Muut sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kiitos

Siis mitä?! Heinäkuun aikana tätä blogia on katsottu yli 2000 kertaa! Se on 500 kertaa enemmän kuin viime kuussa, tuhat enemmän kuin toukokuussa! Tänään eksyin katselemaan blogin tilastoja ihan kunnolla ja vastassa oli positiivinen yllätys. Nyt on aika tutkia lyhyesti blogin historiaa, sekä kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita ruudun takana.
  Aloitin tämän blogin lokakuussa 2014. Siitä on melkein kaksi vuotta! Tällöin blogi oli todella pieni. Siis oikeasti, todella pieni. Katselukertoja oli kuukauden aikana ehkä vajaat 40, kommentteja ei tullut juuri koskaan, eipä sillä että minä niitä olisin odottanutkaan. Blogin tilastot pysyivät tuolla tasolla joulukuuhun 2014 asti, jolloin katselukerrat nousivat viidestäkymmenestä neljäänsataan. Vuoden 2014 joulukuun jälkeen katsojaluvut ovat pysyneet koko ajan 200 yllä, käyrä tehden pientä sik-sakkuviota, kuitenkin koko ajan kuitenkin puskien itsepäisesti ylöspäin.
   Lähes koko 2015 vuoden katsojaluvut pysyivät kuudensadan ja kahdensadan välillä, kommentteja tuli edelleenkin koko vuoden aikana ehkä huikeat viisi kappaletta, jos edes sitäkään. Sitten yllättäen, jälleen joulukuussa, katsojaluvut pomppasivat ensimmäisen kerran yli tuhanteen, tarkemmin sanottuna lukuun 1378. Tämän jälkeen luvut laskivat jälleen hieman, pysyen kuitenkin koko ajan kahdeksansadan yllä.
   Huhtikuusta asti käyrä on suunnannut vain ylöspäin, josta olen todella iloinen. Viimeisen puolenvuoden aikana blogi on vain kehittynyt, katsojaluvut nousseet ja kommentteja on alkanut satelemaan enemmän. Ja sitten lukijat! Kaikki te ihanat lukijat ilmestyitte paikalle! Teen pian listan siitä, mitä on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana, sitä ennen listaan tilastot vuoden 2015 joulukuusta eteenpäin:

Joulukuu 2015: 1 378 
Tammikuu 2016: 998
Helmikuu 2016: 812
Maaliskuu 2016: 937
Huhtikuu 2016: 908
Toukokuu 2016: 1 029
Kesäkuu 2016: 1 575
Heinäkuu 2016: 2 092

Blogi on siis koko ajan kehittynyt eteenpäin, samaa tahtia kun minä olen kehittynyt kirjoittajana, sekä ylipäänsä bloggaajana. Varsinkin tämän puolen vuoden aikana kasvu on ollut huikea! Jos alamme listaamaan, mitä blogissa on tapahtunut vuoden 2015 joulukuun jälkeen, niin...

- Katsojaluvut ovat pompanneet viidestäsadasta kahteentuhanteen kuussa
-Blogi on saanut 14 lukijaa lisää (niitä on 15, heh...)
-Blogissa on julkaistu n. 300 kommenttia (320:stä)
-Päivittäiset katselukerrat ovat pysyneet lähestulkoon koko ajan 40 yllä 
-Olen julkaissut 62 postausta - Se on jo nyt enemmän, kuin koko vuonna 2015
- Blogini löysi blogiportaalin listoille
- Blogi sai ensimmäisen yhteistyökumppanin

Siinä on mielestäni melko paljon tapahtumia vuodelle 2016, eikä se ole vasta kuin puolessa välissä! Melkein jokainen rekisteröitynyt lukija löysi tämän blogin tämän vuoden aikana, rehellisesti sanottuna kaikki tämän blogin kommentit on julkaistu tänä vuonna ja olen saanut ihan uudenlaisen innon ja tavan kirjoittaa blogiani. Olen yrittänyt panostaa enemmän kuviin ja postausten laatuun, olen pitänyt huolen siitä, että luonnoksissa on aina postauksia siltä varalta, että en pääse/pysty kirjoittamaan ja en ole pitänyt yhtäkään taukoa, josta en olisi kertonut etukäteen.
   On kyllä pakko myöntää, että kun luen itse vanhoja postauksiani (ei edes kovinkaan vanhoja, vaikkapa vuoden 2015 lopusta), en tiedä pitäisikö minun itkeä, vai nauraa. Joillekin voi ehkä olla hankalaa kuvitella, että kirjoittamisessa  voi kehittyä, mutta uskokaa pois, kyllä siinä vaan voi.
  Ja nyt on siis aika kiittää jokaista lukijaa siellä ruudun takana. Niin reisteröitynyttä kuin rekisteröitymätöntä, niin tuttua kuin tuntematonta, jokaisessa maailman kolkassa. Kiitos jokaisesta kommentista, jokainen niistä merkitsee. Jokainen tekee minut iloiseksi, kertoo että jotakuta kiinnostaa mitä minä kerron. Oikeasti, joka kerta kun näen, että kommentti odottaa tarkistusta, ilo ja odotus syttyy sisälläni. Kiitos jokaisesta katselukerrasta, se yksikin on sen kahdentuhannen alku.
  Ja kiitos jokaisesta blogin virallisesta lukijasta. Teitä on vasta 15, eli lukijajoukko ei ole suuri, mutta se on 14 lukijaa suurempi, kuin viime vuonna. Haluan vain kertoa, että olen kiitollinen jokaisesta lukijasta. Se yksikin lukija voi olla monen sadan alku. Minusta olisi upeaa, että tämän vuoden lopussa blogilla olisi vaikkapa 20 lukijaa, mutta rehellisesti sanottuna minua ei niin kiinnosta lukijoiden määrä. Kuten olen sanonut, pidän tätä blogia ensisijaisesti itselleni omaksi ilokseni ja jos jotakuta muuta kiinnostaa juttuni, se on vain plussaa.
   Minä en tiedä, mikä teitä kaikkia kiinnostaa blogissani. En ole kansallisen tason esteratsastaja, en kilpaile maajoukkoeessa, enkä ole millään tavalla erilainen verrattuna muihin. Olen vain tyttö, jolla on hevonen ja suuret tavoitteet, sekä unelmat. Tyttö, joka rakastaa kirjoittamista, jota ei ole helppo ymmärtää ja on itsepäinen kuin mikä. Uskon, että jokaisella on omat syynsä lukea blogiani, olivat ne syyt mitkä tahansa, olen teille kiitollinen. En tiedä, onko ruudun takana ketään, joka on seurannut matkaani shetlanninponiratsastajasta tuntilaiseksi, siitä matkaani Niken kanssa, lukenut juttujani arjen iloista ja suruista ja nyt lopuksi matkaani Wonyn kanssa, joka on toivottavasti vasta alussa. Jos on, mahtavaa! Pidetään blogi yhtä aktiivisena, muistakaa että kommentit piristävät aina päivääni!
   Vielä kerran, kiitos.


