Muut sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ja ihan yhtäkkiä, tulikin jo kevät

Hellurei taas pitkästä aikaa! Nyt taisikin tulla pidettyä tämän kevään pisin postaustauko, edellisestä postauksesta on kulunut jo kaksi viikkoa! Sinänsä on ollut varmasti ihan hyvä pitää pieni loma tähän väliin, ei ole tullut suurempaa intoa kirjoittaa kuin vasta nyt ihan pari päivää sitten, loppuaika onkin mennyt järjestellessä tätä postausta! Tässä ei ihan tosissaan ole ollut hirveästi edes aikaa istua koneella, tuntuu että myös muiden blogien lukeminen on jäänyt ihan kokonaan kun en ole kuin vilkaissut Bloggeriin päivittäin, mutta nyt minä tästä taas aktivoidun!

  Palasimme lomaltamme siis jo viikko sitten ja oli aivan huippu ihanaa, laskeminen oli mahtavaa kunnollisissa rinteissä - toisaalta aika mukavaa oli myös palata omaan sänkyyn nukkumaan viime maanantaina, kun olimme palanneet pääsiäisen vietosta serkkujen luota. Tiistaina pääsinkin jo vihdoin tallille ja ratsastamaan, sitä otusta oli kerinnyt tulla jo aivan suunnaton ikävä!
   Mitä Wonyyn siis tulee, se on mennyt taas paremmin. Paljon paremmin. Se oli aivan uskomattoman hyvä tiistaina ja eilen kentällä, eilen kävimme jopa pitkällä maastolenkillä metsäpoluilla kaverin kanssa ja Wony höselsi tosi vähän ottaen huomioon, ettei se ole hetkeen päässyt rämpimään juurakkoisille poluille ja sillä oli perjantain vähän kevyempi liikutus takana - ylitimme jopa pieniä, kapeita siltoja hurjien ojien yli, eikä Wony pistänyt kovin suurta kohtausta pystyyn edes niistä! Olen nyt tosi innoissani ja toivon, että näin kesää kohden asiat alkaisivat taas helpottaa ihan tosissaan!

Viime viikkokin sisälsi jo paljon ohjelmaa! Keskiviikko oli kokonaisuudessaan ihana päivä, kun olimme koulun ilmaisutaidonryhmän kanssa Tampereella teatterissa katsomassa Näytelmän, joka menee pieleen, voin suositella ihan jokaiselle! Aivan hullu ja päätön komedia, minä, ja moni muu porukastamme nauroi niin paljon, että poskiin sattui näytelmän päätteeksi! Me hurjat 8.- ja 9. luokkalaiset päästiin myös leikkimään Pikku kakkosen puistoon, oli muuten huvittava näky! Oli ihanaa myös käydä syömässä, shoppailemassa ja kuvailemassa kavereiden kanssa, päivä oli ihan täys 10+.
   Torstai menikin sitten ahertaessa koulun tutkielman parissa, enkä oikeasti ehtinyt edes tallille, perjantaina olikin taas ihanaa palata sinne. Tässä on kuitenkin ollut niin paljon ohjelmaa, ajattelin että olisi hyvä purkaa tapahtumia tähän väliin - miten muutenkaan kuin puhelinkuvilla! Ja hei, nyt väli edelliseen puhelimentyhjennyspostaukseen ei ollut kuin kaksi kuukautta - selvä edistys! Nyt toteutin itseäni myös visuaalisesti ja kollaasien värimaailman kautta, kertokaa miten onnistuin tehtävässäni! ;)

    1. Ensimmäinen kuva saavuttuamme Leville, oli pakko testata Levi-filtteri heti!
    2. Yhteen kuvaan tiivistettynä selfie, päivän säätiedotus ja gondolihissi.
    3. Näkymä Levin etelärinteiltä
    4. Yritin ottaa taiteellisen kuvan hissikapulasta, epäonnistuin. :)

     1. Kuva keskiviikolta, kun käytiin tytsyjen kanssa Arnold'silla, viime kerrasta oli vierähtänyt tovi!
     2. Wony, ilta-aurinko ja onnistunut treeni, onnellisuutta oli havaittavissa
     3. Teatterilava ennen h-hetkeä ja sen täydellistä tuhoa, oli viisas päätös ottaa kuva ennen esitystä!
     4. Levillä oli ihanaa istua laavussa tulen äärellä laskupäivän jälkeen

     1. ja 2. Tämän hetken suosikkiasu, sain Adidaksen mekon synttärilahjaksi ja rakastan sitä!
     3. Kevään suosikkiasu kun oli vielä kylmempää, tämä takki oli ihana!
     4. Tämän kevään Niken lenkkarit : Uskokaa tai älkää, ne ovat edelleen valkoiset!

