Muut sivut

lauantai 17. joulukuuta 2016

Luukku 17 - Mp By Wony



Tälläkertaa on taas Wonyn vuoro päästä kirjoittamaan omia mielipiteitään eri asioista. Kyselin jo vähän Wonyn puolesta teiltä sanoja/asioita etukäteen blogin ja Facebookin kautta, eli sanat on jo määritelty Wonylle valmiiksi. Älkää loukkaantuko, jos omaa ehdotusta ei näy, sillä todella paljon samankaltaisia sanoja tuli. Yhdistin siis esim. "Talliolot" ja "Uuden tallin" vain siihen jälkimmäiseen, jotta postaus ei venyisi ja vanuisi. Wonyllahan on siis asiaa! Jotenkin minusta tuntuu, että tästä postauksesta mielipiteineen kaikkineen tulee hyvin mielenkiintoinen, päästetään siis Wony irti!

Wonyn mp:


Ihmisistä = Ihmiset on oikein mukavia, tiettyyn pisteeseen asti. Ne hyysää ja hoivaa, hoitaa, silittelee, lääppii ja lässyttää ihan kyllästymiseen asti. Useinhan tää siis on ihan kivaa, mutta siinä kohtaa, kun ympärillä on kokonainen lauma ihmisiä taputtelemassa, meikätyttö pakenee karsinan kauimaiseen nurkkaan ja kääntää persuksen ovelle. Kun ei kiinnosta, niin sit ei kiinnosta ja sen minä näytän oikein selvesti, tunteita säästelemättä.
  Kyl ne siis on ihan jees, mun päivä kuitenkin käytännössä alkaa ja päättyy ihmisten kanssa oleskeluun, puhumattakaan siitä ajasta jonka siinä välissä vietän niitten kanssa. Ne mut kuitenki ruokkii, kuskaa sisälle ja ulos, heittää takit päälle ja järkeilee kaiken nii et mulla ois mahollisimman hyvä olla. Välillä ei vaan yhtään kiinnosta, sillon kun se päivä sattuu kohalle, niin mulla on hyvin hauskaa, kun Aada ihmettelee, että miks en koskaan näytä selästä sellasta lisättyä ravia, jota painelen siellä tarhassa vaikka äiti pyytää portille.

Kouluväännöistä = Koulu on ihan jees, kunhan se ratsastaja tietää mitä tekee ja pääsee oikeesti hommiin. Välillä se on kyl ihan tappavan tylsää, kun haluis mennä kovaa ja sit pitääki viskellä jalkoja ja mennä ihan tappavan hitaasti, tai tehä oikein nättiä, hidasta laukkaa ja tehä "tyylipuhtaat laukanvaihdot" rauhassa, vaikka kuinka tykkään niistä ja haluisin mennä lujaa!
   Parasta koulu on meijän tallin omistajan kanssa. Se ihan totta ratsastaa loppuun asti ja saa muut huokaileen kentän laidalla ihastuksesta, ku mä teen sellaset raviväistöt ja vaihdot, puhumattakaan lisäyksistä tai kokoomisista!

 Kuvankaappaus videolta, mut tää on yks niistä päivistä ku äiti osas ratsastaa.

Puomeista = Puomit on tappavan tylsiä. Mun teorian mukaan ne on esteitä, jotka on miljoonia vuosia sitte kasvanu uljaina ja korkeina, mutta evoluutio on kuluttanu maata niitten alta niin paljon, et sit se kallio on romahtanu ja niistä esteistä on tullu kitukasvusia pikku tolppia. Sit me hinkataan niitä Aadan kanssa ja tehään "kontrolliharjoituksia" (ihan ku niistä tosissaan ois jotai hyötyä) ja mä heitän sinne välillä omaks huviks ihan omia loikkia, jollon Aada saa roikkua satulan etukaaressa ihan tosissaan, että pysyy kyydissä. On se ihminen vaan välillä niin huvittava, luulis sen jo oppineen! <3

 Äipän mukaan niistä puomeista vois vaan laukata yli. Siis miettikää, miten huvittavaa! Välikommentti tähän väliin tämän hillittömän kuskin suusta, ne kaikista ihanimmat ylitykset eivät ole tosiaankaan taltioituneet kuviksi!

