Muut sivut

torstai 24. marraskuuta 2016

Siinä oli vähän virtaa...

Eikä muuten edes niin vähää! Riittävästi, että painoi tunnin kauheaa kyytiä maneesissa ja ponkasi kevyesti yli 130cm okserista.


Tämä jää mitä luultavimmin viimeiseksi "postaukseksi" ennen kalenteria, eli palaillaan asiaan joulukuussa!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Valtakunnassa kaikki hyvin

...järjetöntä kiirettä ja sairastelua lukuunottamatta! :D


Hupsista, reilusti yli viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta! Nyt ei ole vain ollut aikaa, eikä oikeastaan mitään sen ihmeempiä kirjoitettavaakaan, tälläkin hetkellä pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta, kuin kirjoittaa nopeaa kuulumispostausta!
   Mitä ihmettä olen sitten tehnyt? No, tiivistettynä olen sairastellut, juossut päivittäin tallilla ja koettanut selviytyä koulusta kunnialla. Nyt ennen lomaa on vielä ihan älytön koeputki päällä, seuraavat kolme viikkoa on vähintään kaksi koetta viikolle. Ja eikös ne kaikki ole vielä lukuaineita! Myös pitkät päivät, kylmyys, kuume, väsymys ja läksyt syö jaksamista, jolloin blogin postaukset jäävät vähemmälle.
   Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä, että blogi on unohdettu, ehei! Kaikkea muuta, olen viettänyt viimeisen viikon aikana enemmän aikaa blogin parissa kuin mitä luultavasti normaalisti kuukauden aikana yhteensä! Blogin joulukalenteri alkaa pikkuhiljaa lähestymään, eikä postauksia ole ajastettuna valmiiksi, kuin vasta kuusi, ja aikaa on jäljellä vain hieman yli viikko! Taisin haukata vähän liian ison palan, sillä olen asettanut jokaisen luukun kohdalle tavoitteet todella korkealle ja haluan oikeasti 24 laadukasta, pitkää tekstiä, eikä mitään räpellyksiä vuodelta 2014 (jos haluatte, käykää ihmeessä katsomassa omalla vastuulla. En suosittele. :D). Joulukalenterin kimpussa siis äherrän joka ilta mahdollisimman myöhään, jolloin se tietysti jää yöunista pois. No, ehkä tämä tästä tasaantuu!
    Olen myös järkännyt blogille uutta, talvisempaa ilmettä, jonka pitäisi laskeutua blogiin joulukuun vaihteessa. Tajusin muuten juuri nyt, että ulkoasun vaihdos menee pelottavan lähelle joulukalenterin alkua, toivon koko sydämmestäni, että uusi ulkoasu on valmis joulukuun ensimmäiseen päivään mennessä! Joulukuvat siis otamme vasta 26.11, jolloin menee aikataulu todella tiukille!
   Jos nyt vielä hypätään loppuun vielä Wonyn kuulumisiin! Meille ei kuulu mitään ihmeellistä, kaikki on aivan tavallisesti. Emme ole päässeet tekemään kunnolla mitään viime, tai tämän viikon aikana, sillä kenttä on jäässä ja maneesissa tunnit viikonloppuja lukuunottamatta. Ollaan siis tehty tosi paljon maastakäsin työskentelyä, sitten tehty käynnissä ja ravissa töitä. Huomenna Wonykin saa talvirenkaat alle niin pääsee taas töihin!
   Wony oli viikonlopun vapaalla, kun olin Helsingissä pe-la ja Tampereella sitten loppuviikonlopun. Maanantaina Wonylla oli hieronta, Wonylla oli selkä vähän jumissa (kuten yleensä), mutta muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä. Lauantaina Wony pääsee taas hyppimään irtona ja purkamaan virtaa maneesiin, voin koittaa saada videota, mutta on vielä vähän epäselvää olenko silloin yksin hypyttämässä, voi mennä silloin vähän hankalaksi. Mutta yritetään!
   Nyt siis postaustahti voi olla paljonkin normaalia hitaampi ennen joulukuuta, mutta jokainen postaus joka nyt jää välistä, maksaa itsensä takaisin joulukalenterin aikana, lupaan sen! Olen luonut teidän toiveiden pohjalta joulukalenterin, jota itse ainakin tykkäisin lukea ja jossa on kaikkea maan ja taivaan väliltä! On siis vähän jotakin jokaiselle, heppajutuista novelleihin ja kilpailuista kuvapostauksiin. Varmasti jotain materiaalia ilmestyy vielä ennen joulukalentein alkua, mutta seuraava "oikea" postaus ilmestyy vasta joulukuun ensimmäinen päivä. Malttakaa odottaa ja pysykää aktiivisina, joulukuussa palailen asiaan kunnolla!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Aina ei vain voi olla suunnitelmaa

