Muut sivut

torstai 9. kesäkuuta 2016

Voiko se edes olla näin hieno?

Jep, kyllä se ilmeisesti vaan voi. <3
   
  
Meillä oli eilen ensimmäinen puomivalkka Wonyn kanssa. Mitenkäs se menikään... Ai niin, nyt muistan. Eipä olisi voinut paremmin mennä.
  Valmennus alkoi jälleen sillä, että Kata kävi nopeasti Wonyn selässä, tällä kertaa testatakseen, onko Wony kevyempi kädelle pelhamilla. Ja olihan se, aika paljonkin. Sovittiin nyt siis, että mennään jatkossa sileälläkin pelhamilla.
  Kata meni hetken myös puomeja, jotka oli asetettu keskiympyrän vastakkaisille puolille. Käynnissä ja ravissa meni ihan ongelmitta, laukassa tuli ekalla kerralla joku ihme pysähdys ihan puomin juureen, josta Wony päätti sitten ylittää sen ravilla. Tämän jälkeen ei laukassakaan ollut mitään ongelmaa.

   
Heti, kun pääsin selkään, tuntui hevonen jo erilaiselta. Se oli tosiaan pelhamilla paljon kevyempi kädelle, lisäksi se liikkui vielä normaalia reippaammin eteen puomien takia. Oli oikeasti tosi kiva, kun Wony oli niin herkkä, sitä ei yhtään tarvinnut käskeä eteenpäin, ja se oli vielä tavallistakin herkempi avuille.
   Kata siirsi puomeja niin, että kentällä oli kaarevalla uralla kolme puomia 15m välillä. Lähdettiin sitä sitten tulemaan kuvan mukaisella tavalla:

Tää on ehkä maailman huonoiten piirretty kuva, mutta hei, mä yritin :D Jospa siitä saa jonkun käsityksen.

Tultiin tehtävää ensin ihan vaan käynnissä. Tarkoitus oli siis tulla keskimmäinen puomi mahdollisimman suoralla tiellä, siitä kääntää toiselle reunimmaiselle puomille, jolta taas heti kaartaa keskimmäiselle uran kautta, josta jatkettiin taas toiselle puolelle. Tehtiin käynnissä vaan muutama kerta, että sai vähän tuntumaa hevoseen. Wony oli aika kiva tässä tehtävässä, se taipui hyvin, eikä jäänyt "valumaan" ulkopohkeelle, pois kaarelta.
  Samaa tehtävää tultiin myös ravilla. Siinä Neiti Hollantilainen oli vielä parempi, kuin käynnissä, sillä nyt se pääsi jo vähän nopeampaa. Käynnissä joutui meinaan tekemään vähän töitä, että pysyttiin oikeasti siinä käynnissä, eikä siirrytty raviin omia aikojamme. Ravin tahti oli muutenkin tosi kiva, Wony liikkui tosi aktiivisesti eteen, eikä yhtään tarvinnut käskeä liikkumaan nopeampaa. Ravissa tehtävä oli muuten melko lailla samanlainen, kuin käynnissä ja Wony tuntui samalta selkään, eli tosi hyvältä.
   Ennen laukkapuomeja me laukattiin hetki ympyrällä. Ennen nostoa Kata varoitti minua suunnilleen tällä tavalla: "Nyt sitten tosi kevyet avut nostossa, jos me halutaan välttää räjähdys. Se on meinaan tosi herkkänä." Näinhän asia myös oli, sillä nostoon riitti oikeasti se, että ihan vähän tiivisti sisäpohjetta ja nyrkkiä. Jalkaa ei oikeasti tarvinnut edes siirtää! Samoin kun ravissa, laukan tahti oli alusta alkaen tosi kiva. Se oli melko nopea, eikä yhtään tarvinnut pyytää eteen. Laukkailtiin siinä sitten keskiympyrällä hetki, jonka jälkeen siirryttiin puomeille. Ja nyt etukäteen varoitus, alla on jälleen esimerkki loistavista piirtäjän taidoistani. :D