Vuodenajoista = Ihan tyhmiä. Ensin hikoillaan treeneissä ku aurinko porottaa ja on kuuma, sit tulee kylmä, sit taas on kuuma ku alan mammuttiloitumaan ja sit puetaanki aamusin kymmenen takkia päälle ku äiti käskee alamaisiaan leikkaan multa karvat pois. Puhumattakaan äitin valituksesta! Kesällä on kuuma, sit on kylmä, sit treenin jälkeen se heittääki pois kaikki takit ja valittaa et on hiki. Sit se valittaa et näytän epäsiistille kun mulla on talvikarva, mut onkin maailman hirvein vaiva ostaa uusia takkeja. Ikuinen kesä, tänne, kiitos, nyt.

Ruoka = Tässä onkin mun elämän toinen suuri rakkaus! Ruoka on parasta maailmassa heti esteitten jälkeen. Jos joku meinaa unohtaa mun ruuan, muistutan kyllä siitä ystävällisesti, niin että mut varmasti muistetaan. Sit mulle on kulemma aina tosi hankalaa antaa ruokia, ku hyökkään aina ämpärin kimppuun, kun mulle tuodaan illalla ruuat kippoon.

Maastoilusta = Maastoilukin on ihan jees. Sillon saa mennä kovempaa, kun yleensä! Tai siis ilmeisesti ei sais, mutta huudan: "Pois alta risut ja männynkävyt!" ja sit muistutan äitiä pitään kiinni, jos muistan. Aina ei tietenkään pieni hevonen voi muistaa kaikkee. Yleensä meijän maastoilut on vielä vaa kävelylenkkejä, koska en pysy Aadalla vielä ihan kokonaan käsissä. Sit mulla on tapana olla maastossa vähä säikky aina välillä... Mut hei kuvitelkaa ny! Onko mitään pelottavampaa, ku pyörä, lastenvaunut, tai auto, joka tulee mutkan takaa? Tai hei, nyt mä tiiän mikä on pelotuksen huippu! Pieni, keskenkasvunen räkyttävä olento, jota äiti kutsuu koiraks!
Tarhakaverista = Mun tarhakaverina toimii suokkitamma Neilikka, joka on äitin hyvän kaverin hevonen. Neilikka on tosi jees, koska se ymmärtää sen, et mulle ei kannata alkaa ryppyileen ja väistää kiltisti, jos käsken sen pois mun heinäkasalta. Välillä tosin syntyy pieniä konflikteja, jos Neilikka ei ymmärrä et molemmat heinäkasat on mun. Kyl mä sit yleensä jo aika pian luovutan ja annan Neilikan lainata mun heiniä.
   En mä aina oo inhottava. Sillon kun kukaan ei nää, mä päästän sen mun kaa samalle heinäkasalle, joskus jopa torkutaan ihan lähellä toisiaan, mut täähän on vaan sillon kun kukaan ei nää. Jos joku huomais, miettikää mitä se tekis mun bädääs-asenteelle!

Esteistä = Well now we're talking! Esteet on elämän ilo, valo ja syy! Mut on luotu tähän maailmaan niitä varten, mä rakastan esteitä! Mitä isompia ne on, sen parempi ja mitä kovempaa saa mennä, sen ihanampaa. Mä oon elementissäni hypätessä, sillon mä näytän parastani! Runollista, eikö?
   Aadan ja meijän tallin omistajan mielestä tykkään hyppäämisestä vähä liikaaki. Kulemma sitä mun intoo vois kevyesti nitistää aina kun pitäs tehä töitä, sit irtohypytyksessä saan kulemma painaa täysiä. Eikö ne rakasta mua tälläsenä, kun oon!?!?!? 
   Mut siis joo. Esteet on rakkautta, ei voi sanoo muuta.

