Muut sivut

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sopivasti onnellinen

Viime päivät ovat menneet minun osalta mahtavasti. Oikeasti, mahtavasti. Eilen vietin ihanan päivän Särkässä parhaan kaverini kanssa, keskiviikkona tapahtui jotakin, joka sai minut leijumaan koko loppupäiväksi. Ehkä joku jo blogin instagramista lukikin, minä ja Wony hypättiin. Saattaa kuullostaa oudolta, että esteratsastaja, joka on hypännyt 80cm-90cm ratoja, innostuu aivan valtavasti siitä, että ylitetään muutamaan kertaan laukassa korkeimmillaan 40cm pysty, jota ei edes lasketa esteeksi. Mutta hei, minulla on oikein hyvät syyt!
  Kuten joku varmasti muistaa, meidän ensimmäinen, sekä tätä hyppykertaa edeltävä estevalmennus ei sujunut hyvin, eikä lainkaan kivuttomasti. Tämän takia oma itseluottamus tippui nollaan. Meille tuli heti ensimmäisenä liian monta epäonnistumista, joka iskosti päähän ajatuksen siitä, että eihän tämä suju ollenkaan. Mutta nyt rohkaistuin ja kysyin valmentajalta, josko voisimme vanhemman tallilaisen kanssa mennä muutaman hassun kavaletin yli, ihan vain kokeena. Kata suostui, sovin tallilla itselleni "varavalmentajan" ja näinollen löysin itseni keskiviikko aamuna kentältä rakentamasta kavalettitehtävää. Ja kuten voitte jo arvata, kaikki meni aivan huippu hyvin! Wony innostui just sopivasti, pysyi käsissä kuitenkin, kaikki paikat osui ja joka koko ajan meillä oli oikea laukka, unohtamatta tietenkään sitä, että meillä molemmilla oli tosi hauskaa! Ja kaikista tärkeimpänä, aloin taas uskoa onnistumiseen. Aloin pikkuhiljaa luottaa itseeni, uskalsin ratsastaa ja käskeä, aloin ajattelemaan, että ehkä me voimme vielä onnistua. Ehkä tästä tulee vielä jotakin! Mutta nyt, mennään itse "tuntiin"!


Aloitimme verryttelyn jälkeen kuvanmukaisella tavalla. Kahdeksikon keskellä ravattiin siis ravipuomien yli, päätyihin tehtiin voltit puomien yli. Wony tuntui ravissa todella mukavalta, liikkui itse eteen, mutta ei rynninyt jäykkänä, vaan oli todella rento. Päätyjen puomit meni todella hyvin, ravipuomeille Wony hiljensi ensin kerran käyntiin, mutta kun neidin käski vain yli, ei ollut tehtävässä mitään ongelmaa. Pian jätettiin voltit päädyistä pois ja tultiin vain kahdeksikkona. Wonya piti kunnolla käskeä eteen ennen ravipuomeja, sillä kun askelta pidensi, ylitettiin jokaisella askeleella puomi. Alussa Wony ei oikein tajunnut tätä, mutta viimeisellä kerralla saatiin askel sopimaan todella hyvin. Olen todella iloinen siitä, että Wony pysyi rentona koko ajan ja liikkui omalla moottorilla eteenpäin. Kahdeksikolla on kiva tehdä töitä, sillä silloin tulee ratsastettua molemmat suunnat hyvin.
  Jossakin kohtaa ravipuomit jätettiin pois ja tilalle tehtiin todella matalat pystyt, joista toiselle oli edelleen ravipuomi lähestyminen. Ensimmäisen kerran, kun tultiin kavaletti ravilla, Wony ei ollut kunnolla hereillä ja astui takajaloilla puomin päälle. Tätä Wony sitten säikähti hieman ja ei olisi halunnutkaan mennä yli toisesta kavaletista, vaan pysähtyi ja käveli yli. Meidän "valmentaja" käski sitten kunnolla käskemään eteen ennen kavalettia, jolloin kaikki meni juuri niinkuin piti. Wony ravasi kavaleteista yli rentona, venyttäen askelta kunnolla.


Laukka aloitettiin pääty-ympyrällä, jonne tuotiin toinen puomi. Minua käskettiin vain pitämään Wony rentona niin, että etenemme reippaasti, eikä meidän tarvinnut välittää niin paikoista. Tällöin koin ensimmäisen Ahaa-elämyksen tällä ratsastuksella.
  Aina, kun olen mennyt Wonylla puomeja, olen tullut todella lyhyellä ja kootulla laukalla. Tällöin olen itse joutunut ratsastamaan paikat ja jos en ole paikkaa nähnyt, on puomille tultu huonoon paikkaan. Tällä kertaa annoin hevoselle enemmän ohjaa, annoin luvan mennä vähän lujempaa ja rentona. Oma tehtäväni oli vain kääntää ja istua selässä. Ja kappas, heti kun ratsastaja lopettaa säheltämisen ja kiskomisen selässä, sanoo Wony: "Kato Aada! Mä osaan kattoo ite paikat näille tikuille!" Heh. Eikös vaan jokainen paikka osunut just eikä melkein oikeaan kohtaan, kun annoin Wonyn päättää. Nyt minun täytyy vain itse luottaa enemmän Wonyyn ja siihen, että se pysyy käsissä, vaikka annan sille enemmän ohjaa. Laukka meni kyllä molempiin suuntiin tosi hyvin, Wony pysyi edelleen rentona, nostot oli hyviä ja niinkuin jo mainitsin, paikat osui justiinsa oikeille kohdille.


Ympyrältä lähdettiin sitten tekemään tällaista tehtävää. Ymprältä piti lähteä pitkää sivua pitkin niin, että antaa hevosen mennä vähän kovempa ja venyttää askelta. Päädyssä piti sitten ottaa kiinni. Alussa olin todella arka tämän suhteen, enkä juurikaan käskenyt Wonya eteen. Kerran sitten, kun ratsastimme pitkällä sivulla valkun ohi, hän maiskautti ihan kunnolla, jolloin Wony lähti eteen reippaasti. Tässä kohtaa tuli päivän toinen Ahaa-elämys.
   Kun Wony pysyi pidennyksissä rentona ja pysyin itse hieman irti satulasta, laukka muutoksen oikein tunsi! Laukasta tuli oikeasti voimakasta, Wony polki kunnolla alle ja selkään laukka tuntui juuri sellaiselta, jota parhailla radoilla näkee. Laukka oli etenevää ja voimakasta, silti Wony antoi päässä hyvin kiinni puomille (jolle ne paikat osui edelleen, kun ratsastaja oli tajunnut lopettaa häiritsemisen). Seuraavalla kerralla uskalsin siis itse käskeä enemmän jalalla ja äänellä eteen ja hop, laukasta tuli entistä parempaa! Laukka kehittyi koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, Wony pysyi silti todella herkkänä kädelle, vaikka se hieman innostuikin.