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Se aivan tavallinen postaus

Otsikkoon viitaten, vuorossa on taas aivan tavallinen kuulumispostaus! Olen omituisessa tilanteessa, sillä meillä on tapahtunut vaikka mitä viime päivinä, ja kertoisin siitä mielelläni täällä. Kuitenkin tuntuu, että mikään näistä asioista ei ole niin iso, että sille viitsisi omistaa kokonaista postausta. Ajattelin nyt siis niputtaa näitä tapahtumia yhteen postaukseen, jotta pysytte hieman perässä siitä, mitä meillä tapahtuu.
   Aloitetaan vaikkapa ihan omista kuulumisistani. Minulle kuuluu vaihtelevaa, jos asian näin voisi ilmaista. Välillä kaikki menee aivan loistavasti, välillä taas ahdistaa, eikä mikään onnistu. Pääasiassa minulle kuuluu kuitenkin ihan hyvää. Minulla on ollut juuri sopivasti menoa viime päivinä, ei ole tullut missään nimessä tylsää, mutta ei ole ollut liian kiireinen aikataulu.
  Pari viikkoa sitten olin siis viikonlopun Helsingissä. Reissusta en ole oikein mitään kertonut, ja jos joku ei ole katsonut videota sieltä, tai ei aijo sitä katsoa, voisin hieman avata reissua. Lähdin siskoni kanssa perjantaina, kaksi viikkoa sitten junalla Helsinkiin tätini luokse, palasimme kotiin sunnuntaina. Reissuun mahtui mm. leffakäynti, Lintsi-reissu, kävely kallioisella merenrannalla, sekä tietenkin shoppailu alennusmyynneissä. Tuli taas kartutettua omaa vaate- ja tavaravarastoa ihan kunnolla, jos teiltä löytyy mielenkiintoa, voisin postauksen muodossa tehdä ostosten esittelyn...?



   Sitten ehdinkin melkein viikon oleilla kotona, kunnes torstaina lähdin aikaisin aamulla äitini kyydillä Tampereelle, josta sitten menin Julialle. Päivä meni oikeastaan Särkänniemessä, ilta ja alkuyö paljussa lilluessa. Perjantaina sitten aamusta oli taas paljuilun vuoro, sekä nopea Ideapark-reissu, ennen kun lähdin kotiin.






 Ei vitsit, mä niin tykkään näistä kuvista!

   Tämä viikko taasen on kulunut auringossa löhöillessä ja uidessa, tänään iltapäivällä lähden viettämään viikonloppua mökille, samalla kun juhlin serkun synttäreitä. Ensi viikko kuluu näillä näkymin kotona, mutta viikon päästä lähden viettämään toisen serkkuni syntymäpäiväjuhlia... Yhtä juhlaa koko elämä!
  Nyt voidaankin siirtyä Wonyn kuulumisiin. Wonylle kuuluu tällä hetkellä vähän huonoa, mutta viime viikot ovat menneet kyllä todella hyvin! Wony on ollut todella hyvä ratsastaa ja olemme päässeet hyppäämäänkin pariin kertaan! Ensimmäisestä kerrasta kirjoitinkin postauksen, jos et ole lukenut sitä, käyppä vilkaisemassa!
  Viime sunnuntaina tein Wonylla ensimmäistä kertaa ihan oikeasti avotaivutuksia treeninä, niin että tein ihan kunnon tehtävää. Aikaisemmin olen vain koittanut taipuuko Wony niihin, mutta nyt lähdin kokeilemaan ihan kunnolla. Ja eikös siinä vaan niin käynyt, että Wony menee avot laukalla ja ravilla ilman mitään ongelmia! Muutenkin tuona päivänä Wony oli todella hyvä, vaikka oli kuuma.
   Maanantaina oli sitten hyppytreenien vuoro. Niistä en kirjoittele erinnäistä postausta, mentiin sellaista tehtävää, että pääty-ympyrällä oli puomi ja kavaletti ja pitkällä sivulla 6m sarja. Treenit meni paljon paremmin, kuin viimeksi, uskalsin ratsastaa enemmän ja päästiin tekemään paljon enemmän toistoja. Ravissa Wony oli todella hidas (johtui paahtavasta helteestä), laukassa oikeaan tuli tosi hyvin, vasempaankin alkuun, mutta sitten Wony alkoi kuumumaan vähän liikaa ja pakka levisi käsiin. Lopetettiin sitten onnistuneeseen suoritukseen, rauhoittelin hevosen ja lopetin. Jo tällöin Wony oli ehkä ihan hieman epäpuhdas ravissa lopussa, ei siis missään nimessä ontunut, vaan askel enemmänkin "keinahti" aina välillä. Pistettiin kuitenkin pitkän kengitysvälin piikkiin.


   Seuraavana päivänä, eli tiistaina ravailin vaan kentällä ihan rennosti. Siis tosi rennosti. Pyrin ohjaamaan Wonya istunnalla ja äänellä, siinä onnistuen! Wony kulki tosi ´rentona koko ajan, alkukäynnit kävelin ilman jalustimia ja ravissa en kertaakaan ottanut ohjia käteen, vaan pidin toisen käden vapaana ja toisella pidin ohjien päästä kiinni. Meillä oli tosi hauskaa (mikä oli tarkoituskin), olen viime viikkoina alkanut luottaa Wonyyn koko ajan enemmän! Sitten jossakin kohtaa Wony aloitti taas sen keinahtelun, joka pian muuttui epäpuhtaudeksi ja sitä kautta ontumiseksi. Sinä kohtaa tulin alas selästä ja vein Wonyn talliin tarkastettavaksi. Käynnissä ei askeleessa huomannut mitään normaalista poikkeavaa, kaviossa ei ollut mitään, jaloissa ei nestettä ja ne olivat normaalilämpöiset. Kylmäsin sitten molemmat etujalat, miettien mikä ihme nyt on vialla.

 Aina niin edustavia, vai mitä? :D
 
   Wony oli keskiviikon vapaalla, eilen otin sen ihan vaan nopeasti liinan päähän nähdäkseni ontuuko se vielä. Jälleen, käynnissä ei mitään, mutta ravissa kumpaankin suuntaan oikea etujalka oli epäpuhdas. Wony ei varsinaisesti ontunut, eikä ero normaaliin ollut kovin suuri, mutta kyllä epäpuhtauden huomasi. Kyllä me nyt taidetaan pistää tämä liian pitkän kengitysvälin piikkiin, emme ole saaneet kengittäjää, kun meidän kengittäjä on lomalla. Nyt sitten saatiin onneksi Wonylle toinen kengittäjä maanantaille, siihen asti Wony on pakkovapaalla. Toivotaan, että uudet kengät auttaa ja ontuminen, sekä epäpuhtaus häviää.
  Tässä oli meidän viime aikaiset kuulumiset. Ylä-ja alamäkeä on siis ollut, mutta ehkä tästä selvitään! Kertokaa taas mielipidettä ihan vaan tällaisesta kuulumispostauksesta, sekä sitten mitä olette mieltä ostosten esittelystä!

tiistai 26. heinäkuuta 2016

My Weekend-videopostaus

Tämän videon olisi pitänyt tulla ulos jo viikko sitten, kun tulin Helsingistä. Kuitenkin muutaman eri osasyytekijän ansiosta videon muokkaaminen ja lataaminen Youtubeen on vienyt oman aikansa. Nyt sain kuitenkin videon valmiiksi ja ladattua nettiin, mikä tarkoittaa sitä, että voin laittaa sen teille nähtäväksi.
  Kuvailin siis My Weekend-videopostauksen Helsingistä, kertokaa kommenteissa mitä tykkäsitte. Olen todella laiska (lukekaa arka) kuvaamaan videoita, mikä tarkoittaa sitä, että pidän niiden kuvaamisesta, mutta en oikein uskalla julkaista niitä missään. Kysynkin siis, pitäisikö minun rohkaistua ja kuvata enemmän muitakin, kuin ratsastusvideoita?
  Vielä loppuun, äänestäkää blogin sivupalkissa näytänkö heinäkuun suosikit videolla, vaiko kuvina ja postauksena, kuten viimeksi? Voitte kertoa mielipiteenne myös tämän postauksen kommenteissa! :)


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Jalustin.net postaushaaste: Jos hevoseni osaisi puhua...


postaushaaste-1

 Toteutan jälleen Jalustin.net:in postaushaasteen, jonka aiheena on tällä kertaa "Jos hevoseni osaisi puhua..." Oli siis valmiiksi annetut lauseet, joita täytyi jatkaa sillä tavalla, miten hevonen niitä jatkaisi. Uskon, että jos Wony puhuisi, sen mielipiteet olisivat hyvin kärkkäitä ja sillä olisi aina jotakin sanottavaa... Vähän kuin minä! Siitä sitten sanomaan, onko se hyvä, vai huono juttu, heh...