Nyt piti keskimmäisen puomin kautta tehdä mahdollisimman iso ympyrä laukassa. Ensiksi laukattiin ympyrä noin neljästi, siitä käännettiin reunimmaiselle puomille, josta jatkettiin uralle, jolta taas kentän toisessa päädyssä käännettiin puomille, jolta taas ympyrälle. Puomeja oli tosi kiva tulla laukassa, varsinkin kun yhtään ei tosiaan tarvinnut potkia eteen. Wonylla oli tosi helppoa ratsastaa puomeille, paikat oli melko helppoa ratsastaa, kunhan vaan  muisti pitää hevosen hyvin ohjan ja pohkeen välissä ennen puomia. Paikat onnistui puomeille tosi hyvin, ja oli ihan älyttömän kivaa! Jotenkin luuli, että oma estesilmä olisi heikennyt puolen vuoden aikana, mutta ihme ja kumma, niitä paikkoja näkee edelleen!
   Kun tehtävä sujui hyvin, jätettiin se 2-3 ympyrää keskeltä pois, ja tultiin vain yhdellä ympyrällä jonka jälkeen jatkettiin eteenpäin. Laukassa piti olla kaarteissa tosi tarkkana, että Wony ei jäänyt liiraamaan liikaa ulos, vaan piti ulkopohje, ja -ohja olla tiukkana mutkissa. Muuten ei ollut mitäään ongelmaa. Pian jätettiin ympyrä välistä pois, ja tultiin tehtävää ihan vaan simppelisti näin:

Oikeasti tiet reunimmaisille puomeille uralta olivat paljon kaarevammat kuin kuvissa, eli pitkältä sivulta piti jo hyvissä ajoin kääntää kaareva tie puomille.

Puomien välissä tosiaan oli se 15m, joka tarkoittaa sitä, että sen olisi voinut tulla neljällä pitkällä, tai viidellä lyhyellä laukalla. Me tultiin pääasiassa tuolla viidellä, kun oli kuitenkin eka kerta, ja Wonylla nousi kierrokset just sopivasti, ei sitten haluttu pyytää enää kovempaa.
   Oikeassa kierroksessa, kun kaarrettiin puomille, tuli usein vähän huono tie, luultavasti sen takia, että itse ratsastin vähän liian kaarevan tien, jolloin jäätiin vähän kauas puomista, ja Wony joutui ottamaan jättiloikan puomin yli. Muuten välit oli just sopivat, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Hienosti se hevonen korjaa, vaikka ratsastaja kuinka yritti häiritä huonoilla teillä.
  Tultiin sitten vielä muutamaan kertaan pidemmällä ja suoremmalla tiellä, niin kappas, yhtäkkiä kaikki meni just hyvin. On se kumma juttu... :D
  Valkka meni siis just niin kuin piti, eikä haittaa, vaikka puomit pysyi vielä maassa. Lauantaina Wony pääseekin malliksi juoksutus-ohjeistukseen meidän tallilla, luulen että on oikeasti aika mielenkiintoinen juttu, sillä Kata kertoo ja näyttää siellä, miten hevosta tulisi juoksuttaa oikein, jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä lihasten ja ratsastuksen kannalta. Sunnuntaina mennään uudestaan puomivalkkaan, uskoisin, että pysytään silloinkin vielä ihan puomeilla. Tai no, mistäs sitä tietää. Tiedän vain, että mulla on ihan huippu hevonen, joka tykkää tehdä töitä, ja joka yrittää parhaansa, vaikka ratsastaja möhlisi. En malta odottaa Wonylla hyppäämistä, niin hyvältä se tuntui puomeilla!

Muistakaa laittaa kysymyksiä kysymyspostaukseen, jos et ole vielä ehtnyt lukea siitä, katso edellinen postaus! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti