Muut sivut

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Taivaanrannanmaalari

  Makaan maassa. Pihalla on jo kylmää, märkä nurmikko kastelee paitani selkämyksen. Puristan leukani yhteen, jotta hampaani eivät kalisisi. Pieninkin ääni rikkoisi täydellisen hiljaisuuden, jota kuuntelen nyt ja haluan pitää siitä kiinni mahdollisimman pitkään.

1.
  
   Näkymä näyttää koskemattomalta. Juuri sellaiselta, kuin pitäisikin. Niin rauhalliselta. Missään ei näy ketään, ainoana valona pimeydessä toimii valtava, täydellisen pyöreä kuu, joka loistaa valoa luoden järvenpinnalle väreilevän kuunsillan, sekä miljoonat ja taas miljoonat tähdet, jotka näen suoraan kasvojeni edessä kun vain avaan silmäni. Yritän laskea jokaista valopistettä, jonka vain näen korkeuksissa, mutta menen sekaisin laskuissani ennen kun pääsen edes alkuun. Näkymän kauneus lumoaa minut täysin, sotkee ajatukseni, tekee keskittymisen ja laskemisen mahdottomaksi.
   Moni muu näkisi edessään tähtiä. Siinä se. Moni ajattelisi, että siinä on tähti, toinen tähti, ja vielä kolmaskin tähti. Mutta minä näen kaavan. Näen suunnitelman. Mallin. Täydellisen kuvion. Näen loputtomasti valopisteitä, pieniä ja suuria, kirkkaita ja himmeitä. Näen pisteitä, jotka on roiskittu taivaalle ajattelematta sen tarkemmin. Äärettömän määrän erilaisia, yksittäisiä, irtonaisia tähtiä, joista muodostuu miljoonia kuvia. Miljoonia kuvioita, miljoonia yhdistelmiä. Ja loppujen lopuksi jokainen pieni tähti on osa suurta kokonaisuutta. Täydellistä, uniikkia maalausta, kuviota, jota ei voi jäljitellä, ei kopioida, vaikka siihen käyttäisi ikuisuuden. Mitään näin suurta, kaunista ja täydellistä ei voisi ikinä vangita.

2.
  
   Yhtäkkiä kuva muuttuu. Se, joka vielä äsken oli tähti, esiintyy viimeisen kerran kirkkaana valoviivana, ennen kuin se katoaa lopullisesti. Vasta hetki sitten tämä välähdys oli osa täydellistä kuvaa, kunnes se katosi. Kuoli. Varoittamatta, kertomatta, hyvästelemättä. Se oli poissa. Muutti kuvaa. Mutta maalaus säilyy yhtä täydellisenä, kuin se olikin. Se on tottunut muutoksiin, elämään elämäänsä niiden mukaan. Näkymä silmieni edessä on aivan yhtä koskematon, kuin se oli vain sekunteja sitten. Aivan kuin tuota yhtä, onnetonta valopistettä ei olisi koskaan ollutkaan. Jos joku nyt tulisi katsomaan taivasta, se ei huomaisi yhtäkään puutetta. Hän näkisi vain tähtiä, joista jokin saattaa välillä kadota, lakata olemasta.
   Suljen silmäni ja esitän toiveeni. Pyydän tätä kadonnutta tähteä toteuttamaan viimeisen toiveeni sille. Kun avaan jälleen silmäni tiedän, että maisema on muuttunut jälleen. Tiedän, että en osoittanut toivettani vain tälle yhdelle tähdelle, vaan sadoille muille, jotka muokkasivat maalausta huomaamattani. Päähäni hiipii uusi ajatus. Taivas ei koskaan nuku. Sinne syttyy jatkuvasti muiden huomaamatta lisää soihtuja valaisemaan eksyneiden sielujen pitkää kulkua. Jokaisena hetkenä jokin soihtu lepattaa viimeisen kerran heikosti, vilkuttaa hyvästit ennen sammumistaan. Taivas ei lepää, ei nuku.

