Muut sivut

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Miten kehityin ratsastajana vuonna 2016? Osa 2

No niin, nyt onkin aika jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme! Toisin sanoen, alan viimeinkin kirjoittamaan toista osaa tästä minisarjasta! Minulla on tälläkin hetkellä vaikka kuinka monta asiaa hoidettavana, mutta uhmaan nyt tätä listaa ja kirjoitan tämän postauksen, sillä tuntuu siltä, kuin edellisestä postauksesta olisi kulunut aivan liian pitkä aika!
  Vielä ennen itse asiaan menoa, kerron vähän meidän kuulumisia! Eli olen nauttinut hevosettomasta elämästä "täysin siemauksin", eli olen oikeasti rentoutunut ja tehnyt asioita, joita ei vain pysty/ehdi tekemään, kun joka ilta pitää rientää tallille! Kaikesta huolimatta Wonya on jo kova ikävä, mutta tätä helpottaa se, että kuulen Wonyn kuulumisia ja saan videoita ja kuvia vähintään joka toinen päivä! Voin ilokseni sanoa, että Wlle kuuluu ihan älyttömän hyvää! Se klipattiin Savonlinnassa, nyt mammuttini onkin enää vain... No, kalju mammutti, lukuunottamatta päätä, jalkoja ja sydäntä pyllyn päällä! <3 Minulle on selvinnyt todella paljon asioita Wonyn menneisyydestä, asioita jotka selittävät sitä, miksi se hevonen oli sellainen. Ei hyviä asioita, mutta asioita, jotka kuultuani voin huokaista helpotuksesta, sillä minä olen kuullut, että hevonen, jota olen ratsastanut koko syksyn, ei ole Wony. Toivon, että kun menen katsomaan Wonya, asia on juurikin niin kuin tämä meidän "valmentajamme" on sanonut: Minä kirjaimellisesti nousen uuden hevosen selkään. No, aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, sitä ennen meillä on kuitenkin vielä hyvin aikaa palata sarjamme kimppuun ja jatkaa viime vuosi loppuun kuvien muodossa, sekä asettaa tavoitteet ensi vuodelle!


Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat elokuulta, vielä vanhalta talliltamme. En oikein osaa sanoa, mitä olen mieltä Wonysta ensimmäisessä kuvassa: Se on kaulastaan ihan suhteellisen kivassa asennossa, tällä tarkoitan sitä, että se ei juokse kirahvina pakoon apuja! Ironiaa ironiaa, vilkaiskaapa huviksenne jo seuraava kuva. ;D W ei kuitenkaan näytä liikkuvan takajaloillaan kunnolla eteen, eli en ole sisäistänyt oppia "Jalalla eteen, jotta voit ottaa kädellä kiinni". Tässä on kuitenkin tapahtunut sellainen pienoinen kehitys - olen oppinut ratsastamaan, edes jollakin tasolla! Eli siis nuo olivat niitä aikoja, kun vihdoin uskalsin oikeasti alkaa pyytää kunnolla, enkä vain matkustellut selässä, kiitän hevostani tästä!
  No, osasinpa sitten ratsastaa tai en, oma asentoni on melkolailla hirveä. Katse on sentään melkein oikeassa suunnassa, mutta siihen jääkin positiivinen palaute tästä kuvasta! Kyynärkulma on jälleen kerran olematon, pohje aivan liian edessä, selkä vedetty aivan yliryhtiin, puhumattakaan noista jalustimista. Tarvitseeko niitä edes nostaa pinnalle? Ihan totta, miten olen voinut mennä noin pitkillä jalustimilla!? Kantapääni on kirjaimellisesti ylempänä, kuin varpaat, jalustimen pituus hankaloitti myös huomattavasti jalan oikealla paikalla pitoa! Loppuun kirjoitan vielä yhteenvedon näistä yleisimmistä ongelmistani viime vuonna ja kerron, miten sitten oikein pääsin eroon niistä!