 Este! Este! Havaitsin lähestyvän esteen!
Herkuista = Samoin ku ruoka, parasta. Äiti ja sen kaveri uhkailee aina ennen valkkoja et jos meen huonosti, en saa melassivettä enkä herkkuja, mut jos tottelen nii saan. Kyllähän niitten uhkauksien edessä kovempiki nöyrtyy, varsinki ku tietää et ne uhkaukset toteutuu kyl tarvittaessa.
Loimista = En voi muodostaa mp:tä. Kivoja ku pitää lämpimänä, mut ne ei pysy mun vauhdissa, ku vedän aamu-, päivä-, tai iltajumppaa tarhassa. Sit kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun.
Ötököistä = ................................... Pahoitteluni, Wony juoksi pihalle tarkistamaan, että onhan siellä vielä lunta, kun mainitsinkin sanan.
Pienistä poneista = Ihan ihme otuksia. Joko kääpiöitä, hevosvauvoja, tai sitten muuten vain keskenkasvuisia hevosia, niin se vain on. En ymmärrä, että mitä ne ovat olevinaan, kyllä hevosen täytyy olla ihan hevosen kokoinen!
Lapsista = Pikkuihmisiä! Neki on tosi hauskoja tapauksia, tykkää aina tulla kattoo mua! Äitinki pienempi versio on aina iha innoissaan, ku pääsee kattoo mua. Kerran ku se tuli hakeen äippää tallilta pois, se silitteli mua varmaan kymmenen minuuttia ennen ku ne lähti. Sit se kohta vielä tuli takasi Aadan kans, koska se kulemma unohti sanoo mulle heipat.
   Sillon ne ei oo kyl yhtään kivoja, kun ne huutaa, tai juoksee takaa.
Kouluvalmentajista = En tajua niitä. Ne on omistanu elämänsä kouluratsastukselle, vaikka ne vois ihan hyvin taidoillansa hypätä isojaki esteitä! Mut joo, ei mulla sinänsä mitään niitä vastaan oo.
Estevalmentajista = Ne on melko varmasti mun parhaita ystäviä.
Vapaapäivistä = Ihan kivoja aina sillontällön. Saa joko otettua vähä lepoo, tai sit voi omistaa koko päivän juoksentelulle. Äiti ei kyl tykkää pitää niitä ihan älyttömän usein, kerään kulemma aina liikaa energiaa mukaan.
Uusista asioista = Kyl se nii on, että se vanha, tuttu ja turvallinen vie voiton loppupeleissä. Uudet asiat on yleensä joko ihan hirmu kiinnostavia, tai sit niitä juostaan pakoon niin kovaa ku jaloista lähtee. Tietty joskus kävi niinki, et äiti lässytteli mulle ja taluutti mut kattoon uutta estekatosta kentän kulmaan ja olin ihan sillee: "Hei göörl pliis".


Siellä oli jotain! Ihan varmasti oli!
 
Pelloista = Iso laakea alue, ei aitoja, vain pieni, hento ratsastaja selässä estämässä. Tarvitseeko edes jatkaa, kaikki tietää mitä tapahtuu!

Laukasta = Luultavasti paras asia ikinä! Kaikki mikä liittyy edes etäsesti laukkaan on ihan huippiua! Laukan nostot, vaihdot, lisäykset ja lyhennyket onnistuu vaikka silmät kiinni, puhumattakaan siitä laukasta, jota mennään ku painellaan maastossa täysii! Ainoo mistä en tykkää, on raviin, tai käyntiin siirtymiset, niistä joutuu aina vähä neuvotteleen mun kanssa.

 Ja mulla on muka keinahtava laukka?

Koulukisoista = PLÄÄÄÄÄH! Viis minuuttia kouluaitojen sisällä, harjotusravia, ja ennen kaikkee muuta, tarkat siirtymiset laukasta alas! Hei mä oon estehevonen, este! Ei oo mun juttu, ei tosiaankaan!
Estekisoista = Oliko tää vitsi? Estekisat on elämä. Varsinkin, kun sillon oikeesti saa mennä lujaa, uusinnassa ainaki! Mun kaa on kulemma helppo kisata, ku en pahemmin kyttäile mitää esteitä ja hyppään yleensä kaiken mukisematta.
   Sit kisat vielä yleensä tarkottaa paljon treenausta, mikä taas tarkottaa paljon hyppyjä mulle!