Mitä Wony sanoisi, jos...

... maastossa tulisi peura vastaan?
"Hei kuule Aada, sovitaanko, että tää maastoreissu päättyy nyt? Niinku nyt heti. Ennen ku tuolta hyppää toinen tollanen hirvitys ja se syö mut. Tiiän kyllä et äsken meijät pelasti toi mun hieno ninja loikka, mutta ei aina voi luottaa onnee."

... saisi yhtäkkiä ravikärryt taaksensa?

"En. Muuten. Tasan. Liiku. Askeltakaan."
... eläinlääkärin auto kurvaisi tallipihaan?

"Ei muuten tasan oo mulle. Mussa ei oo vikaa. Kai. Toivottavasti... Ehkä... Sori Aada, otan hatkat. Ihan vaan varmuudeks."

... kiukkuisen näköinen ihminen lähestyisi?

"Parasta muuten rauhottua, ennen kun tuut selkään. Voin auttaa siinä."

 … maastoreissulla joutuisitte jonon hännille?

"Mä en nyt oikei ymmärrä tätä kuvioo. Nopein viimeseks? Ei oo reilua."

… kengittäjä sovittaisi uutta kenkää kavioon?

"Kaaauuuuuuanko tässä vielä meeeeeneeeee?"

… kissa loikkaisi yllättäen heinikosta kentälle?

"Huiiiiii! Marssilaiset hyökkää!"

… esteradalla okserin alle olisi piilotettu vesimatto?

"Ihanaa, saanko mä tuonkin hypätä!?"

… ruoka-aika lähestyisi, mutta iltatallin tekijä olisi myöhässä?

"Ihanko totta? Iteppähän kerjäsit." (Tätä seuraisi niin jumalaton mekkala karsinassa, että se onneton iltatallin tekijä varmasti kuulee ja ymmärtää mistä on kyse.)

… satulavyötä kiristettäisiin kiireellä monta reikää kerrallaan?

"Guinnessin ennätyskirjan väki tänne! Näätte edessänne lihomisen maailmanmestarin!"

… koulutunnilla väistöt kaikkiin ilmansuuntiin alkaisivat ärsyttää?

"Kuule Aada. Väistäppä ihan keskenäs."

… trailerin silta laskettaisiin alas, ja hevosesi pitäisi kavuta kyytiin?

"Mihin nyt? Kisoihinko? Valmennukseen? En malta oottaa!"

… olisitte maneesissa ratsastamassa, kun lunta alkaa tippua katolta?

"Katto tippuu niskaan!!! Apuaaaaaa!!!"

… muut hevoset olisi haettu sisään ja hevosesi olisi jäänyt viimeiseksi?

"Älkää jättäkö! Kaverit? Hei!?" 

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sopivasti onnellinen

Viime päivät ovat menneet minun osalta mahtavasti. Oikeasti, mahtavasti. Eilen vietin ihanan päivän Särkässä parhaan kaverini kanssa, keskiviikkona tapahtui jotakin, joka sai minut leijumaan koko loppupäiväksi. Ehkä joku jo blogin instagramista lukikin, minä ja Wony hypättiin. Saattaa kuullostaa oudolta, että esteratsastaja, joka on hypännyt 80cm-90cm ratoja, innostuu aivan valtavasti siitä, että ylitetään muutamaan kertaan laukassa korkeimmillaan 40cm pysty, jota ei edes lasketa esteeksi. Mutta hei, minulla on oikein hyvät syyt!
  Kuten joku varmasti muistaa, meidän ensimmäinen, sekä tätä hyppykertaa edeltävä estevalmennus ei sujunut hyvin, eikä lainkaan kivuttomasti. Tämän takia oma itseluottamus tippui nollaan. Meille tuli heti ensimmäisenä liian monta epäonnistumista, joka iskosti päähän ajatuksen siitä, että eihän tämä suju ollenkaan. Mutta nyt rohkaistuin ja kysyin valmentajalta, josko voisimme vanhemman tallilaisen kanssa mennä muutaman hassun kavaletin yli, ihan vain kokeena. Kata suostui, sovin tallilla itselleni "varavalmentajan" ja näinollen löysin itseni keskiviikko aamuna kentältä rakentamasta kavalettitehtävää. Ja kuten voitte jo arvata, kaikki meni aivan huippu hyvin! Wony innostui just sopivasti, pysyi käsissä kuitenkin, kaikki paikat osui ja joka koko ajan meillä oli oikea laukka, unohtamatta tietenkään sitä, että meillä molemmilla oli tosi hauskaa! Ja kaikista tärkeimpänä, aloin taas uskoa onnistumiseen. Aloin pikkuhiljaa luottaa itseeni, uskalsin ratsastaa ja käskeä, aloin ajattelemaan, että ehkä me voimme vielä onnistua. Ehkä tästä tulee vielä jotakin! Mutta nyt, mennään itse "tuntiin"!


Aloitimme verryttelyn jälkeen kuvanmukaisella tavalla. Kahdeksikon keskellä ravattiin siis ravipuomien yli, päätyihin tehtiin voltit puomien yli. Wony tuntui ravissa todella mukavalta, liikkui itse eteen, mutta ei rynninyt jäykkänä, vaan oli todella rento. Päätyjen puomit meni todella hyvin, ravipuomeille Wony hiljensi ensin kerran käyntiin, mutta kun neidin käski vain yli, ei ollut tehtävässä mitään ongelmaa. Pian jätettiin voltit päädyistä pois ja tultiin vain kahdeksikkona. Wonya piti kunnolla käskeä eteen ennen ravipuomeja, sillä kun askelta pidensi, ylitettiin jokaisella askeleella puomi. Alussa Wony ei oikein tajunnut tätä, mutta viimeisellä kerralla saatiin askel sopimaan todella hyvin. Olen todella iloinen siitä, että Wony pysyi rentona koko ajan ja liikkui omalla moottorilla eteenpäin. Kahdeksikolla on kiva tehdä töitä, sillä silloin tulee ratsastettua molemmat suunnat hyvin.
  Jossakin kohtaa ravipuomit jätettiin pois ja tilalle tehtiin todella matalat pystyt, joista toiselle oli edelleen ravipuomi lähestyminen. Ensimmäisen kerran, kun tultiin kavaletti ravilla, Wony ei ollut kunnolla hereillä ja astui takajaloilla puomin päälle. Tätä Wony sitten säikähti hieman ja ei olisi halunnutkaan mennä yli toisesta kavaletista, vaan pysähtyi ja käveli yli. Meidän "valmentaja" käski sitten kunnolla käskemään eteen ennen kavalettia, jolloin kaikki meni juuri niinkuin piti. Wony ravasi kavaleteista yli rentona, venyttäen askelta kunnolla.


Laukka aloitettiin pääty-ympyrällä, jonne tuotiin toinen puomi. Minua käskettiin vain pitämään Wony rentona niin, että etenemme reippaasti, eikä meidän tarvinnut välittää niin paikoista. Tällöin koin ensimmäisen Ahaa-elämyksen tällä ratsastuksella.
  Aina, kun olen mennyt Wonylla puomeja, olen tullut todella lyhyellä ja kootulla laukalla. Tällöin olen itse joutunut ratsastamaan paikat ja jos en ole paikkaa nähnyt, on puomille tultu huonoon paikkaan. Tällä kertaa annoin hevoselle enemmän ohjaa, annoin luvan mennä vähän lujempaa ja rentona. Oma tehtäväni oli vain kääntää ja istua selässä. Ja kappas, heti kun ratsastaja lopettaa säheltämisen ja kiskomisen selässä, sanoo Wony: "Kato Aada! Mä osaan kattoo ite paikat näille tikuille!" Heh. Eikös vaan jokainen paikka osunut just eikä melkein oikeaan kohtaan, kun annoin Wonyn päättää. Nyt minun täytyy vain itse luottaa enemmän Wonyyn ja siihen, että se pysyy käsissä, vaikka annan sille enemmän ohjaa. Laukka meni kyllä molempiin suuntiin tosi hyvin, Wony pysyi edelleen rentona, nostot oli hyviä ja niinkuin jo mainitsin, paikat osui justiinsa oikeille kohdille.


Ympyrältä lähdettiin sitten tekemään tällaista tehtävää. Ymprältä piti lähteä pitkää sivua pitkin niin, että antaa hevosen mennä vähän kovempa ja venyttää askelta. Päädyssä piti sitten ottaa kiinni. Alussa olin todella arka tämän suhteen, enkä juurikaan käskenyt Wonya eteen. Kerran sitten, kun ratsastimme pitkällä sivulla valkun ohi, hän maiskautti ihan kunnolla, jolloin Wony lähti eteen reippaasti. Tässä kohtaa tuli päivän toinen Ahaa-elämys.
   Kun Wony pysyi pidennyksissä rentona ja pysyin itse hieman irti satulasta, laukka muutoksen oikein tunsi! Laukasta tuli oikeasti voimakasta, Wony polki kunnolla alle ja selkään laukka tuntui juuri sellaiselta, jota parhailla radoilla näkee. Laukka oli etenevää ja voimakasta, silti Wony antoi päässä hyvin kiinni puomille (jolle ne paikat osui edelleen, kun ratsastaja oli tajunnut lopettaa häiritsemisen). Seuraavalla kerralla uskalsin siis itse käskeä enemmän jalalla ja äänellä eteen ja hop, laukasta tuli entistä parempaa! Laukka kehittyi koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, Wony pysyi silti todella herkkänä kädelle, vaikka se hieman innostuikin.


Seuraavaksi sitten meille ilmoitettiin, että tullaan toinen kavaletti muutamaan kertaan laukalla. Ensimmäinen reaktio oli rehellisesti sanottuna: "Ööö... Ei. Ei käy." Onneksi tämä meidän valvoja osasi sen verran hyvin minut rauhoittumaan, että päätin tulla kavaletin. Tehtävä on siis kuvassa, vihreät osat ovat ravia ja punaiset laukkaa. Kavalettia nostettiin muutama reikä, eli se oli ehkäpä 30cm-40cm korkea. Vasta, kun hevosen nokka kääntyi linjalle, nostettiin oikea laukka, laukattiin kavaletin yli, ja jatkettiin siitä päätyyn, jossa tehtiin vielä ympyrä puomien yli. Melko simppeli tehtävä siis.
   Ensimmäisellä kerralla Wony ei nostanut laukkaa ennen kavalettia, vaan ravasimme sen yli, laskeutumisessa Wony nosti laukan. Ympyrä sujui sitten ihan hyvin, Wonyn laukka oli edelleen kivaa ja rytmikästä, puomeille osui paikat hyvin. Kavaletillekin osui paikka, vaikka se nyt ei mikään ihme ravilla olekaan.
   Meitä pyydettiin sitten tulemaan heti uudestaan. Wony oli päädyssä ravatessa kauhean jännittynyt, sillä tällä kertaa se tiesi mitä oli tulossa. Tein päätyyn ympyrän, rauhoitin ravin ja linjalla nostin laukan. Annoin tälläkin kertaa lähinnä Wonyn hoitaa homman kotiin, itselläni oli sen verran tuntumaa ohjalla ja pohkeella, että tarvittaessa voin käyttää niitä, jos meinaa tulla huonoon paikkaan, tai kielto. Wony kiihdytti hieman ennen kavalettia, ja kuten jo sanoin, Wony hoiti homman kotiin. Kavaletille täydellinen paikka ja hyppy, siitä oikealla laukalla alas ja äkkiä ratsastaja takaisin maan pinnalle ja kääntämään ympyrälle. Kavaletin jälkeen Wony oli hieman vahva, mutta istuin itse pystyssä ja vetäisin pään ylös, jolloin ympyrä ja puomitkin sujuivat huippu hyvin. Tämän jälkeen Wony sai paljon kehuja niin minulta, kuin valvojaltamme. Kysyin jo, että joko riittää, nyt kun meni hyvin, mutta ei, ihan hyvä vaan, että minut pistettiin vielä tulemaan.
   Ennen kolmatta kertaa saimme odotella hetken kävellen, kun toinen ratsastaja suoritti, sitten oli taas meidän vuoro. Wony oli taas ravissa todella jännittynyt, mutta rentoutui ympyrällä. Muuten suoritus oli melko laillla samanlainen, kuin ensimmäinen, eli laukka ei noussut, kuin vasta kavaletin jälkeen, ympyrä meni hyvin. Tämän jälkeen meille sanottiin, että hyvin meni, nyt voidaan halutessani lopettaa. Hyppy oli hyvä ja samoin ympyrä, vaikka laukka ei noussutkaan. Huomasin kuitenkin sanovani: "Ei, mä tuun vielä kerran. Mä haluun laukalla sisään, sillon me oikeesti onnistutaan."
   Neljännellä kerralla Wony oli jälleen ravissa jännittynyt, mutta ei oikein rentoutunut. Linjalla ensin laukka ei meinannut nousta, mutta huomasin, että uskalsin itse oikeasti käskeä, jolloin päästiin taas laukalla ihan täydelliseen paikkaan, ja hyvälle ympyrälle. Pakko myöntää, että olin ihan yhtä hymyä tämän jälkeen, sillä meidän valvojakin sanoi, että nyt meni ihan tosi hyvin, minä tein päätöksen, että laukka nousee, oikeasti ratsastin varmaan ensimmäistä kertaa koko tunnilla. Noh, askel askeleelta se luotto kasvaa takaisin.
   Meidän hyvät suoritukset eivät kuitenkaan loppuneet. Loppuverkoissa tapahtui nimittäin oikeasti maailman ihmeellisin asia. Loppuravien alussa Wony meni tosi lujaa, mutta meille sanottiin, että antaa mennä, siinä se vertyy tehtävän jälkeen. Pikkuhiljaa Wony rauhoittui hieman ymmärtäessään, että enään ei tehdä, tällöin meidät pyydettiin ympyrälle. Meidän piti tehdä vuorotellen isompaa ja pienempää ympyrää, pienemmillä asettaa kunnolla, hakea Wonya oikeasti eteen-alas muotoon. Ja pian Wony kulkikin tosi rentona, pää alhaalla! Sitten valvojamme sanoi: "Kuule Aada, tää on sulle ehkä maailman vaikein juttu, mutta nyt sä annat sille ohjaa." Aloin pikkuhiljaa pidentämään ohjia, pysyin itse mahdollisimman rentona, koettaen olla välittämättä siitä, että minulla ei oikeasti ollut ohjien päässä mitään. Ja eipä aikaakaan, pidin toisella kädellä ohjien päästä kiinni rennosti, toinen lepäsi reiden päällä samalla, kun kevensin. Ja koko tämän ajan Wony kulki rauhassa ja rentona. Loppukäyntien aikana tein vieläpä jotakin ihan "hullua", otin nimittäin jalustimet pois jaloista! Ennen en ole viitsinyt ottaa, sillä Wony on tuntunut todella jännittyneeltä ja tiesin, että jos Wony lähtee käsistä ja minulla ei ole jalustimia, ei ole myöskään mitään mahdollisuutta pysyä selässä. Nyt Wony kulki kuitenkin täysin rentona, pää alhaalla, eikä ollut tietoakaan jännittyneisyydestä.
   On kyllä outoa, että olen niin innoissani tästä, kun olen hypännyt oikeasti ratoja kunnolla. Sanoinkin tunnilla, että "Tuntuu ihan alottelijalta! :D", siihen minulle vastattiin, että aina välillä pitää tuntua just siltä. Epävarmuuteni johtui siitä, että ensimmäisellä hyppykerralamme tuli aivan älyttömästi kieltoja, jonka lisäksi meille kävi pieni onnettomuus. Nyt ei tullut yhtään kieltoa ja kaikki selvisi kivuitta! Niin, ja kuten jo alussa mainitsin, meillä oli tosi hauskaa. Nyt myös uskon, että ehkä me päästään vielä hyppäämään, ensi kerralla on jo paljon helpompaa. Ja toivon, että tämä ensi kerta on pian. Sillä nyt minusta tuntuu, että se esteratsastaja sisälläni on torkkunut  hetken, mutta nyt se on taas täysin hereillä ja levänneenä. Hyppäämme luultavasti ainakin ensi kerralla vielä "varavalmentajan" kanssa, jotta sitten, kun menen oikeasti hyppäämään valkkaan, on minulla jo kunnolla luottoa hommaan. Toivottavasti hypätään taas pian uudestaan, siihen asti voin muistella näitä kaikkia Ahaa-elämyksiä ja kehittyä niiden kautta puomeilla ja sileällä eteenpäin.

