Muut sivut

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Jokaisesta risteyksestä ei vain voi jatkaa matkaa yhdessä

Nyt saan viimein purettua sanoiksi asian, joka on hiljentänyt blogin pitkäksi aikaa. Asian joka on vaivannut minua jo pitkään ja johon saatiin viimein eilen illalla ratkaisu.
  Nikke on ollut jollakin tapaa sairas viime elokuusta asti. Se on ollut laiha, sisäänpäinkääntynyt ja vaisu. On ollut hammasongelmaa, on ollut mahaongelmaa, on ollut laihuutta, on ollut lihasköyhyyttä, flunssaa... Lista on loputon. Nyt joulun jälkeen tilanne "riistäytyi käsistä", eli vaikka Nikkeä kuinka yritti kuntouttaa, lihottaa ja saada parempaan vointiin, mikään ei auta. Kaikkea yritettiin, testattiin ja toivottiin. Välillä heräsi pieni ajatus, että "Josko nyt?". Mutta ei. Kun mikään ei auta.
   Lähes puoleen vuoteen en ole päässyt ratsastamaan kunnolla. Ja Niken kanssa en pääse treenaamaan ja kisaamaan, edes ratsastamaan joka päivä, enää ikinä. Sillä vaikka Nikke lähtisi kuntoutumaan, menisi kolmekin vuotta, ennen kuin Nikellä voi tehdä mitään, ja käyttöhevosta siitä ei enää koskaan tule. Koskaan en voi Nikellä valmentautua, en kisata, en treenata. Joten onko järkeä maksaa törkeitä hoitosummia hevosesta, jolla en voi ikinä enää treenata?


   Ei, eipä ole. Siitä syystä, minä ja Nikke saavumme seuraavaan risteykseen yhdessä, mutta toisin kuin ennen, jatkamme kumpikin eri suuntiin. Nikke suuntaa kohti vihreitä niittyjä, ja minä suuntaan kohti uusia seikkailuja, ja niitä kauan odotettuja kisaratoja.




   On puntaroitu nyt useita vaihtoehtoja ja päädyimme siihen, että Nikke päästetään pois kivuistaan. Niken mahaongelma on krooninen. Nikke on lihasköyhä ja huonossa kunnossa, sekä laiha. Ja sen on huono olla. Se on suurin syy. Minulle on taas jo hetken aikaa etsitty uutta hevosta. Oikeastaan, eilen olimme kokeilemassa aivan ihanaa pv-tammaa, nimeltä Penelope. 

 

  En tiedä vielä tarkkaan, milloin Nikke täältä lähtee, mutta ei siihen kauaa mene. Ja kun haluan uuden hevosen mahdollisimman nopeasti, älkää luulko, että en välitä Nikestä, tai että se oli minulle vain eläin. Haluan uuden hevosen mahdollisimman nopeasti, sillä tiedän, että mitä nopeammin pääsen takaisin normaaliin tallielämään ja valmentautumiseen, sitä helpompi minulle. Jos joudun jäämään tallilta pois, tietäen, että siellä ei ole minulle ketään, tulen entistä surullisemmaksi. Enkä unohda sitä seikkaa, että minun piti jo vuosi sitten päästä kisaamaan, mutta niin ei käynyt. Joten nyt kun kaikki on taas radallaan, haluan mahdollisimman nopeasti kehittyä eteenpäin ja kilparadoille.


   Tehdään nyt selväksi vielä se, että Nikelle ei ole varsinaisesti sattunut, tai tapahtunut mitään. Se on kroonisesti sairas ja se on mennyt vain huonompaan kuntoon koko ajan. Eläinlääkäri viimekäynnillään sanoi minulle, että en voi syyttää itseäni mitenkään. Kaikkea yritettiin, eikä mitään olisi voinut tehdä toisin.


   Niin paljon, kun luopuminen sattuukin, tiedän, että se on paras vaihtoehto kaikille. Nikke pääsee pois kivuistaan ja huonosta olosta, ja minä pääsen kehittymään eteenpäin, eikä minun tarvitse huolehtia jatkuvasti enää siitä, onko tallilla kaikki hyvin, ja koska soitetaan eläinlääkärille seuraavan kerran ja mistä syystä.


Joskus suurinta rakkautta on vain päästää irti. Teen vielä erikseen postauksen meidän huippuhetkistä, kun Nikke on poissa. Nyt olen vain kiitollinen siitä kaikesta, mitä Nikke minulle opetti. Sillä niin paljon, kun se minulle on huolta tuottanut, se opetti, että kaikkeen pitää varautua ja mitä hevosen omistaminen oikeasti on. Ei ainakaan ruusuilla tanssimista, vaikka minulle monien hevosihmisten mukaan sattui "piikikkäin ruusu, minkä ovat nähneet". Toivotaan, että ensikerralla kaikki on vähän helpompaa. Tai paljon. Mutta jokatapauksessa, kiitos Nikke, että teit minusta vahvemman. Kiitos kaikesta. 

7 kommenttia:

  1. Voimia kovasti! Nikke oli minullekin äärimmäisen tärkeä hevonen... :'( <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei!! Paljon voimia sinne ja onnea uuden hevosen kanssa!! :"( Hyvää matkaa Nikke, vihreillä niityillä jokaisen hevosen ob hyvä olla!!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se on, hankala katsoa Nikkeä nähden, että se kärsii. :'( </3

      Poista
  3. Hieman ihmettelen, kuinka kirjoitat noin "vahvasti". Mutta ehkä se kipu ja suru sisälläsi ovat tässä tekstissä sisukkaina, vahvoina sanoina..? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu... Tosiaan ehkä asiaan vaikuttaa vähän se, että tämä on ollut "nurkan takana" ja nähtävissä jo useamman kuukauden, niin on jo vähän osannut käsitellä asiaa... Lisäksi olen henkilö, joka ei hirveästi kiertele asioita, vaan minua helpottaa se, että sanon asian niinkuin ne ovat. En kyllä tiedä, että miten aion selvitä siitä kamalasta päivästä, niin rakas Nikke minulle on... Kyllä tässä on jo monet itkut itketty, mutta silti uskon, että suurin kyyneltulva ja suru iskee silloin, kun oikeasti tajuaa sen, että nyt se on sitten ohi. Kyllä tässä pahin on vielä edessä :'(

      Poista
    2. Aivan. Niin joo. Mutta siitäkin selviää!

      Poista