Minusta (Aadasta) = Äippä on kans suurimman osan ajasta ihan jees. Välillä se on kyl ihan suunnattoman ärsyttävä, ei osaa pyytää tai käskee, joskus se taas ei osaa ratsastaa yhtään. Sillon mä kyllä muistutan asiasta hienovarasesti. Välillä äitillä menee kans vähän liikaa haaveiluks, mut kerran ku lähen nii kyl se äiti osaa sit ratsastaa.
   Mut on se kuitenki mun ihan oma ihmisäiti ja niin tyhmä kun se välillä onkin, se on kuitenkin mun oma rakas ihminen, jonka tallille tulosta jaksan aina ilahtua. <3


Uudesta tallista = Meijän uus talli on aika cool. Se on sisältä paljon siistimpi, siellä on maneesi ja monta kenttää ja siellä käy monia hyviä valmentajia, jotka voi opettaa äitiä ratsastaan. Siellä on kans ihan kivoja kavereita, jotka lähtee aina tosi kivasti mukaan mun jumppiin, joita vedän aina muille tarhassa. Nii, siellä pidetään kans paljon enemmän kisoja!

Ulkoilusta = Äitin mukaan ulkoilu on mulle jokapäivänen, pakollinen tarve, koska mulla kulemma leviäis pää käsiin sisällä. Ja koska pidän mielelläni mun pään, vedän aamusin aina kiltisti ulkohousut jalkaan ja marssin pihalle.
   Onhan se ulkoilu ihan kivaa. Siellä on paljon enemmän tilaa riekkua, kun jos mun pitäs olla vaan karsinassa. Karsinassa tulis kyllä aika tylsää, jos joutus vaan seisoon siellä päivästä toiseen. Eli ulkoilu on ihan kivaa, vaikka välillä tuleeki aika kylmä!

Ilman satulaa ratsastuksesta = Uskokaa tai älkää, mä toimin kyllä ilman satulaa, hyvinki! Äiti vaa ei osaa eikä uskalla pyytää, mikä on iha hyvä juttu. Jos se ny ensin oppis pysyy selässä  sen satulan kanssa. Mun ensimmäinen omistaja Suomessa kiipes hetki sitten mun selkään ekstempore (äiti  käyttää aina tota sanaa) ilman satulaa ja kypärää, tavallisilla nivelkuolaimilla ja laitto mut kulkeen tosi nätisti!
   Tykkään mennä ilman satulaa, ihan kivaa vaihtelua. Ehkä mä vielä jonain päivänä meen äipänki kaa ilman satulaa, painellaan maastossa meneen! Ehkä sillon mä jo kuuntelen äitiä. Ehkä.
Maastoesteistä = Onks täs ny jätetty paras viimeseks? Maastoesteet on ihan huippuja! Saa yhdistää maastossa kovaa painelun ja hyppäuksen, mitkä on molemmat ihan huippu jees. Uskokaa tai älkää, mulla on jopa joskus startattu kenttää! Äiti aina puhuu että sit kun se saa hallittua mut, meki ruvetaan harjotteleen sitä, se kulemma haluis kisata kenttää. Oishan se ihan kivaa, kelpais mulle! No, mun puheenvuoro loppuu nyt, ilmiantakaa ittenne kommentteihin jos haluutte kuulla musta vielä!

12 kommenttia:

  1. Haluan kuulla vielä paljon!💖 mutta siistihän suusi koulukisojen suhteen nimim. Joko minä tai äitisi raahataan sinut ja äitisi koulukisoihin ja. Jos äitis vinkuu liikaa (en usko) minä valmennan itseni samanlaisiin karkeloihin menen vaan sitten kahdella ratsulla. BTW saanko joskus kokeilla koulurataa kanssasi????💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielipidettä kouluradoista ei muuta mikään, ei mikään! Ja kyl mä uskon, et se äippä lähtee, kunhan se vaan oppii istuun mun harjotusravissa, mikä on taas vähän kinkkisempi homma!

      Ja etköhän sä joskus saa, voin uhrautua kouluaitojen sisälle.