Ja tosiaan totanoinniiiii... Se hevonenhan meni hyvin? Vielä... Kolme sekuntia sitten? Tämä ratsastus ei tainnut osua ihan meidän päivälle, sillä kun selailin näitä kyseisen päivän kuvia läpi, löysin toista kuvaa vastaavia kuvia paljon. Niinkun siis paljon. Tähän kuvaan en aio edes oman asentoni kannalta syventyä, mutta sitä aion selventää, miksi Wony kulki noin. Syynä oli aivan liian vahva kuolain.
   Ennen kun nostatte myrskyn liian "kovasta" kädestäni, haluan esittää oman näkemykseni. Wonylle ei sovi vahva kuolain ollenkaan, se oli alkuperäinen syy, miksi siitä hevosesta tuli sellainen, kuin se oli. Sille oli lykätty edellisessä kodissa aivan liikaa rautaa suuhun, jolloin siltä oli kadonnut se kaikki herkkyys, joka sille oli ominaista - me tietenkin jatkoimme vanhan kodin ja entisen valmentajan ohjeilla ja kuolaimilla, jolloin lopputulema oli ylläoleva kuva, vaikka kuinka pehmeä käteni olikin. Tämä kuolainongelma oli meillä ihan suunnaton ja liian kova kuolain on muokannut Wonya vuosien varrella siihen pisteeseen, jossa se oli. Nyt sitten Savonlinnassa ensimmäinen asia oli ollut se, että pessoat lensi nurkkaan (vitsi, oikeasti ne jätettiin vaan kotiin), suuhun laitettiin tavallinen kolmipala, tai hackamore ja niillä ratsastettiin avut läpi ja hevonen rennoksi: ensimmäisellä kerralla tämä oli ollut suunnattoman vaikeaa, mutta sen jälkeen suunta on ollut vain ylöspäin - ja kovaa! En nimittäin oikeasti enää videoiden perusteella tunnista hevosta samaksi, joka sinne lähti!


Syyskuussa muutettiin maneesitallille ja päästiin treenailemaan kunnolla uudelle maneesille: tämä kuva on otettu videolta, joka on taas kuvattu ensimmäiseltä ratsastukselta maneesissa. Wony liikkui tällöin ihan kivasti, tein avo- ja sulkutaivutuksia, tässä on juurikin menossa yliasetus sisälle laukassa. Wony näyttää kuvassa ihan kivalle, askel rullaa, kaula on asettunut ihan kivasti, ilman että W olisi kuitenkaan etupainoinen. Oma asentonikin on ihan siedettävä, eniten pistää silmään juurikin se ainainen olematon kyynärkulma.


Tämä kuva onkin sitten syyskuun lopulta, yhdeltä meidän onnistuneimmalta ratsastuskerralta. Satoi aivan kaatamalla, enkä edes laukannut koko aikana, mutta W liikkui aivan mahtavasti ravissa! Kuvassa W näyttää todella jännittyneeltä kaulastaan, mutta videolta katsottaessa W liikkui jaloistaan todella rennosti ja ravasi todella etenevää ravia pitkällä askeleella, pystyin oikeasti ratsastamaan Wonya!
  Oma asento on tässäkin ihan suht hyvä, kehitystä alkaa näkymään. Me olimme jo käyneet meidän nykyisen valmentajan valkoissa ja hän oli pistänyt jalkani oikealle paikalle - luojan kiitos! Ryhtikin on hyvä, katse voisi olla inasen ylempänä, samoin kuin tuo ainainen nyrkkini, jota en vain osannut kantaa!


Sitten onkin aika hypätä meidän ensimmäisiin kisoihin lokakuulle, seiskaesteelle. Tässä on hieno esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun W rupeaa kuumumaan: hypyt kasvaa loikiksi, joilla pääsisi yli 60cm esteistä. Tämä tosiaan vähän huono esimerkki meidän hypyistä, koska tosiaan Wony otti ihan megalomaanisen hypyn kaukaa ja korkealta, jolloin oma istuntani kärsi ja Wony reklamoi. Tässä oltiin siis jo menty rataa hyvä tovi ja Wony kävi ihan kuumana, sitten kun päätti vielä leiskauttaa 30cm ylihyppyä, ei käsi tietenkään päässyt mukaan, kaaduin ihan täysin kaulalle ja jalka lösähti melkoisesti taaksepäin.

 

Kaksi ylläolevaa kuvaa ovat lokakuulta estevalkasta, jolloin tehtiin kontrolliharjoituksia - ihan osuva tehtävänanto! :D Mutta siis, molemmat kuvat näyttävät ihan suht hyviltä, ylemmässä kuvassa näyttäisi ainakin tästä kulmasta ihan hyvältä, alemmassa kuvassa myötäys kädellä voisi olla inasen suurempi, mutta ei mitenkään merkittävästi. Naurattaa vain tuo Wonyn hyppy alemmassa kuvassa, se vetää jotenkin niin tyylillä! :D


Nyt onkin kyseessä marraskuun puomitunti ja ravipuomit! Wony näyttää ihan kivalta, siltä se taisi tuolloin tuntuakin! Omassa asennossa kiinnitän lähinnä huomiota tuohon katseeseen, joka seikkailee puomeissa, sekä nyrkkiin, joka on kiinni Wn säässä - se käden kantaminen ei ihan totta ollut tuolloinkaan vielä ilmeisesti mielestäni mitenkään muodissa. :D