Loppuun vielä, kuten varmasti huomasitte, on blogissa uusi, aivan ihana ulkoasu. Sen on loihtinut blogin yhteistyökumppani, LC Graphics, jonka linkin löydätte blogista oikealta sivupalkista.

Pahoittelen kuvien puutetta, mutta oli vain pakko kirjoittaa tästä, vaikka kuvia ei ollutkaan.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Miten minä treenaan?


Kun teen lihaskuntoa, en arvosta nopeita kokovartalotreenejä, vaan teen enemmänkin niin, että keskityn jokaisena päivänä yhteen lihasryhmään. Tällöin saa mielestäni tehtyä paljon rankemman ja "yksityiskohtaisemman" treenin, eli ei käydä vaan nopeasti läpi jokaista lihasryhmää, vaan oikeasti keskitytään siihen yhteen ja kuormitetaan sitä.

  Tähän postaukseen minä olen siis nyt kerännyt minun rutiinit, eli ne liikkeet, jotka teen yleensä. Mukana ihan valmiit treenit, sekä muutama oma lisäykseni, joka ei kuulu näihin minun lihasrutiineihin. Syy, miksi en itse laita kuvia omasta treenistäni on se, että jos teen jotain väärin, en halua, että muut ottavat mallia. Olen kyllä katsonut oikeasti ammattilaisen kanssa jokaisen liikkeen läpi, joten luultavasti teen ne oikein, olen vain todella arka omien liikkeideni suhteen.
   Ratsastajalle on todella tärkeää pitää huolta lihaksista, sillä ratsastuksessa on kehonhallinta ja lihaskunto todella suuressa osassa. Jos teillä on mielenkiintoa, voisin kirjoittaa tästä ihan postauksen. Olen nyt innostunut kirjoittamaan blogiinkin enemmän liikuntajuttuja, en tiedä mistä tämä into kumpuaa. Ehkä siitä, että minulle vasta hetki sitten (vähän ennen kesäloman alkua) kehittyi oikeasti hyvä rutiini. Tällä tarkoitan siis sitä, että kaikki liikkeet sujuu minulta hyvin, niitä saa muokattua helposti, ja tärkeimpänä, tällä nykyisellä rutiinillani näkyy (ja tuntuu :D) tuloksia.
   Viime postauksessa suurin osa sarjoista oli todella helppo toteuttaa kotona, nämäkään eivät vaadi salivälineitä, mutta osassa tarvitsee esim. kahvakuulan, tai käsipainot. Uskon kyllä, että nämä löytyvät jokaisen kotoa. Mutta nyt, mennään itse asiaan! Samalla kirjoitin tähän vähän omaa "viikko-ohjelmaani".

Maanantai: keskikroppa (vatsa ja selkä)

TÄMÄN linkin takaa löytyy ehdottomasti paras ja tehokkain keskivartalotreeni, johon olen ikinä törmännyt. Treeni keskittyy vatsaan, selkään, sekä kylkiin, eli juuri keskivartalon lihaksiin. Liikkeitä on paljon, huikeat 21, ja niitä on helppo karsia pois, jos ei jostain syystä ehdi tehdä kaikkia. Tämä treeni on kyllä tosi rankka, sarjat ovat joissakin liikkeissä todella pitkiä, alkuun voi siis tehdä lyhyemmillä sarjoilla. Tämä kyseinen Sofin treeni vie aikaa, mutta on kyllä todellakin sen arvoinen. Tätä voi jo ihan avoimesti sanoa keskivartalorääkiksi! :D

TÄMÄ treeni on todetusti myös erittäin tehokas, sekä ihanaa vaihtelua tavalliseen treeniin. Kyseessä on siis vatsalihastreeni jumppapallolla. Liikkeitä on vain neljä, ja ne toistetaan kolmesti, eli kyseessä on taas vähän lyhyempi treeni. Tätä en tee ihan niin usein, lähinnä silloin, kun haluan tehdä vähän jotain erikoisempaa.

http://vilmap.com/wp-content/uploads/2015/05/vatsab.jpg

Tiistai: peppu, reidet ja pohkeet

TÄÄLTÄ  löytyy suosikki pepputreenini. Treenissä keskitytään lähinnä siis pakaroihin, mutta kyllä reidetkin pääsevät hommiin tässä treenissä. Liikkeitä on kuusi, ja niitä tehdään 2, tai 3 sarjaa, liikkeestä riippuen. Tykkään näistä liikkeistä ihan älyttömästi, toimivat minulla paremmin, kuin hyvin! Minulle on jo pienenä opetettu, että kaikki liikkeet eivät vain sovi kaikille, ja on todella tärkeää löytää ne itselle parhaat.

Kun olen suorittanut pakaratreenin, siirryn reisiin. Aloitan yleensä takakyykyillä, jotka menevät siis näin:



Kuvissa melko hyvin näkyykin, mutta pääasiassa siis otetaan vähän yli hartioidenlevyinen haara-asento, polvet ja varpaat osoittaa samaan suuntaan. Hartioiden päällä on levytanko, jonka painon voi itse päättää. Siitä sitten lähdetään tuomaan peppua maahan niin, että paino pysyy kantapäillä ja yläkroppa kallistuu hieman eteen. Tässä liikkeessä on todella tärkeää pitää huoli, että selkä ei pyöristy, vaan siinä täytyy pysyä pieni notko. Takakyykky vahvistaa pakaroita, sekä etureisiä.