      Poista
  2. Hyppäätpä Wony hiebosti tuossa viimeisemmässä eatekuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ehkä se joskus mullakin hyppää vielä noin... :D

      Poista
  3. Haha Wony, hauskasti kirjoitettu postaus! Komppaan ensimmäistä kommentoijaa kouluratsastuksen suhteen - mä en osaa hypätä hevosen selässä ollenkaan, ilman heppaa pompin ite sen 90cm (osaatko ite?) :D Kouluratsastus on kuitenkin niin rakkautta, ilman sitä mä en haluis elää :3 Esteitä hyppään semmonen kerta vuodessa, toki ois kiva hyppii useamminkin, mutta mahdollisuutta ei ole. Intoa kyllä on, sillä tekee erittäin hyvää tasapainolle.
    Mutta kouluratsastus rules :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules nyt: kouluratsastus on suunnattoman tylsää, ei siinä muuta. Mä pompin ilman ratsastajaa 150cm - osaatko ite? :D Ei kai koulussa mitään vikaa sinänsä oo, se on vaan tylsää!

      Poista
  4. Hauska kuulla sustakin, Wony!
    Mullakin on sellanen heppakaveri, jolle esteet on elämän syvin tarkoitus (:D), mutta se ei valitettavasti tällä hetkellä voi hypätä- mitenhän sä selviäisit semmosesta? Mun kaveriheppa selviää ihan hyvin, vaikka kyllähän se aina puominkin nähdessään selkeästi kaipailee jotain isompaa, se kun on kapasiteetikas ja hurjan hyvä esteillä- mutta onneksi hänellä on kuitenkin järkeä ja malttia päässä, niin hypätään sitten myöhemmin jos vielä mahdollista, ensin parannutaan kunnolla! :)
    Mitä mieltä muuten Wony olet irtohypytyksestä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääliks käy sitä kaverias - anna sille tsemppihalit ja syvimmät osanotot multa.

      Irtohypytys on ihanaa. Ehkä ainut aika, kun äiti antaa mun painaa nii kovaa ku haluun ja hypätä esteitten kokosia esteitä.

      Poista
  5. "Mun teorian mukaan ne on esteitä, jotka on miljoonia vuosia sitte kasvanu uljaina ja korkeina, mutta evoluutio on kuluttanu maata niitten alta niin paljon, et sit se kallio on romahtanu ja niistä esteistä on tullu kitukasvusia pikku tolppia." Etenkin toi lause sai mut nauramaan sisäisesti xD

    Wonylla on hyvät mielipiteet sekä este että koulukisoista, melko samanlaiset mitkä Ettanilla (ja minulla):D Mutta Ettan ei kyllä syrji puomeja yhtään, ne ovat yhtä kiinnostavia kuin isot esteet. Ehkä ihan hyvä, voi aiankin kuivaharjoitella esteratojen menoa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olikin ehkä onnistuneimpia lausahduksia koko tekstissä, hyvä että huvitti! xD Ja noiden kisojen suhteen, meitä on ilmeisesti neljä saman mielipiteen kantajaa. :D Kyllä Wonykin puomeja menee, välillä tekisi mieli vaan nostaa korkeutta parillakymmenellä sentillä ja ruveta ihan hyppäämään! :D

      Poista
  6. Kiva postaus, hienosti W on kertoa mielipiteensä. Ja multa löytyy viides samanlainen mielipide koulutusta. Se on kaiken perusta, anteeksi nyt vain, Wony . Sä et voi harrastaa esteitä, ennekuin osaat koulua. Elämässä pitää olla molempia. Muuten ajan kanssa, jopa hyppääminen käy tylsäksi. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joudun taas kaappaan äitin koneen vastatakseni. Mut hei kuuleppas nyt. Tässä ei oo ny kyse taidosta vaa jaksamisesta. Kylhän mä osaaan kaiken maailman lisäykset ja lyhennykset ja piffit ja paffit ja vaihdot ja nostot ja loikat ynnä muut, ne on vaan tappavan tylsiä. Wony kiittää ja kuittaa. Ja ei. Esteisiin ei kyllästy, ei muuten ikinä.

      Poista