Ja nyt viimeisenä, kuva joulukuulta. Tämä ei ole otettu meidän parhaana päivänä, mutta menkööt nyt, kun muuta ei ole. Heti ensimmäsenä on pakko ilmoittaa, että olin oppinut kantamaan käteni, jihuu! Kerron vielä myöhemmin, miten tämä tapahtui, mutta huomasin vain, että ratsastus on paljon helpompaa, kun se käsi ei roiku kiinni harjassa. Katsekin osoittaa ihan kivaan suuntaan ja ryhti on hyvä, jalka on ehkä inasen liian edessä. Wony ei tosiaan liiku tässä mitenkään parhaiten ottaen huomioon, että joulukuussa sain sen oikeasti ratsastettua peräänantoon ensimmäistä kertaa, mutta tuolloin oli useampi päivä taukoa takana, eikä Wonylla ollut hyvä päivä, joten menkööt nyt tämän kerran!

Tästä voi siis huomata, että kyllä sitä kehitystä on tapahtunut, joka taas suurimmaksi osaksi on tämän hevosen ansiota. Jo tähän mennessä se on opettanut minulle ehkä kaikista eniten, odotan innolla seuraavaa vuotta! Jospa nyt kuitenkin tehdään yhteenveto näistä minun ongelmistani, sekä niiden ratkeamisesta, ja asetetaan konkreettisia tavoitteita ensi vuodelle, ensi vuoden alussa voidaan taas käydä niitä läpi ihan omassa postauksessaan!

Ei ole vaikeaa päätellä, että suurin ongelma minulle on ollut nuo minun käteni, joita en ole vain osannut kantaa! En edes tiedä mistä tämä on tullut, ehkä Wonyn kanssa ainakin siitä, että olen ajatellut, että jos minulla on matala käsi, niin Wonykin kulkee alempana? :D No, minulle on huomauteltu tästä vaikka kuinka, mutta varsinainen ahaa-elämys ja ongelman poistuminen tapahtui vasta joulukuussa! Olin siis maneesissa, meidän oli tarkoitus hypätä kaverin ohjeistuksella, mutta Wony oli ihan hullu, jopa ravissa. Jäin sitten vielä työstämään Wonya maneesiin ravissa, sillä halusin ratsastaa sen hyväksi siinä niin, että se olisi avuilla ja kuuntelisi minua. Kävikin niin, että eräs oikeasti hyvä kouluratsastaja meidän tallilta sattui maneesiin samaan aikaan ja ehti siinä vilkuilla meitä samalla, kun ohjeisti pienempiä tyttöjä, voitte kuvitella, ettää hän huomautti kädestäni monesti! Sitten yhtäkkiä sain käden oikeaan asentoon ja hupsistakeikkaa, Wonyn pää nytkähti samalla sekunnilla rennoksi ja alas, samalla kun takajalat polkivat kunnolla alle! Tulipa huomattua, että avut saa huomattavasti helpommin läpi, jos muistaa kantaa sen käden, tämän jälkeen se on pysynyt päässä melko hyvin! :D
  Toinen ongelmani oli/on tuo katse, sitä en ole saanut korjattua edelleenkään! Yritän aina katsoa eteen, mutta sitten tajuan, että tuijotan taas hevosen niskaa! Tähän on jopa itselläni tiedossa oleva syy, joka on jopa melko tyhmä: haluan katsoa, miten Wony asettuu ja miten se kulkee, en luota pelkästään siihen, miltä se tuntuu.
  Liian pitkä jalustin ja pyllyn paikka satulassa, sekä jalan asento olivat myös ongelmia syksyyn asti, kunnes meidän nykyinen valmentaja astui kuvaan mukaan. Heti ensimmäisessä valkassa hän ohjeisti minut istumaan kunnolla istuinluiden päällä ja näytti pohkeen paikan, ja kuin ihmeen kaupalla se jäi heti päähäni! Tuntuihan se tosi oudolta alkuun ratsastaa "uudella" tavalla, mutta oikea istunta on auttanut Wonyn kanssa ihan älyttömästi! Noiden jalustimien kanssa kävi taas niin, että en ekassa Inkan (kyseisen valmentajan) estevalkassa päässyt lähelle Wonya, mikä johtui taas liian pitkästä jalustimesta. Inka pakkolyhensi jalustimen, mistä tuli ensin tosi turvaton tunne, mutta nykyään en edes tajua, miten ikinä pystyin ratsastamaan niin pitkällä jalustimella!
   Nuo ovat kaikki minun sellaiset "isot", jatkuvat ongelmat, joita minulla oli viime vuonna ja melkein kaikki on saatu korjattua, jee! Tänä vuonna on tapahtunut ihan älyttömästi kehitystä ja haluan, että ensi vuonna tapahtuu vielä enemmän! Asetankin nyt seuraavan vuoden tavoitteiksi:

- päästä kisaamaan väh. 50cm menestyksellä Wonyn kanssa, niin että hevonen on hallinnassa!
- löytää oikeasti yhteisymmärrys Wonyn kanssa
- tavoittaa tasapaino talli- ja muun elämän kanssa, ilman että kulutan itseni loppuun. Niin saattoi käydä tässä syksyn aikana...
- päästä valmentautumaan kunnolla
- saada ruusukekokoelmaa kasvatettua reippaasti
- saada edes yksi ansaittu sijoitus Wn kanssa
- käydä ihan kunnolla maastossa
- kehittyä niin Wn kanssa ratsukkona, kuin itse ratsastajana
- vielä hevosiin liittymätön, selvittää mikä ihme polviani vaivaa!

Nyt tämä homma alkaa pikkuhiljaa olla paketissa, toivonkin että lähetätte nyt paljon toivepostauksia, sillä olen reilusti myöhässä "aikataulusta" tälle vuodelle! Tavoitteet on jälleen asetettu, nyt ne täytyy saavuttaa. Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta ei murehdita huomisesta, kun tämäkin päivä on elettävänä. <3

Mitä tavoitteita teillä on tulevalle vuodelle?
Mitä haluaisit nähdä vielä kuluvan kuun aikana blogissa? 

Ja vielä kysymys, johon toivon jokaisen vastaavan:
Miten toivoisit minun kehittävän tätä blogia tulevan vuoden aikana, alkaen tästä päivästä?

 

12 kommenttia:

  1. Super suurta kehitystä. Hyvä kun löytyi ratkaisu ongelmiin. Saat noilla taidoilla viedä Neilikan yhden esteradan läpi.💖😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Seppälään muutto on kyllä auttanut ihan älyttömästi! Haha, täytyypä koittaa järjestellä jotenkin! :D

      Poista
  2. Tää oli kiva postaus! Mun pitäisi varmaan tehdä samanlainen joskus, että voi sitten vähän myöhemminkin lukea sitä postausta. Kehitystä kyllä näkyy teillä jo! :) Sun blogista en keksi oikein mitään kehitysideoita, kun tää on jo kiva näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos miellytti! Kannattaa ehdottomasti, myöhemmin on niin hauskaa katsella näitä! Ja tosi hyvä, jos joku muukin näkee jo kehitystä meidän työssä. :D

      Poista
  3. Tosi mukavalukusta tekstiä ja kiinnostavaa analysointia ja pohdintaa noista kuvista! :)
    https://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, hyvä jos tykkäsit! Kävin katsomassa blogisi ja liityin lukijaksi, oli aivan ihana! :D

      Poista
  4. Kolmas ja seitsämäs tavoite olivat mielestäni parhaat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, toivotaan, että nämä saadaan saavutettua! :D

      Poista
  5. Hyvät analyysit tässäkin osassa :) Oisin ehkä kaivannut vielä enemmän kuvia tilanteista, mutta ymmärrän tietty, ettei postauksen täyttäminen videokaappauksilla hirveästi houkuta :D Hyvin toteutettu kuitenkin ja kehityksen näkee vaikka kuvatkin selaamalla! :)
    Hyviä tavoitteita olet myös asettanut, toivon kovasti onnea ja menestystä etenkin tuohon kohtaan kaksi, sillä se on varmasti iso avain moneen pulmaan! Tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvista oli kyllä puutetta tässä osassa, kun materiaalia ei syksyltä ollut. :/
      Tuntuu, että kaikki tämä kehitys jota nyt olen mainostanut, on ollut vasta alkulämmittelyä sille mitä on tulossa, sillä kävin nyt viikonloppuna katsomassa Wonya ja ero oli niin suunnaton, että hevonen oli ihan oikeasti kuin toinen eläin! <3
      Meidän "mentaalivalmentaja" sanoi, että jos hommat lähtee sujumaan, niin päästään helposti 80cm vuoden loppuun mennessä, jos taas naksahdusta ei tapahdu, niin voi olla ettei päästä edes 50cm. Tärkeintä on nyt se, että annan meille aikaa!

      Poista
  6. Tosi kiva postaus ja sun blogi on aivan ihana! Liityin lukijaksi:)

    VastaaPoista