Takakyykkyjen jälkeen teen etukyykyt, jotka menevät näin:









Kahvakuulaa pidetään rinnan päällä, jonka jälkeen tehdään samantyyppinen kyykky, kuin takakyykky. Erotuksena se, että etukyykyssä kannattaa pysyä enemmän pystyssä, sillä kehon etupuolella oleva kahvakuula tasapainottaa liikettä. Etukyykky vahvistaa etureisiä.

Viimeisenä reisiliikkeenä teen askelkyykyt, jotka yleensä teen käsipainojen kanssa. Jos treenaan pihalla, teen askelkyykyt yleensä liikkuen, sisällä taas paikoillaan. Askelkyykkyä tuskin tarvitsee muuten selitellä, täytyy vaan olla tosi tarkka, että selkä pysyy suorana ja polvi ei missään kohtaa mene varpaiden "yli".
   Minulle reisilihakset ovat todella tärkeät, sillä kärsin polvivaivoista ja etureisien, sekä pohkeiden tuki polvelle on todella tärkeää. Olen huomannut, että kipuni ovat vähentyneet huomattavasti sen jälkeen, kun aloin oikeasti treenaamaan jalkoja, tämä johtuu siitä, että polvet ovat saaneet entistä enemmän tukea muilta lihaksilta. 















Teen nämä kolme liikettä yleensä vuorotellen sarjoina, eli teen ensin 12 etukyykkyä, sitten 12 takakyykkyä ja lopuksi 12 askelkyykkyä kummallekkin jalalle. Sitten pidän pienen tauon ja aloitan toisen sarjan. Teen yhteensä 3 sarjaa.

Lopuksi teen vielä pohkeet. Tähän en löytänyt järkevää kuvaa, mutta otan toisella kädellä tukea jostakin ja toiseen käteen otan käsipainon. Sitten menen vaikkapa rappuselle seisomaan niin, että kantapäät on ihan reilusti ilmassa, jonka jälkeen teen varpaille nousuja 12 kertaa, tämänkin toistan 3 kertaa pienellä tauolla.
  Liikkeen voi myös toteuttaa maassa niin, että ottaa painot molempiin käsiin ja nousee siinä vaan varpaille ja laskeutuu alas. Tässä täytyy vain muistaa nousta kunnolla päkijöille.

Keskiviikko: Olkapäät ja kädet 

TÄÄLLÄ on mielestäni paras käsitreeni, joka koostuu viidestä eri käsi- ja olkapääliikkeestä. Nämäkin ovat mielestäni tosi kivoja liikkeitä, tykkään tästä käsitreenistä älyttömästi. Suurin osa näistä liikkeistä vaatii käsipainot, mutta ne löytyvät onneksi lähestulkoon joka kodista.

Torstai: Vapaa/Venyttelypäivä

Kun olen kolmena päivänä treenannut, pidän vapaan, jolloin sitten yleensä palaudun treeneistä. Tällöin yleensä venyttelen ihan kunnolla, eli teen ns. "pitkät venytykset". Tämä tarkoittaa siis sitä, että venytystä pidetään yli 30 sec. Venyttelen kyllä joka päivä, mutta pitkiä venytyksiä ei saa yhdistää muuhun treeniin, vaan pitää pitää useamman tunnin tauko treenin ja venyttelyn välillä. Pitkät venytykset pitää siis tehdä omana "treeninään". Tämän takia, varsinkin arkisin teen vain lyhyet venytykset treenipäivinä ja vapaapäivänä sitten teen pitkät venytykset. Mä kyllä oikeasti nautin venyttelystä ja nyt, kun sitä on vain tehnyt, huomaan, että en olekaan enää ihan niin rautakanki, kuin kuukausi sitten. Lomalla teen kyllä usein pitkät venytykset joka päivä, jos vaan treenaan aamupäivästä ja venyttelen illalla, vaikkapa saunan jälkeen. Venyttelyssä kun ei saa tulla hiki.
  Usein vapaapäivänä rullailen myös kipeitä lihaksia sellaisella pötköllä, jonka nimeä en nyt vaan saa mieleen! :D Se on kyllä niin ihanaa, just se, mitä tarvitaan monen päivän treenin jälkeen.

Seuraavana päivänä aloitan taas alusta. Kertokaa kommenteissa, miten te ylläpidätte omaa kuntoanne. Sanokaa myös, onko mielenkiintoa vaikkapa juuri venyttelystä kertovaan juttuun, tai siihen ratsastajan yleiskuntoon.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Koko kevät kuvina

Selailin blogin vanhoja postauksia, ja huomasin, että edellinen puhelinkuvien tyhjennys tässä blogissa on tehty helmikuussa! Aloin siis äkkiä kaivelemaan kuvia puhelimen syöväreistä, jotta saisin niitä tänne pitkästä aikaa. Suurin osa kuvista on luultavasti touko-heinäkuulta, sillä olen jo poistellut vanhoja kuvia, mutta kyllä näistä postauksen sai aikaan!



1. Vietettiin keväällä kiva ilta meidän tuttujen kanssa Tampereella, kun käytiin syömässä, leffassa ja kahvilla. 2. Muistan miten epätoivoisesti luin vuoden vikaan Fysiikan kokeeseen, halusin ihan väkisin fysiikasta tokariin 10. No, ehkä se lukeminen kannatti, kyllä tokaria koristi se 10 fysiikasta. 3. Nätti kuva, mutta kuinka vanha? Hei haloo, siinä on lunta! 4. Naamakuva. Ihan vaan koska naamakuvia ei ikinä voi olla liikaa. 

1. Meillä oli joskus keväällä kotona jotain rahkajälkkäriä, oli huippu hyvää! 2. Tampereella, Sokoksen ja Kauppahallin "välissä" on sellainen kahvila, josta saa ihan jättimäisiä jätskiannoksia! 3. Kävin myös testaamassa uuden Friends & Brgrs-hampparipaikan Tampereella ja oli kyllä ehdottomasti sen arvoinen. Ravintola tekee ranskikset kokonaan itse, ja hampurilaistenkin aineet vaikuttivat (ja maistuivat) paljon paremmalta, kuin vaikkapa Hesessä. Jos joku liikkuu Tampereella, niin käykää syömässä täällä, Keskustorin laidalla! 4. Itsetehty pitsa on parasta. Ei lisättävää.


1. Sain tädiltä synttärilahjaksi Glitterin "tatuointeja" ja nää on niin ihaniaaaa! Mätsää kivasti noihin mun juoksuhousuihin. :D 2. Toukokuun lopulla, lähdössä viettämään viikonloppua mökille. 3. Koeratsastamassa Penelopea. 4. Järkytyin syvästi, kun tajusin kuinka paljon selfieitä minun galleriasta löytyy.


1. & 2. Lähdettiin kerran kaverin kanssa seikkailemaan pelloille, oli ihan älyttömän nättiä! 3. & 4. Kuvat samalta reissulta, näistä tuli tosi kivoja!


1. Sitä en tiedä, kuinka terveellistä ruokaa Särkän grilliltä saa, mutta hyvää se ainakin on! 2. Pitkästä aikaa aloin piirtämään ihan tosissaan ja pakko myöntää, olen itse ihan tyytyväinen lopputulokseen. 3. Lähdössä hakemaan Wonya. 4. Neiti Hollantilainen ekana päivänä uudella tallilla.


1. Viimeinen selfie, lupaan! Oli vaan pakko laittaa, tämä kuva on kevätjuhlapäivältä. Mekon olin jo ehtinyt vaihtaa pois, mutta rakastuin noihin hiuksiin! 2. Hups, eihän tuo edellinen ollutkaan vika selfie, mutta tämä on! Oma ilme on jotakin niin hirveää, mutta Wony on söpö. <3 3. Kesän suosikkijuoma, DIY Frappuccino. 4. Olenko ainoa, joka tykkää tästä maisemasta, joka aukeaa huoneeni ikkunan takana?