Olen tuijottanut tyhjää tekstikenttää kohta tunnin. Ei otsikkoa, ei sanan sanaa, kirjaimen kirjainta tietokoneen ruudulla. Minulla on sanottavana vaikka kuinka paljon asioita, mutta ei tietoakaan siitä, miten saan asiani kirjoitettua. Sanottavaa on, mutta sanoja ei tule. En tiedä miten aloittaa, en tiedä miten edetä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten minun kuuluisi saada sanottua sanottavani. Niin isoa asiaa tuskin voi edes purkaa täysin tekstiksi, asiat ovat aivan liian vaikeita.

 1.

  Miten helppoa olisikaan, jos asiat olisivat mustia, tai valkoisia. Mutta tämä on harmaata. Elämäni koostuu miljoonista eri harmaan sävystä. Koetappa siinä sitten selittää muille, jotka haluavat yksinkertaisen, simppelin, mustavalkoisen vastauksen. Sellaista ei ole. Olen pahoillani. Sitä ei vain ole. Minun kohdallani, minun tilanteessani, ei ole helppoa, mukavaa vastausta. Koska kaikki on aina niin pirun hankalaa.
   Minun elämäni on tällä hetkellä todella stressaavaa ja vaikeaa. Tiedän, että tietyssä mittakaavassa minun ongelmani ovat todella pieniä, mutta ne ovat tarpeeksi isoja ajamaan minut aivan piippuun. Olen väsynyt, minua sattuu, aikaa on aivan liian vähän. Talli ja koulu vie kaiken ajan, on päiviä jolloin minulla ei ole yksinkertaisesti vain aikaa syödä ja yöunet lyhenee monella tunnilla, kun kokeisiin luku venyy myöhään iltaan. Päivät kuluu koulussa, iltapäivällä on tunti aikaa tehdä läksyt, lukea kokeisiin, syödä ja vaihtaa vaatteet, ennen kuin lähden tallille. Tallilla menee taas koko ilta, pahimpina päivinä tallilla menee puoli kymmeneen. Sieltä sitten kotiin syömään iltaruokaa ja jatkamaan niitä kouluhommia. Viikko ajaa minut niin loppuun, että yleensä torstaina musatunnin jälkeen en vain pysty menemään tallille, vaan tulen kotiin ja lösähdän sängylle. Stressin ja väsymyksen takia minulla on koko ajan pieni kuume päällä ja polvi- ja nilkkakivut hankaloittavat elämää entisestään. Kaverit huutavat vain puoliksi vitsaillen, että jospa hankkisin oikean elämän. Koetappa siinä kaiken sen stressin keskellä ylläpitää blogia, valmentautua hevosella ja pitää koulunumerot huipussaan. Niin ja hommata se elämä. Ai niin, ja järjissäkin voisi yrittää pysyä!

 2.