Seuraavaksi sitten meille ilmoitettiin, että tullaan toinen kavaletti muutamaan kertaan laukalla. Ensimmäinen reaktio oli rehellisesti sanottuna: "Ööö... Ei. Ei käy." Onneksi tämä meidän valvoja osasi sen verran hyvin minut rauhoittumaan, että päätin tulla kavaletin. Tehtävä on siis kuvassa, vihreät osat ovat ravia ja punaiset laukkaa. Kavalettia nostettiin muutama reikä, eli se oli ehkäpä 30cm-40cm korkea. Vasta, kun hevosen nokka kääntyi linjalle, nostettiin oikea laukka, laukattiin kavaletin yli, ja jatkettiin siitä päätyyn, jossa tehtiin vielä ympyrä puomien yli. Melko simppeli tehtävä siis.
   Ensimmäisellä kerralla Wony ei nostanut laukkaa ennen kavalettia, vaan ravasimme sen yli, laskeutumisessa Wony nosti laukan. Ympyrä sujui sitten ihan hyvin, Wonyn laukka oli edelleen kivaa ja rytmikästä, puomeille osui paikat hyvin. Kavaletillekin osui paikka, vaikka se nyt ei mikään ihme ravilla olekaan.
   Meitä pyydettiin sitten tulemaan heti uudestaan. Wony oli päädyssä ravatessa kauhean jännittynyt, sillä tällä kertaa se tiesi mitä oli tulossa. Tein päätyyn ympyrän, rauhoitin ravin ja linjalla nostin laukan. Annoin tälläkin kertaa lähinnä Wonyn hoitaa homman kotiin, itselläni oli sen verran tuntumaa ohjalla ja pohkeella, että tarvittaessa voin käyttää niitä, jos meinaa tulla huonoon paikkaan, tai kielto. Wony kiihdytti hieman ennen kavalettia, ja kuten jo sanoin, Wony hoiti homman kotiin. Kavaletille täydellinen paikka ja hyppy, siitä oikealla laukalla alas ja äkkiä ratsastaja takaisin maan pinnalle ja kääntämään ympyrälle. Kavaletin jälkeen Wony oli hieman vahva, mutta istuin itse pystyssä ja vetäisin pään ylös, jolloin ympyrä ja puomitkin sujuivat huippu hyvin. Tämän jälkeen Wony sai paljon kehuja niin minulta, kuin valvojaltamme. Kysyin jo, että joko riittää, nyt kun meni hyvin, mutta ei, ihan hyvä vaan, että minut pistettiin vielä tulemaan.
   Ennen kolmatta kertaa saimme odotella hetken kävellen, kun toinen ratsastaja suoritti, sitten oli taas meidän vuoro. Wony oli taas ravissa todella jännittynyt, mutta rentoutui ympyrällä. Muuten suoritus oli melko laillla samanlainen, kuin ensimmäinen, eli laukka ei noussut, kuin vasta kavaletin jälkeen, ympyrä meni hyvin. Tämän jälkeen meille sanottiin, että hyvin meni, nyt voidaan halutessani lopettaa. Hyppy oli hyvä ja samoin ympyrä, vaikka laukka ei noussutkaan. Huomasin kuitenkin sanovani: "Ei, mä tuun vielä kerran. Mä haluun laukalla sisään, sillon me oikeesti onnistutaan."
   Neljännellä kerralla Wony oli jälleen ravissa jännittynyt, mutta ei oikein rentoutunut. Linjalla ensin laukka ei meinannut nousta, mutta huomasin, että uskalsin itse oikeasti käskeä, jolloin päästiin taas laukalla ihan täydelliseen paikkaan, ja hyvälle ympyrälle. Pakko myöntää, että olin ihan yhtä hymyä tämän jälkeen, sillä meidän valvojakin sanoi, että nyt meni ihan tosi hyvin, minä tein päätöksen, että laukka nousee, oikeasti ratsastin varmaan ensimmäistä kertaa koko tunnilla. Noh, askel askeleelta se luotto kasvaa takaisin.
   Meidän hyvät suoritukset eivät kuitenkaan loppuneet. Loppuverkoissa tapahtui nimittäin oikeasti maailman ihmeellisin asia. Loppuravien alussa Wony meni tosi lujaa, mutta meille sanottiin, että antaa mennä, siinä se vertyy tehtävän jälkeen. Pikkuhiljaa Wony rauhoittui hieman ymmärtäessään, että enään ei tehdä, tällöin meidät pyydettiin ympyrälle. Meidän piti tehdä vuorotellen isompaa ja pienempää ympyrää, pienemmillä asettaa kunnolla, hakea Wonya oikeasti eteen-alas muotoon. Ja pian Wony kulkikin tosi rentona, pää alhaalla! Sitten valvojamme sanoi: "Kuule Aada, tää on sulle ehkä maailman vaikein juttu, mutta nyt sä annat sille ohjaa." Aloin pikkuhiljaa pidentämään ohjia, pysyin itse mahdollisimman rentona, koettaen olla välittämättä siitä, että minulla ei oikeasti ollut ohjien päässä mitään. Ja eipä aikaakaan, pidin toisella kädellä ohjien päästä kiinni rennosti, toinen lepäsi reiden päällä samalla, kun kevensin. Ja koko tämän ajan Wony kulki rauhassa ja rentona. Loppukäyntien aikana tein vieläpä jotakin ihan "hullua", otin nimittäin jalustimet pois jaloista! Ennen en ole viitsinyt ottaa, sillä Wony on tuntunut todella jännittyneeltä ja tiesin, että jos Wony lähtee käsistä ja minulla ei ole jalustimia, ei ole myöskään mitään mahdollisuutta pysyä selässä. Nyt Wony kulki kuitenkin täysin rentona, pää alhaalla, eikä ollut tietoakaan jännittyneisyydestä.
   On kyllä outoa, että olen niin innoissani tästä, kun olen hypännyt oikeasti ratoja kunnolla. Sanoinkin tunnilla, että "Tuntuu ihan alottelijalta! :D", siihen minulle vastattiin, että aina välillä pitää tuntua just siltä. Epävarmuuteni johtui siitä, että ensimmäisellä hyppykerralamme tuli aivan älyttömästi kieltoja, jonka lisäksi meille kävi pieni onnettomuus. Nyt ei tullut yhtään kieltoa ja kaikki selvisi kivuitta! Niin, ja kuten jo alussa mainitsin, meillä oli tosi hauskaa. Nyt myös uskon, että ehkä me päästään vielä hyppäämään, ensi kerralla on jo paljon helpompaa. Ja toivon, että tämä ensi kerta on pian. Sillä nyt minusta tuntuu, että se esteratsastaja sisälläni on torkkunut  hetken, mutta nyt se on taas täysin hereillä ja levänneenä. Hyppäämme luultavasti ainakin ensi kerralla vielä "varavalmentajan" kanssa, jotta sitten, kun menen oikeasti hyppäämään valkkaan, on minulla jo kunnolla luottoa hommaan. Toivottavasti hypätään taas pian uudestaan, siihen asti voin muistella näitä kaikkia Ahaa-elämyksiä ja kehittyä niiden kautta puomeilla ja sileällä eteenpäin.

Loppuun vielä, kuten varmasti huomasitte, on blogissa uusi, aivan ihana ulkoasu. Sen on loihtinut blogin yhteistyökumppani, LC Graphics, jonka linkin löydätte blogista oikealta sivupalkista.

Pahoittelen kuvien puutetta, mutta oli vain pakko kirjoittaa tästä, vaikka kuvia ei ollutkaan.

2 kommenttia: