nettiin ja muutamat ihmiset niitä lukee. Mikäs siinä, mutta että harrastus? Mitä sä siitä hyödyt?" Näinpä. Mitä minä siis bloggauksesta hyödyn?
  Ensimmäisen blogini perustin viitisen vuotta sitten. Sitä kirjoittelin säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes perustin tämän blogin vuoden 2014 puolessa välissä. Melkein kaksi vuotta olen tänne kirjoittanut elämästäni. Ja kuten ehkä huomaatte, ei blogin lukijamäärä ole pilviä hipova. Tietysti haluaisin lisää lukijoita, ja toivoisin, että jokainen, joka tätä blogia aktiivisesti lukee liittyisi lukijaksi ja kommentoisi, mutta kunnia ja maine ei ole syy, miksi minä kirjoitan. Syy siihen on se, että nautin siitä. Kun kirjoitan, en ajattele, en mieti mitä sanon, mitä kerron. Tekstiä vain pulppuaa mielen pohjalta, ja harvoin pysähdyn miettimään, että mitäs sitten. Kirjoittaminen tekee minusta paremman ihmisen. Kirjoittamalla on niin paljon helpompi kertoa asiat, kuin puhumalla. Saan kerrottua minua vaivaavan asian, ilman että minun täytyy puhua varsinaisesti tälle henkilölle, joka on saanut minulle pahan olon.
 
 Kengät: Zalando, Farkut ja paita: Mango, Koru: H&M

Henkilöt, jotka tuntevat minut pidemmän ajan takaa, eivät ehkä uskoisi, että pohjimmiltani olen todella ujo ja epävarma persoona. En puhu tuntenmattomille, tai puolitutuille mielelläni, enkä varsinkaan lähesty ihmisiä, joita en ole tavannut. Vihaan "small-talk" jutustelua ja kuulumisten vaihtoa. Uskon vahvasti, että en olisi kertonut puoliakaan asioista, joita olen kertonut blogissa, edes läheisimmille ystävilleni niin suoraan. Sillä suurin osa tämän blogin seuraajista ei voi henkilökohtaisesti marssia eteeni, ja kertoa, että olen surkea.
  En myöskään kovin avoimesti puhu tunteistani, ja helposti kerään vain vihaa ja surua sisälleni. Siinä vaiheessa, kun olen räjähtämispisteessä, alan kirjoittaa. Koskaan aikaisemmin en ole tälläistä tunnevyöry-postausta julkaissut, vaan ne ovat aina jääneet luonnoksiin lojumaan. Nyt kerron kuitenkin selkeästi, mitä ajattelen tästä asiasta, välittämättä mitä muut sanovat.


Sen lisäksi, että kirjoittamisesta on minulle "henkisesti" paljon hyötyä, se helpottaa erittäin paljon koulunkäyntiä. Äidinkielen numero on aina ollut minulla vähintään 9, ja nyt kun pitää jo kirjoittaa kokeissa essee-vastauksia, ja läksyksi annetaan kirjoittaa vähintään aukeaman mittainen essee buddhalaisuudesta, ei mene minulla sormi suuhun, ja tekstiä syntyy helposti triplat vähimmäisvaatimukseen.
  Osaan lajitella hyvin lukemani, ja muuntaa sen kirjoitukseksi. Kirjoittaminen on minulle luonnollista, se on minulla luuytimeen juurtuneena. Saan kirjoitettua paljon ja nopeasti, eikä minun tarvitse pohtia jokaista sanaa erikseen. Tällöin kirjoittaminen on myös minusta kivaa ja helppoa, ja tekstiä vain tulee. Kuulen usein myös kehuja siitä, että kirjoitan vain oleelliset ja tärkeät asiat, mutta kirjoitan niistä monipuolisesti ja monelta eri näkökantilta.


Ja vielä edellämainittujen asioiden lisäksi, kirjoittaminen on aivoille todella hyödyllistä. Kirjoittaminen on luovaa osaamista, ja siitä on hyötyä monissa eri tilanteissa. Vuorovaikutuksen taito kasvaa ja kun kirjoittaa esim. Fantasiaa, tai muuta fiktiivistä tarinaa, erilaisten ihmisten lukutaito kohenee. Kun kirjoittaa erilaisista henkiköistä, ajattelee maailmaa heidän näkökulmastaan, osaa suhtautua toisella tavalla myös itse ihmiseen. Lisäksi sanavarasto kasvaa ja taito muotoilla lauseet ja kommunikoida kohenee kovaa vauhtia.


Eli kirjoittamisesta on henkinen, aivotoiminnallinen, sekä kouluun vaikuttava hyöty, puhumattakaan oikeinkirjoituksesta ja muusta kirjoittamisesta. Lisäksi kun kirjoittaa ihan oikeasti jotain kunnon asiaa, voi minusta aivan hyvin sanoa, että kirjoittaminen on harrastus. Josta muuten on hyötyä.

Mitä olette mieltä tästä asiasta? Onko kirjoittaminen harrastus ja onko siitä hyötyä? Mitä piditte tälläisestä vähän erilaisemmasta postauksesta?

9 kommenttia:

  1. Itsellä oli hyvin paljon samoja asioita, mitä tunnistin tästä tekstistä. Patoan helposti tunteita, ja räjähtäessäni minä kirjoitan, en tosin blogiini. Puoliksi blogin ansiosta myös oma kirjoitustaitoni on kehittynyt, ja lähes joka kerta saan kirjoittamastani tekstistä positiivista palautetta.
    Mielestäni kirjoittaminen on harrastus, todellakin! Kirjoittamisesta on todella paljon hyötyä todella monessa asiassa, monessa muussakin, kuin mitkä tässä postauksessa mainitsit.
    Itse pidib tästä postauksesta, tämän ansiosta oikeastaan liityin blogiisi:)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Kävin katsomassa blogisi, tosi kiva sekin :)

      Poista
  2. Kirjoittaminen voi todellakin olla harrastus. Ja on siitä varmaan hyötyäkin :). Ja haluaisin kuulla lisää siitä, mistä kirjoitit edellisessä postauksessa. Mitä on tapahtunut? Uteliaasti kysytty... pahoittelut.. Kerrot sitten, kun tahdot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! :D Ja kerron heti kun voin, ei ole vielä 100% varmaa, mitä tapahtuu... Mutta sen voin kertoa, että Niken kunto on romahtanut täysin ja siitä on päätetty luopua, vielä en tiedä minne hän menee... :( Nyt on etsinnässä uusi hevonen jolla pääsisi taas tekemään jotakin, mutta Nikkeä ei voi korvata :´(

      Poista
    2. Voi ei!! :"( Olisin mielelläni lukenut sinun ja Niken puuhista :"(!! Noh, toivottavasti löytyy sopiva hevonen ja Nikke saa mahdollisimman ihanan kodin♡

      Poista
  3. Hyvä postaus❤ja kyllä se on harrastus ja siitä on hyötyä👍

    VastaaPoista
  4. Hienosti kyllä kirjotit! Bloggaus on todellakin harrastus ja siitä on hyötyä kaikin puolin! Tälläsiä postauksia on kyllä ihan kiva lukea :)

    VastaaPoista