  3.
  
    Maalaus ei ole valmis, se ei tule koskaan olemaan. Ei tule olemaan taivaanrannanmaalaria, joka jonain kauniina päivänä maalaa viimeisen soihdun, allekirjoittaa nimensä työn alareunaan, julistaen sen valmiiksi. Koko ajan huomaamattamme kuva muuttuu, luoden uusia kuvioita, uusia ulottuvuuksia. Uusia soihtuja näyttämään valoa, uusia kokonaisuuksia, joihin voimme upota. Mitä pidempi aika kuluu, sitä vähemmän on jäljellä alkuperäisestä  maalauksesta, jonka joku viimeisteli kauan sitten omalta osaltaan, antaen jonkun muun jatkaa työtä. Ajat vaihtuu ja kuva muutuu.
   Mietin niitä tähtiä, jotka saapuvat elämänsä päähän. Kauanko ne ovat olleet täällä, kuinka väsyneitä ne ovat? Kuinka monet kuviot ne ovat nähneet, kuinka monta eri ulottuvuutta on ollut niiden edessä? Kuinka paljon ne tietävät, paljonko ne ovat saaneet nähdä? Montako vuotta ne ovat vilkuttaneet haaveilijoille, jotka makaavat maassa katsellen niitä? Montako eksynyttä ne ovat opastaneet takaisin elämään, tai ohjanneet eteenpäin? Joskus nekin olivat kirkkaita, uusia, nuoria valoja elämänsä alussa. Ja kun niiden työ viimein tuli päätökseen, niiden valo on hiipunut, ne ovat lähestulkoon sammuneet. Käyttävätkö nämä valot käyttävät viimeiset voimansa siihen, että ne heiluttavat hyvästeiksi, välkehtivät viimeiset hetket kirkkaamin? Jättävätkö ne viimeisen jäljen maalaukseen? Näyttävätkö ne viimeisen kerran valoa eksyneille? Vai hyvästelevätkö ne vain yksinkertaisesti taivaan, ennen kuin katoavat lopullisesti, jättäen monta ihmistä katsomaan niiden perään?

4.
   
   Päällimmäisenä mielessäni kuitenkin on, saanko koskaan tietää? Löydänkö koskaan vastausta kysymyksiini? Saanko koskaan tietää, minne tähdet menevät sen jälkeen? Löydänkö ikinä tähtien taivasta? Onko se täynnä kirkkaita, kadonneita tähtiä, jotka ovat viimein löytäneet määränpäänsä? Onko se leposija jokaiselle, joka on joskus opastanut eksyneitä, näyttänyt valoa? Selviääkö minulle ikinä, mitä kaikkea tähdet näkevät, kuinka paljon ne tietävät? Saanko milloinkaan nähdä valmista, täydellistä kokonaisuutta, joka pysyy sellaisena läpi aikojen? Saanko milloinkaan tietää?
   Siirrän katseeni tähdistä ja alan katsomaan kuunsiltaa. Se houkuttelee minua luokseen, pyytää kävelemään mutkittelevaa, väreilevää tietä kohti kuuta. Nousen ylös ja pyyhin lian pois farkuistani. Kävelen rantaan, jossa katson vielä taakseni. Näen nurmikkoisen rinteen, jolla katselin tähtiä, miettien maailmaa. Näen kuun heijastuksen järvessä ja päätän luottaa siihen. Se kantaa minut kyllä. Se pitää huolta omistaan. Lasken jalkani järven pinnalle ja lähden kävelemään kohti kuuta. Jos joku nyt suostuisi nostamaan katseensa rutiineistaan, suostuisi katsomaan tarkemmin, hän näkisi miten pieni ihminen käveli hohtavaa siltaa pitkin. Mutta siinä on useimpien ihmisten ongelma: he näkevät uskoakseen, eivätkä ymmärrä, että joskus täytyy vain uskoa nähdäkseen. Jalkani liikkuvat heijastuksen päällä itsestään, vievät minua pidemälle. Ja kun viimein pääsen siltani päähän, tunnen miten oloni kevenee, miten minä lennän.
   Ja silloin minä olen varma. Jossakin päin maailmaa on ihminen, joka makaa ulkona katsellen tähtiä, miettien elämää suurempia kysymyksiä. Jossakin päin maailmaa on ihminen joka uskoo. Jossakin päin maailmaa on tämä yksi taivaanrannanmaalari, joka juuri sillä hetkellä näkee, miten taivaalle syttyy uusi, kirkkaana loistava soihtu.

Nyt minun on aika taas heräillä transsistani, johon vaivun kirjoittaessani. Pahoittelen ensinnäkin kuvia, en saanut mitenkään kuvattua kuuta, joka heijastui järven pintaan, tai tähtiä, jotka välkkyivät taivaalla, vaikka kuinka yritin. Myönnetään, tästä novellista tuli aavistuksen surumielinen, mutta se on myös tavallaan kaunis. Haluan vain muistuttaa ihan jokaista: käyttäkää aivan hetki aikaa siihen, että menette ulos ja katsotte taivaalle. Koettakaa nähdä niiden yksittäisten tähtien ohi. Yrittäkää nähdä se kokonaisuus, täydellinen maalaus. Ja yrittäkää unohtaa hetkeksi kaikki huolet ja murheet. Toisinsanoen: tulkaa taivaanrannanmaalareiksi. Edes hetkeksi.  



keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kun mikään ei onnistu

Voin rehellisesti sanottuna myöntää, että joskus päässäni pyörii vain yksi ajatus, kun teen Wonyn kanssa töitä: "Mitä hittoo mä edes yritän?". Joskus tuntuu niin tasan siltä, että mikään ei onnistu, kaikki menee aivan penkin alle. Esimerkkinä tästä toimikoot eilinen valmennus: mistään ei vain tullut yhtään mitään. Juuri nyt minun piti kirjoittaa teille valkasta, mutta en edes viitsi omistaa kokonaista postausta sille, se oli aivan täysi floppi. Pohjanoteeraus.
   Valkka pidettiin alakentällä, jossa emme ole ennen käyneet, tietty tälläkin saattoi olla jotakin vaikutusta asiaan. Mutta ei ehditty ravailla kuin pari kierrosta, ennen kun Wony ilmoitti, että "Kiitti mulle riitti" ja sinkaisi laukkaan. Tämän jälkeen tehtiin hetki käynnissä töitä, jonka jälkeen ravailimme oikeastaan koko loppuajan ympyrällä, tarkoituksena saada W rennoksi ja rauhoittumaan. Loppuun saimme jo oikeastaan ihan hyviä pätkiä, mutta valkka oli silti kokonaisuudessaan melkoista tappelua.
    Kyseessähän oli meidän ensimmäinen valkka Seppälässä, sen piti Inka, jonka valmennuksissa alamme käymään nyt joka toinen tiistai. Inka oli kyllä aivan mahtava valmentaja, osasi neuvoa meitä todella hyvin, oli todella mukava, eikä menettänyt hermojaan meidän kanssa. Lisäksi Inka oli todella kannustava ja lupasi auttaa meitä jatkossakin parhaansa mukaan. Inka kiinnitti myös todella paljon huomiota istuntaan, joka oli todella mahtava juttu!
    Wony on ollut tosiaan aivan päivästä riippuen joko ihan ok, tai sitten kamala. Välillä ollaan vedetty oikeasti jopa ihan hyviä treenejä, mutta sitten seuraavana päivänä tapellaan hampaat irvessä. Tällaista meno on ollut oikeastaan aina meidän saikun lopusta asti, en vain ymmärrä mikä on muuttunut, mikä on vikana. Wonylla on kokoajan loputon määrä energiaa, vaikka sen kuinka liikuttaa ihan loppuun yhtenä päivänä, seuraavana sen akut ovat latautuneet jo huippuunsa ja ylikin. Kaura on vähennetty aivan minimiin ja liikunta on oikeasti rankkaa jokaisena päivänä, paitsi sinä yhtenä vapaana, mutta silti W juoksee tarhassa non-stop rallia. Ja silti sitä virtaa on liikutuksessa aivan liikaa! Argh!
    Olen nyt keskittynyt ihan perusasioihin viimepäivinä. Olen tehnyt käynnissä ja ravissa todella paljon väistöjä, siirtymysiä ja taivutuksia, laukkatyöskentely on ollut lähes kokonaan siirtymisiä. Siirtymisiä, siirtymisiä ja siirtymisiä. Toistoja toistojen perään, hiljaa hyvä tulee. Välillä saadaan jo oikeasti hyviä pätkiä ja monessa asiassa ollaan tultu paljon eteenpäin. Tästä esimerkkeinä mm. harjoitusravi, jossa saadaan tehtyä jo oikeasti töitä, rentous ylipäänsä, sekä pätkittäin peräänannossa kulkeminen. Olen oikeasti käynnissä ja ravissa saanut Wonya liikkumaan oikeinpäin, mikä on todella piristävää! Huomaa, että sitä kehitystäkin on oikeasti tapahtunut.
   Kaikesta tästä huolimatta, minulla on nyt ihan älytön motivaatio ja halu kehittyä ja oppia. Se saattaa johtua siitä, että nyt on oikeasti hyvät mahdollisuudet siihen, paljon osaavia ihmisiä ympärillä, hyvät tilat ja oikeasti mahdollisuus. Nyt sen lisäksi, että alamme käymään Inkan valkoissa, meillä on toinen aivan huikea juttu myös tulossa! Lokakuun alussa pääsemme Wonyn kanssa Elmo Jankarin valmennukseen! Odotan tätä innolla, sillä olen kuullut pelkkää hyvää Elmon opetustavasta, sekä valmennuksista ja uskon, että Elmo osaa auttaa meitä todella paljon!
   Nyt vain toivotaan, että me lähdetään nousemaan täältä ylöspäin tämän motivaatiopuuskan myötä, alan pikkuhiljaa jopa uskomaan siihen, että saatamme jopa päästä joskus esteille. Aikaa se tietty vie, mutta hiljaa hyvä tulee!
   Ja nyt näin vielä loppuun: postaustahti on hiljetynyt huomattavasti ja tämä johtuu useasta asiasta. Ensinnäkin, minulla ei ole kuvia, toisekseen, minulla ei ole aikaa, ja kolmannekseen, minulla ei ole mitään mistä kertoa. Joten nyt postausideoita kehiin, myös hevosiin liittymättömiä, josko täältä vielä noustaisiin!


Ja vielä täysiin asiaan kuulumatta, taivas on ollut jotenkin tosi kiva joka iltana!