   Viimeisen parin viikon aikana myös Wony on aiheuttanut harmaita hiuksia entistä enemmän. Loppupeleissä kerron todella vähän tänne blogiin, sillä kulissien takana on nyt tapahtunut vaikka ja mitä. Totuus on se, että sillä meidän parin viikon takaisella epäonnistuneella estevalkalla oli minuun paljon suurempi vaikutus, kuin annoin ymmärtää. Se oli meille tosi iso takaisku ja siihen loppui se pitkään kestänyt älyttömän hyvä vaihe, ja vaikeudet alkoivat. W on nyt siis ollut todella vaihteleva ratsastaa, yhtenä päivänä se on aivan älyttömän hyvä ja toisena se taas kuskaa minua ympäri kenttää aivan 100-0. Olen viime päivinä käynyt minulle läheisten ihmisten kanssa suurta neuvottelua siitä, että onko tämä nyt ihan oikeasti järkevää. Wony on minulle liian vaikea hevonen, se on fakta josta ei pääse yli, eikä ympäri. Toinen kysymys on sitten se, että olenko minä valmis antamaan kaiken ja enemmän. Meistä voi tulla jotakin todella suurta, tai sitten meistä ei tule yhtään mitään. Kaksi vaihtoehtoa. Tallilla ihmiset tsemppaa ja kehottaa yrittämään, antaa toivoa.
   Pari iltaa taaksepäin tein sitten päätöksen. Puhuin monen eri ihmisen kanssa ja päätin. Minä pusken vaikka läpi harmaan kiven, jaksan vaikka väkisin. Annan ihan kaiken. Meillä on ennenkin ollut huonoja vaiheita, mutta jokaisen huonon jakson jälkeen on tullut hyvä. Joka kerta vain pidempi, parempi hyvä jakso, jonka aikana päästään eteenpäin. Ja tiedän, että se hyvä jakso tulee taas. Ei kehitystä ilman takapakkia, se menee juurikin tasan niin. Nyt voin vain tehdä kaikkeni ja saada sen hyvän jakson aikaan.

3.

   Olen todella kunnianhimoinen ihminen. Minulla on aina suunnitelma valmiina, olen suunnitellut koko tulevaisuuteni. Tiedän mihin haluan opiskelemaan ja milloin, missä haluan asua, mitä haluan tehdä, kaikki on valmiina päässäni. Minä myös ahdistun helposti. Monesti minua ahdistaa, stressitasot ovat aivan liian korkealla, koko ajan pitäisi olla jossain. En osaa elää tässä ja nyt, elän jo seuraavassa hetkessä, seuraavassa päivässä, tai seuraavassa vuodessa. Ja se ahdistaa minua aivan suunnattomasti.
   Neljän ja puolen vuoden päästä minun täytyy muuttaa pois kotoa. Silloin minun täytyy käydä töissä, elättää itseni, valmentautua ja kisata, sekä maksaa hevosen ylläpito. Sillä minullahan on hevonen tuolloin. Olen päättänyt sen. En tiedä miten aion opiskella lääkiksessä, käydä töissä ja ratsastaa, minulla ei ole aavistustakaan. Mutta onhan siihen vielä neljä ja puoli vuotta aikaa. Neljä ja puoli vuotta aikaa elää helppoa elämää ja nauttia siitä. Jos vielä osaisikin. Ainoa mitä osaan ajatella, on se, että kuinka lyhyt aika tuo neljä ja puoli vuotta on. Totuushan on se, että siitä tulee lyhyt aika vasta, kun seilaan läpi päivien, viikkojen ja vuosien. Jospa vain oppisin päästämän irti. Haluan päästää irti.

 4.
 

   Aina ei voi olla suunnitelmaa. Välillä täytyy vain sulkea silmät, vetää henkeä, hypätä meren syvimpään syvänteeseen ja toivoa. Toivoa, että kaikki järjestyy, kaikki tulee kuntoon. Täytyy uskoa siihen. Sillä fakta on se, että loppujen lopuksi, kyllä elämä kantaa loppuun asti. Aina ei voi olla suunnitelmaa, kaikkea ei voi aina suunnitella valmiiksi. Minä en voi tietää mitä tapahtuu. En voi tietää, joudunko auto-onnettomuuteen ja halvaannun, en voi tietää onko Wony minulla vielä silloin, en voi tietää mitä tapahtuu. Kyllä, voi sunnitella. Mutta koskaan, ei koskaan voi tietää.

 5.

   Ja herääkin kysymys, kannattaako siis suunnitella? Kannattaako tuhlata elämänsä siihen, että stressaa ja miettii asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa? Minä en ole ikinä uskonut käsitteisiin "haave", "unelma", tai ´"tavoite". Olen elänyt sillä asenteella, että kun jotain päättää, niin sitten pusketaan loppuun asti. Ei voi elää sillä asenteella, että "Jos vaikka vähän yritän", tai "Toivon, että asiat järjestyvät niin kuin haluaisin". Olen sanonut, että jos haluaa, että asiat järjestyy tietyllä tavalla, niin sitten ne järjestetään niin.

 6.
  
   Mutta miksi minä tahallisesti uhmaan lakeja, jotka ovat paljon suurempia, kuin voisi ymmärtää. En puhu Jumalasta, tai mistään sellaisesta. En itse edes tiedä mistä voimista puhun, niistä joihin me emme itse voi vaikuttaa ja joilla kaikki valta on loppukädessä. Voisin vain sulkea silmäni ja antaa maailmankaikkeuden hoitaa kaiken. Sulkea silmäni, hengittää ja antaa olla. Päästää irti. Luopua siitä taakasta ja ahdistuksesta, joka painaa olemustani, antaa vain olla. Sillä luulisi minun tietävän, että välillä tulee odottamattomia käänteitä vastaan, niitä joita ei voi suunnitella. Kun luovuin Nikestä, sain tilalle jotain parempaa. Kun menetimme vanhan tallipaikkamme, saimme paljon paremmat mahdollisuudet. Uskon ja vannon, että me emme Wonyn kanssa hyppäisi edelleenkään, jos asuisimme edellisellä tallillamme, nyt meillä on kahdet estetreenit viikottain. Muutostani seurasi se, etät tapasin monia, ihania ihmisiä, joita ilman maailmani olisi tyhjä. Niinkuin jo sanoin, elämä kyllä kantaa, jos sen antaa tehdä niin. 
   Mitä minä teen nyt? En tiedä. Rehellisesti sanottuna, en tiedä. Mutta ehkä se on alku. Ehkä se onkin vain kaiken alku, että minulla ei pitkästä aikaa ole suunnitelmaa. Minä en tiedä, mitä teen. Joten nyt, minä suljen silmäni, tunnen miten taakka kevenee vähä vähältä. Jokaisella hengenvedolla puran sitä ahdistusta ja stressiä, annan sen olla.

 7.


Hyppään altaan syvään päätyyn, ilman suunnitelmaa. Tietämättä osaanko uida, antaen veden kantaa. Kuten elämä. Unohdan suunnitelmat, rauhoitun ja päästän irti. Olkoon se kaiken alku. 

 8.


Hui kamala mikä sekava postaus taas, en ilmeisesti osaa kirjoittaa tällaista järkevää postausta, No, tässä onkin tiivistettynä viimeaikaiset kuulumiset. Kuvituksena toimii kuvat, jotka kaverini räpsi yhtenä aurinkoisena aamuna, niistä voi sanoa suosikkeja!

torstai 3. marraskuuta 2016

Mp by Wony

Jälleen joulukalenteriin liittyvää asiaa! Eli jossakin kohtaa kalenteria ilmestyy luukku, johon Wony on saanut kertoa mielipiteensä eri asioista. Heitelkää kommentteihin ehdotuksia, sanoja, asioita... Aivan mitä tahansa ja Wony kertoo mielipiteensä teille! Minulla on pieni tunne, että postauksesta saattaa tulla melko mielenkiintoinen, varsinkin kun tuo rakas tammani on täynnä kärkkäitä mielipiteitä!

Olen pahoillani, että postauksia ei ole tullut taaskaan piiiiitkiin aikoihin. Tämä johtuu siitä, että ei ole kuvia, eikä aikaa, mutta päällimmäisenä siitä, että ei ole sanottavaa. Tästä tulossa lisää lähiaikoina, mutta koettakaa pysyä aktiivisena, se on minulle valtavan suuri kiitos ja motivaation lähde! <3