1. Kesän eka kioskijäätelö. 2. Tämä jäätelö oli jotain niin ihanaa! Valkosuklaata ja oikeasti tosi raikasta vadelmajäätelöä, niin ihana kokonaisuus. 3. & 4. Isotädin synttäreillä oli ainakin tarjoilut kohdallaan.



1. Aina ei vaan jaksa vaihtaa uikkareita, jolloin on ihan hyvä uida sortseilla. 2. Ihanan lämmin sää. 3. Päästiin Julialla paljuun, oli parasta! 4. Brita-kakku on kesällä aivan ihanaa! Mansikoita, marenkia, kermavaahtoa... Voiko enempää pyytää?


1. Tämän hetken suosikkikappale. 2. Auringossa on ihanaa vaan löhötä ja lukea lehtiä. 3. & 4. Menossa Tampereelle yhtenä päivänä, oli aika nätti taivas.


1, 2, & 3. Kävin myös ekaa kertaa Fazer-kahvilassa Keskustorin laidalla, tuo jäätelö oli huippu hyvää! Oli muutenkin tosi viihtyisä paikka ja erittäin mukava henkilökunta, suosittelen! 4. Tampere on mielestäni tosi kiva kaupunki. Tykkään olla siellä, vaikka se on melko iso paikka, niin siellä on ainakin minun silmään tosi nättiä.

1. Pitkästä aikaa kunnon shoppailuterapiaa. 2, 3 & 4. Käytiin Kaukajärven skeittiparkissa, siellä sai tosi kivoja kuvia.

Mitä tykkäsitte? Pitäisikö minun laittaa blogiin enemmän puhelinkuvia?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Me muutetaan!

Tällä kertaa muuttaa kylläkin hevonen, ei omistaja. :D
    Noin kuukausi sitten, saimme tallilta tiedon, että he vähentävät hevosia ja siksi joutuvat irtisanomaan muutaman hevosen. No, niinhän se menee, viimeisenä tullut lähtee ensimmäisenä, eli 30.6 saimme tiedon, että tallipaikkamme irtisanoutuu 31.8.
   Tätä tietoa seurasi paniikki, turhautuminen ja pelko. Meidän lähettyvillä on kyllä paljon talleja, mutta yksikään minun kulkumatkan päässä oleva ei ole sellainen, johon Wonyn voisi viedä. Toisin sanoen, ei kenttää, ei kunnon tallia, ei esteitä, ei valmennuksia, ei mitään. Mäntässä on kyllä Ratsutila Seppälä, josta meitä kehotettiin kysymään paikkaa, siellä kun sattumalta vaihtuu juuri yrittäjä. Harmi vaan, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta ajaa Mänttään joka ikinen päivä ja viettää siellä koko iltaa. Minullehan tämä ei ole mikään ongelma, mutta kun äitini joutuu tulemaan mukaan sisaruksieni kanssa, on kuvio melko mahdoton. Tämän takia olimme päättäneet, että jos tallipaikka lähtee, lähtee hevonen luultavasti myyntiin.


 Onneksi asioilla on tapana järjestyä, niin kävi myös tällä kertaa. Päädyimme siihen lopputulokseen, että saamme homman jotenkin toimimaan Seppälässä. Heti seuraavana päivänä soitimme sinne, ja pääsimme varapaikalle, sillä paikat oli varattu täyteen lähestulkoon samantien, kun uusi yrittäjä saapui. Saimme sitten seuraavana päivänä soiton, että talliin rakennetaan lisää karsinoita. Näin ollen, me saimme paikan syyskuun alusta.
  Otamme luultavasti täyshoitopaikan, eli minun ei tarvitse edes mennä tallille Wonyn vapaapäivinä. Silloin kun sitten menen, minun tarvitsee vain ratsastaa, jolloin aikaa ei kulu niin paljoa. En tiedä, voi jopa olla, että joudun kaavailemaan Wonylle kaksi vapaapäivää viikolle, ja sitten muina päivinä mennä vähän rankemmin.

 
Seppälän ratsutila on kyllä välimatkaa lukuunottamatta ihan paras paikka meille. Se on nyt päässyt vähän huonoon kuntoon, mutta asiaa aletaan korjaamaan heti elokuussa, jolloin syyskuussa paikan pitäisi olla jo parempi. Seppälässä on maneesi, sekä kenttä, joka on kylläkin nyt vähän huonossa kunnossa. Kenttä kunnostetaan, ja maneesin luo tehdään toinen. Esteitä ja estekoristeita on yli oman tarpeen, ja nyt Seppälässä aletaan pitämään vielä enemmän kisoja ja valmennuksia, sekä leirejä, kuin ennen. Ja vielä pisteenä iin päälle, sen lisäksi, että me pääsemme useiden eri valmentajien tunneille, meidän oma valmentaja käy Seppälässä pitämässä valmennuksia aktiivisesti! Ihan paras paikka meille siis!
   Meillä on nyt myös etsinnässä oma koppi, jotta päästään kulkemaan paremmin kisoissa yms. sitten kun sinne päästään. Nyt kun saadaan vielä se satula hommattua, niin me ollaan täysin valmiita kehittymään eteenpäin!


sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kesäkuun suosikkeja

Jospa minä nyt vain otan itseäni niskasta kiinni, ja toteutan varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä täällä blogin puolella Kuukauden suosikit-postauksen. Heinäkuu on jo pyörähtänyt ihan kunnolla käyntiin, mutta eihän se mitään haittaa, ajatus on tärkein! Tämä skaala on nyt melko laaja, koitin keksiä tähän mahdollisimman erilaisia juttuja. Eipä kai muuta tällä kertaa, tässä ovat siis kesäkuun suosikit!



House M.D

Harmillisesti, entinen suosikkisarjani Greyn anatomia poistui Viaplaysta, mikä taas tarkoitti sitä, että täytyi äkkiä löytää korvaava sarja. Ja kuinka ollakkaan, eräänä kauniina päivänä huomasin, että Viaplayssa oli House uusien sarjojen "listalla". House on tosi erilainen, verrattuna Greyn anatomiaan, eikä ole mielestäni ihan yhtä hyvä, mutta kelpaa kyllä erinomaisesti, kun muuta ei ole. 


Mike Perry, The Ocean 

The Ocean on tämän hetken ehdoton suosikkikappale! Tykkään ihan älyttömästi ja suosittelen lämpimästi kaikkia kuuntelemaan tämän kappaleen, jos sitä ei vielä ole kuullut.


Matkalaturi

Tämän ostin oikeastaan jo viime kesänä, mutta en jostain syystä oikein tottunut käyttämään sitä. Nyt kuitenkin kesäkuussa on tullut reissattua aika paljon, joten matkalaturi on ollut korvaamaton apu.


Maybelline Eye studio lasting drama gel eyeliner 24h, sävyssä 01, Black (huh, mikä nimi!)

Voin rehellisesti sanoa, että tämä eyeliner on paras, jota olen ikinä käyttänyt! Itse en jaksa tapella nestemmäisten rajauskynien kanssa, jotka kuivuvat heti, enkä ole ikinä oppinut käyttämään kajaalia. Tämä gel eyeliner on tosi helppo levittää ja rajauksesta saa siistin ja ohuen. Eyeliner maksaa n. 15e purkki, eli hinta on hieman kallis verrattuna tavalliseen rajauskynään. Hinta kyllä kannattaa maksaa, sillä on kyllä tasan sen arvoinen tuote. Myös pakkausessa tuleva sivellin on hyvä.