torstai 8. syyskuuta 2016

Tilannepäivittelyä

Kirjoitan jälleen vain nopeasti viimeaikaisista tapahtumista, niitä meinaan on paljon! Lähinnä siis osoittaakseni, että olen hengissä, ja ettei blogin tilastot romahda täysin ja totaalisesti. Syy siihen, ettei mitään ole blogissa pariin päivään näkynyt, on se, että en ole saanut kuvia oikein mistään, enkä ole ehtinyt editoimaan videoita, jonka sain sunnuntailta(?). Huomenna näillä näkymin saan kuitenkin kuvia, niidenkin julkaisu saattaa kuitenkin mennä viikonlopun yli. No, jospa nyt vain kerron kuulumiset!
   Haluaisin sanoa, että W on kotiutunut hyvin Mänttään, mutta se olisi vale, asia ei siis ole näin. W säikkyy ja säpsyy ihan kaikkea, ratsastaessa on jännittynyt eikä kuuntele apuja, emme ole päässyt valmennuksiin, on tullut vähän liikaa kevyitä päiviä... No, jospa tämä tästä!
   W tosiaan taikoo öttimöttiäisiä kaikkialle, eikä hoidettaessa oikein jaksa käyttäytyä. W on oppinut jostain syystä pullistelemaan, kun satulavyötä yrittää kiristää, eikä sitä meinaa saada edes kiinni. Tiistaina satulansovittajakin kehui, että nyt on lahjakas tapaus! Lisäksi olen joutunut hoitamaan Wonyn karsinassa vetopaniikin takia, mutta se ei oikein onnistu. En voi pitää Wonya kunnolla kiinni karsinassa, sillä se hömelö ei tajua, ettei pääse liikkumaan, vaan lähtee pyörimään, jolloin tietty säikähtää sitä, että naru ottaa kiinni. Sitten taas kun W:tä pitää vapaana, pyöritään jatkuvasti ympyrää ja W kääntää vain perseen minuun päin. En tiedä, mikä Wonyyn on nyt mennyt, tämä käytös on ihan uutta! W pelkää ilmeisesti nyt myös sähkölankaa, sillä kun neitiä taluuttaa ulos tarhasta, stopit vedetään 5m ennen aitalankaa ja sitten muuten pakiitetaan ja lujaa! Eilen tarvittiin kolme ihmistä, että Wony saatiin pois tarhasta, mitäköhän sen eläimen päässä liikkuu?
   Wony on myös nyt saikun ja muuton jälkeen tosi huono ratsastaa, W on vai todella jännittynyt koko ajan ja pinkoo eteenpäin, ignooraten täysin kaikki avut. Ihmettelen vain mikä siinäkin on tullut vastaan, ennen saikkua meillä meni tosi hyvin! Nyt varsinkin muuton jälkeen meillä on tullut vain takapakkia, ärsyttää ja turhauttaa koko tilanne. Tähän lähdetään luultavasti nyt ensi viikon tiistaina hakemaan apua Inkan valmennuksesta, josko hänestä olisi jotain apua.
   Maanantaina Wony myös rokotettiin yllättäin, mikä sotki suunnitelmia ja hidasti tahtia entisestään. Meillä oli tiistaina satulansovitus, jossa jouduimme menemään vähän riskillä heti rokotuksen jälkeisenä päivänä, eilenkin jouduimme ottamaan todella kevyesti. Tänään varmaankin vielä vähän hissuttelen, josko sitten huomenna yrittäisin päästä jo kunnolla hommiin! Oli kyllä muuten hyvä, että saatiin rokotus alta pois, meillä alkoi tulla jo kiire sen kanssa!
  Loppuun nyt vielä sitten se paras uutinen hetkeen. Mainitsinkin tuolla jo tiistain satulasovituksen, kerroin siitä jo edeltävissä postauksissakin. Ilokseni voin kertoa, että nyt meillä on viimein estesatula, joka kaiken lisäksi sopii hevoselle ja ratsastajalle! Jee!
  Meille löydettiin siis siisti, hyväkuntoinen, Kiefferin estesatula, jonka mallia en valitettavasti satu muistamaan. Satula on siis musta, siinä on todella iso säkätila (mikä on Wonylla ehdoton pakko) ja se on ehkä maailman mukavin istua! Toppaukset on hyvässä kunnossa, nahka on todella pehmeää ja satulassa istuminen on todella mukavaa ja helppoa. Naureskelin sitten eilen kaverille, että mitä ihmettä, estesatulalla saa mentyä koulua paremmin, kuin vanhalla koulusatulallamme! Tämä uusi satula on siis ihan huippu hyvä juttu!
    Nyt pitäisi siis blogiinkin saada kuvia, lisäksi sain tosiaan sunnuntailta paljon videota, koostettakin siis tulossa, kunhan jaksan vain editoida! Nyt joudun päättämään postauksen kiireessä, sillä täytyy äkkiä alkaa laittautumaan valmiiksi tallille ja lähteä juoksemaan bussille!