     1. Kaakao maistuu laskupäivän jälkeen niiiiin hyvältä!
     2. Suosikki sarja ja herkku atm: Greyn anatomia ja kiivi <3
     3. Levillä käytiin katsomassa myös poroja, rakastuin tähän yhteen!
     4. Jo aikaisemmin täällä vilahtanut kuva, uljaat ratsut ennen maailman ihaninta maastolenkkiä

     1. Pakollinen selfie värimaailman ylläpitämiseksi,  niitä löytyy edelleen semi paljon galleriasta
     2. Smoothiehetki ennen työpäivää TET-viikolla
     3. Tieto, joka on järkyttänyt monia: En ollut ikinä syönyt Subissa ennen keskiviikkoa!
     4. Pääsiäisen suklaasaldo, älkää huoliko, kaikki tuhottiin saman päivän aikana
 
    1. Levillä kävimme hohtokeilaamassa pitkästä aikaa ja se oli ihan huippuhauskaa
    2. Yritin saada hyvää rinnekuvaa, yritykseksi jäi tämäkin!
    3. ja 4. Tampereen keskusta, aina yhtä kaunis <3

Niin, sitä piti vielä sanoa, että blogin ulkoasu päivittyi viime viikolla kesäisempään, sen taiteili Olga - käykää ehdottomasti hänen sivuillaan jos uusi ulkoasu kiinnostaa, linkki löytyy sivupalkista!

Mitä pidät uudesta ulkoasusta?
Syötkö sinä usein Subwayssa?
Mikä sinut on tehnyt viimeaikoina onnelliseksi?
   

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Lomafiilis kohdillaan


Tiedättekö sitä tunnetta, kun jo tovin painanut viiden tunnin yöunilla, kokenut kaikkea laidasta laitaan, tehnyt oikeasti töitä monella tapaa ja stressannut asiasta kuin toisestakin? Ja sitten yhtäkkiä pääsee lomalle ja voi antaa kaiken olla? Hell yeah, kelpaa mulle!


Viime viikot ovat olleet taas hyvinkin hektisiä monellakin tapaa. Koulu on vienyt tietenkin paljon aikaa, samoin kuin talli ja kaikki muu hoidettava asia. Kaiken kukkuraksi olin koko viime viikon TET:issä Tampereella Apteekkimaailmassa, voin myöntää että viikko oli todella mukava ja positiivisesti yllätti minut, mutta se ihan totta söi vähän reippaamminkin energiaa kun painoin kirjaimellisesti koko viikon viiden-kuuden tunnin yöunilla! Lähdin joka aamu ennen seitsemää kohti Tamperetta, mikä taas siirsi heräämistä lähes kahdella tunnilla taaksepäin - kaiken lisäksi kellojen siirto vaikutti minuun hyvinkin suuresti enkä ole täysin edelleenkään tottunut uuteen rytmiin. Voi olla, että monille ihmisille herätys viiden jälkeen on arkipäivää, mutta minulle joka mieluusti nukkuisin ainakin yhteentoista, on se ennen kukonlaulua ylös kömpiminen jotakin aivan hirveää!

Viime viikko oli kyllä siis kokonaisuutena oikein onnistunut, TET:issä oli todella mielenkiintoista ja samalla pääsin viikoksi oikeasti näkemään elämää (tästä lauseesta voi mahdollisesti päätellä etten ole edelleenkään oikein sopeutunut maalaiselämään, nähtäväksi jää sopeudunko enää koskaan tästä paremmin)! Esimerkiksi Hullut päivät osuivat juuri tähän väliin, pääsin oikein kunnon shoppailuterapiaan! Viikolla kaappiin tiensä löysi mm. Uudet lenkkarit tälle keväälle (valkoiset, nähtäväksi jää kuinka pitkään!), aivan ihana tunika ja monia pitkään himottuja kosmetiikkatuotteita. Shoppailun lisäksi pääsin viettämään pari päivää ja yön myös mummollani, koko viikon kruunasi se, että pääsin pariksi yöksi parhaan ystäväni luokse ja ratsastamaan tallille, jossa kävin useamman vuoden! Siis WOAH!

Kävimme Julian kanssa siis pienellä maalaistallilla, jolla Daisy asui ja jolla kävimme liikuttamassa ponia useamman vuoden! Totta kai se poni siellä edelleen oli, tosin tällä kertaa ratsuina toimi tallin vuonohevoskaksikko. Oli ihanaa nähdä taas ponia ja painella vuoniksilla pitkin maita ja mantuja, viimeisestä kunnon maastoreissusta ennen tätä olikin kulunut lähes kolme vuotta! Tämäkin lenkki jäi vähän lyhyeksi, mutta ensi kerralla lähdetään mahdollisesti vähän pidemmälle lenkille!