Aurinkopuuteri

Opin vasta nyt kesäkuussa, että miten aurinkopuuteri toimii, mutta sen jälkeen se on ollut käytössä lähestulkoon joka päivä. Kesällä en oikeasti viitsi meikata kunnolla, sillä paksu meikkivoidekerros estää vain rusketuksen, unohtamatta tietenkään sitä, että kun hyppää järveen, meikit valuu sekunneissa pitkin naamaa. Aurinkopuuteri tuo kuitenkin kivasti väriä ja ilmettä naamaan, eikä sen laittaminen vaadi paljoa aikaa. Harmi vaan, minulla ei ole yhtäkään kunnollista aurinkopuuteria, se onkin ostoslistalla Helsingissä. 
 

Piano

Minun piano on ollut kesäkuussa kovalla käytöllä. Siis oikeasti, kovalla. En tiedä mikä minuun on iskenyt, mutta koko ajan kauhea vimma soittaa ja laulaa. Eipä siinä, tykkään laulamisesta ihan älyttömästi, on vaan outoa, että kuinka nyt on näin hirveä halu laulaa ja soittaa. 
  Muuten, kertokaa kommenteissa julkaisisinko joskus blogissa jonkun kappaleen, jonka soitan ja laulan?


Victoria´s Secret

Oon myös kesäkuun aikana tykästynyt ihan älyttömästi varsinkin VS:sän vartalovoiteisiin ja suihkugeeleihin. Body mistiäkin tulee käytettyä, mutta ei niin paljoa näin kesällä maalla, enemmänkin jos lähden johonkin. Ihmettelen sitäkin, kuinka nyt vasta olen oppinut käyttämään näitä. Nämä tuoksuu tosi hyvälle ja esim. vartalovoide toimii oikeasti!


Aamupala smoothie

Tai no, smoothie ylipäänsä. Smoothie on niin ihanaa juotavaa, kylmää ja raikasta, mutta myös täyttävää, eli käy hyvin juuri aamu-, tai välipalaksi. Parhaita ovat mielestäni mustikka-, mansikka-, ja mangosmoothiet. 


OBH Nordica smoothiekone

Pitkään olen näitä katsellut ja nyt viimein raaskin tämän koneen ostaa. Sekuntiakaan en kyllä ole katunut, kätevin keksintö ikinä! Juoman voi sekoittaa suoraan mukiin, jolloin se on todella nopea ottaa vaikkapa mukaan. Vielä jos tekee vaikka niin, että pilkkoo hedelmät pakastimeen, tai jääkaappiin edellisenä iltana, on smoothie entistä nopeampi valmistaa.


The Body Shopin Tea tree-kasvojenhoitotuotteet

Body shopin Tea tree oil on minulle tuttu jo vuosien takaa, ja on ollut luottotuotteeni siitä asti kun sen sain. Nyt olen pitkään kuolannut Tea tree-sarjan kasvovettä, mutta en sitä ole raaskinut ostaa hieman kalliin hinnan takia. Nyt on kuitenkin oma rahatilanne sen verran hyvä, että ostin kasvovedenkin, kun vieläpä juuri sopivasti loppui entinen. Olen oikeasti hämmästynyt, kuinka tehokkaita nämä aineet ovat. Niissä ei ole käytetty mitään kemikaaleja, eikä niitä ole eläintestattu, kuten muitakaan Body shopin tuotteita. 
  Minullahan on oikea ongelmaiho, ja tarvitsen oikeasti hyvät ihonhoitotuotteet akneeni. Ja näistä ei kyllä enää paljon paremmaksi pääse. Suosittelen näitä tuotteita kaikille, joilla on iho-ongelmia, ehkä minäkin saan jonain päivänä kerättyä koko sarjan, johon kuuluu vielä erilaisia kasvojenpesuaineita ja rasvoja.


Max Factor, huulimaali

Tämänkin olen ostanut jo pari kuukautta sitten, mutta nyt vasta se on päässyt aktiiviseen käyttöön. Huulimaali on kuin huulipuna ja -kiilto samassa, mutta ainakin tämä huulimaali pysyy huulilla koko päivän, ilman että sitä lisää kertaakaan. Illalla se täytyy kyllä ottaa meikinpoistoaineella pois, mutta se on pieni vaiva ajatellen, että huulipunaa ei tarvitse lisätä koko päivänä. 
  Eli homma siis toimii niin, että ensin laitetaan värillinen, koostumukseltaan todella kevyt, väri huulille, annetaan sen kuivua, jonka jälkeen lisätään tuosta mustasta puikosta väritöntä "kiiltoa" päälle. Tämä kiilto siis tuo juuri sen kevyen kiillon huulille, mutta myös pitää värin tasaisen näköisenä ja miellyttävän tuntuisena. Tämän takia tuota väritöntä ainetta voi sipaista huulille kevyesti muutaman tunnin välein, muuten ei värille tarvitse tehdä päivän aikana mitään. Tämä on kätevä kesällä, kun on niin paljon tekemistä, että ei ehdi lisäillä väriä.


Essien kynsilakka sävyssä Lounge lover

Tämä lakka on niin ihanan pirteä, tykkään älyttömästi! <3


 John Green: Teoria Katherinesta ja Stephenie Meyer: Twilight-kirjasarja

Nuo ovat ehkä tämän hetken suosikkikirjat. Teoria Katherinesta on vasta Suomessa julkaistu John Greenin kirja, joka on ihan huippu hyvä! Aloin myös lukemaan Houkutus (Twilight)-sarjaa uudestaan, muistan kun pienenä luin sen ja olin ihan hulluna siihen. Enää en ole niin sekaisin tästä sarjasta, mutta huomasin, että se on edellen miellyttävää lukemista.


Revityt farkut ja Guessin yli-iso neule

Siinä onkin tiivistettynä tämän hetken suosikkiasu. Tiukat, revityt farkut, sekä kevyt, minulle tosi iso Guessin neule, jonka ostin hetki sitten. Tämä neule on kokoa XL, joka on ihan jättimäinen, minun normaali koko kun on XS, tai S. Tämä paita oli vain ainoa kappale, ja tosi isossa alessa, joten ostin sen, minusta tähän neuleeseen jopa sopii se, että se on ihan älyttömän iso. Neule on myös niin kevyt, että sitä on ihan hyvin voinut käyttää nyt viileämmillä keleillä.


DIY Frappuccino

Itsetehty jäljitelmä Starbucksin jääkahvista, voiko parempaa olla? Tai no, enpäs tiedä. Jospa Helsingissä pääsisin Kamppiin, voisi kunnolla shoppailla ja pääsisi myös Starbucksiin. Sitten voin vertailla, kumpi on parempaa, itsetehty-, vai ihan oikea versio. 
 

Palju

Olin hetki sitten Julialla, jolloin päästiin testaamaan ensimmäistä kertaa heidän uutta paljua. Oli ihanaa vain lillua siellä kuumassa vedessä kylmän juoman kanssa, kun samaan aikaan satoi. 
 

Aurinko, viltti ja Demin vanhoja numeroita

Siinä on täydellisin yhdistelmä, jonka tiedän. <3
 

Siinä oli kesäkuun suosikit. Kertokaa kommenteissa, että pitäisikö tehdä joka kuukausi omat suosikit, kertokaa myös se lauluhommasysteemijuttu. (Kyllä, ihan varmasti on sana.) Kuten jo postauksessa mainitsin, lähden tänä perjantaina Helsinkiin tätini luokse ja olen siellä sunnuntaihin asti. Olin ajatellut kuvata sieltä sellaisen "My Weekend"-videon, eli vähän kuin kolmipäiväisen My Dayn. Saako tämä idea kannatusta?