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Postaushaaste: Minun kesäni

Tämä postaus ajaa tällä kertaa kahta asiaa: Se on Jalustin.netin postaushaaste, sekä Summer bucket list:in läpikäyminen!


Minun on pitänyt kirjoittaa tämä postaus jo n. viikon, mutta hyvä että lykkäsin sitä, sillä nyt huomasin, että Jalustin.netin postaushaaste on tälläkertaa juurikin Kesän ämpärilistan katsastus. Minähän unohdin Summer bucket listin olemassaolon lähes kokonaan, joten kohdista saattaa olla melko moni tekemättä.

1. Käy festareilla

Suoritettu. Viikko sitten päätin kesän Blockeille, joka oli ehdottomasti kesän kohokohtia. En malta odottaa énsi vuotta!



2. Vietä paljon aikaa kavereiden kanssa

Heh heh... Pakko myöntää, tästä taitaa tulla Hylätty. Näin kavereitani täältä yhteensä 6 kertaa koko kesän aikana - siis kaikkia kavereita yhteensä, joitakin hyviä ystäviäni en nähnyt kertaakaan ennen syksyä ja koulunalkua! Lempäälän kavereita näin enemmän, mutta ei sitäkään paljoksi voi kutsua. Tämä kohta jäi siis täyttämättä.


3. Löydä uusi hevonen

Jos joku ei ole sattunut vielä huomaamaan, niin Suoritettu. Päivä ennen kesäloman alkua kopista asteli ulos KWPN-tamma, nimeltä Woniek.



4. Käy kisoissa

Hups. Hylätty.  Ei sillä, että intoa ja halua olisi puuttunut, tai olisin tämä unohtanut. Minun piti itseasiassa osallistua jopa kolmiin kisoihin kesän aikana, joita olin etukäteen katsonut, mutta hommat eivät edenneet ihan toivotusti.


5. Käy yöuinnilla

Suoritettu. Juhannuksena kävin uimassa keskellä yötä, eipä sekään niin ihmeellistä ollut. :D


6. Näe vanhoja kavereita

Tästä voin ilokseni sanoa, Suoritettu. En nähnyt läheskään kaikkia, jotka olisin halunnut nähdä, mutta ihan riittävästi, joitakin jopa useampaan kertaan!


7. Käy kaverin kanssa särkässä

Suoritettu. Minun ja Julian on pitänyt vaikka kuinka monena vuonna käydä Särkässä yhdessä, eikä sitä ole ikinä saatu toteutettua, ainakaan ennen tätä kesää. Viimein, tänä vuonna, saimme tämän tavoitteen saavutettua!


8. Käy Helsingissä

Suoritettu. Helsingin reissu oli myös kesän kohokohtia, oli todella kiva minireissu!



9. Matkusta

Hmm... Tästä taitaa tulla kuitenkin Suoritettu. Vaikken kertaakaan poistunut Suomen rajojen sisäpuolelta, tuli omassa kotimaassa reissattua ihan kunnolla. Omassa maassakin on yllättävän paljon nähtävää!


10. Vietä hetki tekemättä mitään

Suoritettu. Oli ihanaa vain kellua laudalla järvellä, tai maata auringossa omassa pihassa!

11. Vietä sleepoverit kavereiden kanssa

Suoritettu. Yksi kavereistani tuli kesällä meille yöksi, ja... Ööh... Meillä oli hauskaa, sanotaanko vaikka näin. Mietityttää, mitä ensi kerralla keksitään! :D

12. Ylitä itsesi 

Suoritettu! Minä. Ajoin. Moottoripyörällä. Tai no, en ajanut, mutta olin kyydissä. Kahdesti! Ja molemmat matkat kestivät yli tunnin! SOS!
  Olen jostain syystä aia pelännyt moottoripyöriä, en ymmärrä mistä tämä johtuu, sillä pienenä matkustin niillä kuitenkin paljon. Nyt kuitenkin uhmasin omaa mukavuusaluettani ja selvisin, kuin selvisinkin hengissä!

13. Rentoudu auringossa 

Suoritettu. Minä en ole niinkään sellainen ihminen, joka ottaa ihan tietoisesti aurinkoa, vain maaten pihalla, mutta tänä kesänä löysin itseni muutamaan kertaan pihalta nautimasta lämmöstä.



14. Mene mökille

Suoritettu. Olisin halunnut mökkeillä enemmän, sillä mökkireissut rajoittuivat tänä kesänä kahteen. Vietin toukokuun lopulla kaksi yötä mökillä ja heinäkuun lopussa yhden, kummallekin kerralle osui kuitenkin todella kauniit säät ja oli muutenkin todella kivaa viettää aikaa serkkujen ja sukulaisten kanssa!
   
15. Vietä päivä Lintsillä 

Suoritettu. Helsingissä ollessamme vietimme ihanan päivän Lintsillä! Pienempänä kävin siellä joka vuosi, mutta parina viime vuotena en ole käynyt Linnanmäellä lähestulkoon ollenkaan! Oli siis mukavaa vaihtelua päästä sinnekin!

16. Käy risteilyllä Ruotsissa

Hylätty. Eipä lähdetty Ruotsiin tänä(kään) kesänä, vaikka sitä kuinka suunniteltiin. Olisi ollut mukavaa vaihtelua käydä Tukholmassa kesälläkin, me kun käymme siellä lähes poikkeuksetta joko syys-, tai hiihtolomalla. No, ehkä ensi kesänä!

17. Tee videokooste kesästä 2016 


Eos. Tämä kohta on vielä vähän auki. Olen kyllä alkanut muokkaamaan videota, mutta se on melko kuvapainotteinen, lisäksi minulla on hieman ongelmia musiikin kanssa. Mielelläni tämän kyllä teen, jos vaan saan homman toimimaan!


18. Käy kolmessa eri huvipuistossa tms. 



Ups. Hylätty. Tämän kesän huvipuistoreissut rajoittuivat Lintsiin ja Särkkään, Lintsillä kävin kerran ja Särkässä neljästi(?).

19. Valvo koko yö


Suoritettu. Tarvitseeko lisäselittelyjä?

20. Vietä päivä ilman nettiä

Hylätty. Unohdin! Minä tosissaan unohdin tämän kohdan! Olisin varmasti pystynyt tähän, mutta unohdin koko listan olemassaolon, miten olisin voinut muistaa yhden, yksittäisen kohdan?

21. Käy ulkomailla

Hylätty. Minun matkustaminen rajoittui tänä kesänä Suomen rajojen sisäpuolelle, mutta opinpahan sen, että omassakin maassa on paljon nähtävää!

22. Mene kuvaamaan jotkut kisat

Hylätty. Minun oli tarkoitus lähteä Savonlinnaan kuvaamaan joka vuosi järjestettävät Opera Gamesit, mutta tätä ei valitettavasti saatu järjestymään. Ehkä ensi kesänä pääsisin seuraamaan tätä tapahtumaa jälleen...

23. Tapaa sukulaisia

Suoritettu. Näin kesällä todella paljon sukulaisiani, niin äidin, kuin isänkin puolelta. Tapasin jopa joitakin ihmisiä, joita en ole koskaan ennen tavannut!


24. Käy vesipuistossa

Hylätty. Meidän oli tarkoitus mennä heinäkuun lopussa Jukuparkkiin, tätä suunniteltiin myös pitkään, mutta loppujen lopuksi suunnitelma kaatui siihen, että Turussa satoi rakeita... Suomen kesä, aina yhtä virkistävä ja yllättävä!


25. NAUTI KESÄSTÄ!
Suoritettu! Vaikka monta kohtaa jäi täyttämättä listalta ja monta asiaa olisi voinut puolestani mennä toisin, oli kesä kokonaisuudessaan todella hyvä!