Viikonloppuun kuului myös paljuilua, sekä jo perinteeksi muodostuneet Tampereen hevosmessut, joilla vietimme tämän lauantain. Messuilta tarttui tänä vuonna mukaan vain uudet jalustinhihnat ja aivan ihana ohut, tyköistuva välikausitakki nyt ihan loppukevääksi, mutta suurempaa tavaratarvetta ei nyt sattunut tähän hätään olemaan. Ilta jatkuikin sitten kaupan ja eväiden oston kautta kotiin pakkaamaan ja lastaamaan autoa valmiiksi - ihan vain koska huomenna koittaa se kauan odotettu päivä kun lähdemme Leville! Kokonainen viikko talvea, laskettelua, sekä hyvää oloa, joskos niitä univelkojakin saisi nukuttua pois! Matka Leville alkaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ennen kahta ja autossa saa kokonaisuudessaan istua noin kymmenen tuntia, nyt yritänkin parhaillaan pohtia menisinkö vielä nukkumaan ennen lähtöä, vai elänkö perinteisen viikonloppurytmini mukaan ja menen nukkumaan vasta autossa - kevyesti tuntuu kyllä siltä, että väsymys vie voiton ja minä olen unten mailla jo ennen yhtätoista! Ehkäpä ihan hyvä niin, jaksaa huomenna olla jo reippaana rinteessä!

Olen tällä hetkellä niin kikseissä lähdöstä etten kestä, viime Levi-reissusta on kulunut jo kolme vuotta! Kävipä vielä niin, että blogin äänestyksessä voitti vähän pidempi My week-video, tämä taas tarkoittaa sitä, että joudun oikeasti puhumaan kameralle! Tämä tietenkin mahdollistaa sen, että tekin pääsette nauttimaan lomatunnelmasta ja talvesta vielä hetkeksi. Saa nähdä miten käy, mutta ehkä me selvitään!


Tältä näytti Levillä jo monia vuosia sitten...

 ...tässä taas vähän tuoreempi kuva vuodelta 2013!

Onko teillä toiveita koskien videota?
Mitä ihanaa teidän elämässä on tapahtunut viimeaikoina?
 

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Päivä, jolloin kaikki oli hyvin

...tai no, ei nyt aivan kokonaan. Hetkittäin kuitenkin vaikutti siltä, se riitti meille.

1.

Eilen kun menin tallille, minua ahdisti. Paljon. Ei tehnyt mieli lähteä tallille, ei tehnyt mieli tehdä... No, mitään. Olisin halullut paeta peiton alle ja piileksiä maailmaa, antaa epätoivolle vallan. Ihan vain hetkeksi.

2.

 Tallille mentäessä olo ei kadonnut mihinkään, huono olo painoi mieltä ja kehoa. Sitten pääsin tallille, pääsin Wonyn tarhalle ja kutsuin sitä. Se tuli paikalle, se oli siinä kun tarvitsin sitä.

3.

 Se eläin aisti huonon oloni, kohteli minua sen mukaisesti. Puhalteli lämmintä ilmaa kasvoilleni, oli tukenani kuin järkähtämätön kallio, ei paennut luotani. Se antoi minun hajota ajatuksen tasolla hetkeksi, sitten se kokosi minut taas kasaan. Ja uskokaa tai älkää, meillä oli hyvä päivä.

4.

Me emme treenanneet laukanvaihtoja, emme kulkeneet täydellisessä peräänannossa, emme hypänneet suurimpia esteitämme. Itseasiassa en ratsastanut ollenkaan. Me kävelimme, pitkään, kauas pois. Jonnekin aivan muualle, aivan kahdestaan. Se rauhoitti, peilasi minua, luotti. Ja minä luotin siihen. Kävin elämäni parhaan keskustelun sanomatta sanaakaan, löysin maailman parhaan lohduttajan ilman yhtään rohkaisevaa lausetta. Sillä hetkellä ymmärsin, että se eläin oli paras ystäväni, että se on paras ystäväni silloinkin kun vihaan sitä eniten koko maailmassa.

Kun sitten palasimme retkeltämme, ahdistus oli jäänyt kauas matkan varrelle. Ja tosiaan, sillä hetkellä kaikki oli hyvin ja se oli enemmän kuin olisin voinut toivoakaan.

5.
  
Millainen on sinun paras ystävä?
Saatko sinä lohtua eläimistä?
Mikä on sinulle kaikista suurin onnistuminen?
Löysitkö kuvista suosikkia?

Olen muuten hyvin pahoillani, tänä vuonna blogissa ei tulla näkemään aprillipilaa. I just didn't feel like it, mielummin kirjoitin tästä.