Nyt on kesä virallisesti siis purkitettu omalta osaltani ja syksy saa tulla. Tästä todisteena on mm. se, että juuri nyt istun sisällä, maailman lämpimin ja ihanin Hollisterin huppari, sekä collarit päälläni, kun ikkunan takana näkyy sadepisaroita, jotka rikkovat järven pinnan. Kiitos jokaiselle, joka oli osana kesääni ja teki siitä mahtavan! Kiitos!


torstai 1. syyskuuta 2016

Uusi alku

Eilen koitti se päivä, jota ollaan suunniteltu ja kaavailtu kesäkuusta asti- toisinsanoen päivä, kun meidän koitti viimein aika vaihtaa maisemaa, vaihtaa tallia. Muuttaa.


Keskiviikkona lastattiin W koppiin ja lähdettiin ajamaan kohti Mänttää. Tätä ennen Wony pisti kylläkin ihan kunnon show'n pystyyn, säikäytti kyllä kaikki taas ihan kunnolla. Otin W:n käytävälle, jotta saisin harjailtua vielä viimeiset pölyt hevosesta irti ja laitettua kuljetussuojat jalkoihin. W seisoi käytävällä, kunnes yhtäkkiä heitti päänsä ylös, kiskoi riimunsa rikki, pyllähti käytävälle ja lähti pinkomaan tallista pihalle, ilman mitään varusteita. Lähdettiin sitten kaikkien tallilla olevien ihmisten kanssa metsästämään hevosta, joka sitten onneksi saatiin kiinni laitumen vierestä.
   Nyt täytyy vain tehdä kaikki mahdollinen hoito karsinassa, tammalle varsinkin kehittyy vetopaniikki todella helposti ja jos niin käy... Sitten ei kellään enää ole hauskaa! Mutta saatiin siis lastattua W todella nopeasti, matka meni hyvin, eikä Wony pöllöillyt mitään turhaa perillä. Taluuttelin Wonya hetken pihapiirissä, näytin maneesin, kentät, yms. W pääsi sitten vielä hetkeksi tarhaan, kun kannoin tavaroita sisälle. Otinkin Wonyn sitten hieman normaalia aikaisemmin sisälle, W käyttäytyi koko ajan todella hyvin ja pystyin lähtemään kotiin hyvin mielin.


    Tänään tallilla juoksutin W:n, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Mietin pitkään, ratsastaisinko jo tänään, mutta päätin kuitenkin juoksuttaa, kun Wonylla oli vapaapäiväkin eilen. Wony käveli alkukäynnit nätisti, kun kävelin vierellä, mutta kun sitten päästin Wonyn pitkään liinaan, piru oli irti. En ehtinyt edes liinaa oikoa, kun W heitti takapään ilmaan ja lähti laukkaamaan hillitöntä vauhtia eteenpäin. Koitin siinä sitten vähän kerrallaan saada Wonya rauhoittumaan ja pakkaa kasaan, oli melko pelottavaa, kun uuden kentän hiekka oli vielä melko pehmeää ja Wonylla luisti takajalat alta. Ihan kiitettävän ajan Wonya juoksutin kentällä ja kun W viimeinkin rauhoittui, neiti oli aivan hiessä. Kuulinkin sitten jälkeenpäin, että W oli vetänyt ihan kunnon rallia tarhassaan pitkin päivää! Tallissa käyttäydyttiin taas aivan moitteettomasti, Wony keräili kehuja seistessään nättinä, pää pihalla luukusta karsinassaan. Huoh!
   Itse talli on kyllä aivan mahtava! Yksäripuoli on todella siisti, homma pelaa, ihmiset ovat ystävällisiä ja kentät ja maneesi ovat hyvässä kunnossa. Nyt kunhan Wony rauhoittuu, päästään kunnolla käyttämään kaikkia herkkuja, joihin kuuluu myös mm. valmennukset, kisat, sekä hyvät maastot!
   Nythän meille tulee tallille tiistaina satula-auto, toivotaan että sieltä löytyy meille estesatula!