Muut sivut

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ämpärilista 2017

Huh! Muistan kuin eilisen päivän, kuinka vuosi sitten listasin tehtäviä kesälle 2016, mutta tässä sitä ollaan taas, vuosimallin 2017 parissa! Olen pohtinut näitä kohtia vaikka kuinka, mutta nyt minusta tuntuu, että tässä olisi viimein koossa järkevät tavoitteet kesälle - johan oli aikakin, sillä kesä kolkuttelee jo aivan oven takana! Mutta, eiköhän nyt ole viimein aika mennä listani pariin, ja sehän näyttää tältä:

 
Hevoset 

#1 Ratsastaa Wonylla kunnolla ilman satulaa
Me ollaan ennen menty käyntiä ilman satulaa, mutta jonakin lämpimänä kesäpäivänä olisi ihanaa ratsastaa kunnolla ilman satulaa, kuvaajan kanssa tietty... ;)

#2 Käy uimassa Wonyn kanssa
Josko vaikka yhdistettäisiin tuohon ilman satulaa ratsastukseen. Wonyhan tykkää kyllä vedestä, mutta jotta ratsastaja pysyy tyytyväisenä, sen päivän pitää olla oikeasti LÄMMIN!

#3 Hyppää Wonyn kanssa treeneissä 60cm
Mietin pitkään, minkä korkeuden tuohon laitan ja nyt tulin siihen tulokseen, että tuo saattaisi olla ihan realistinen!

#4 Käy vähintään kaksissa kisoissa, tai rataharjoituksissa  
Estekisat olisivat varmaankin tällä hetkellä se juttu, mutta jos harjoitusravin saisi luonnistumaan, olisi koulukisatkin tosi siisti juttu... Jos ei Wonyn kanssa molempiin, niin sitten vaikka jollakin toisella hevosella!

#5 Saakaa yksi ruusuke
Josko sitten niissä kisoissa onnistaisi ja ruusukenaru saisi lisää kannateltavaa!


#6 Käykää kunnon maastolenkillä
Jollakin, jolla tehtäisiin muutakin, kuin käveltäisiin!

#7 Järjestä piknik tallilla
Täytyy koittaa kerätä tallilta porukkaa mukaan ja järkätä piknikki koko yksäriporukan kesken!

#8 Ratsasta hevosella, jolla et ole ennen mennyt
Olisi ihanaa päästä ihan täysin uuden tuttavuuden selkään, tietty haluaisin ratsastaa myös vanhoilla tutuilla!  
 
#9 Ota rippi-/muut teemakuvat Wonyn kanssa
Ääh, haluaisin niin paljon ottaa rippikuvat Wonyn kanssa, tai sitten ihan jotkut toiset teemakuvat!




Blogi

#9 Tapaa toinen bloggaaja
Olisi niin ihanaa tavata joku toinen bloggaaja ja toteuttaa jonkunnäköistä postausta, tai videota yhdessä! Vapaaehtoisia otetaan vastaan! ;)

#10 Kuvaa videoita blogiin
Jos toiveeni toteutuisi ja saisin rippilahjaksi uuden, paremman järkkärin, jossa olisi vaikkapa videointimahdollisuus, olisi blogiin niin siistiä kuvata jotain! Tykkään itse katsoa niin paljon muiden blogeista My Day-videoita, pitäisi vain voittaa oma pelko ja ahdistus muiden arvosteluista, niin uskaltaisi kuvata enemmän...

#11 Julkaise vähintään 8 postausta kuukaudessa
Postaustahti on nyt alkuvuoden ollut säälittävän hidas koulun takia, mutta josko nyt kesän tullen aktivoituisin taas!

#12 Toteuta suunnitellut postaussarjat
 Tässä on nyt vaikka ja mitä suunnitelmia kehitelty ja paljon on luvassa, jos vain toteutus onnistuu! Vähän esimakuam tulossa on mm. novelleja, treenisarjaa, mielipidepostauksia ja hyvin syvällisiä tekstejä, unohtamatta tietenkään heppajuttuja, sillä niitä on luvassa!

 "Kaikki se muu"

#13 Vietä aikaa kaverien kanssa
Tämä oli listalla jo viime vuonna, mutta taisi jäädä toteuttamatta! :D Nyt kun on kuitenkin jo tutustunut paljon lähemmin porukkaan täältä, tulee varmasti nähtyä ja järjestettyä enemmän!  

#14 Käy kolmessa eri huvipuistossa
Tämäkin oli viime kesän listalla, mutta jäi toteuttamatta! Josko sitten nyt...

#15 Tee jotain, mitä et ole ikinä ennen tehnyt
Odotan kauhulla ja innolla mitä tästä seuraakaan!

#16 Vietä kiva rippileiri
Toisaalta itseasiassa odotan meidän riparia todella paljon, sillä sinne on tulossa tosi paljon kavereitani ja muu porukkakin vaikuttaa todella mukavalta!

#17 Käy parin päivän kesäreissussa 
Tällä tarkoitetaan nyt siis jotakin, joka on vähän pidemmällä kuin Tampere! :D

#18 Lue vähintään kymmenen kirjaa
Odotan innolla, ei voi muuta sanoa! <3 

 
#19 Tee vähintään neljä uutta, isoa piirrustustyötä
Piirtäminenkin on jäänyt ihan kokonaan, odotan kesää tämänkin takia niin paljon!

#20 Maista viittä uutta jäätelomakua
Täytyy alkaa metsästämään jäätelöuutuuksia! Sain muuten juuri idean, mitens olisi video, jolla maisteltaisiin kaverin kanssa uusia jäätelömakuja!

#21 Järjestä kunnon vesisota
Sellainen, jonka jälkeen ihan jokainen on märkä ja hymyilee!

#22 Mökkeile
Valitettavasti tämän kesän mökkisuunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta toivon niin että myös mökille päästäisiin!

#23 Katso jokin sarja loppuun asti
Kaikki sarjat mitä katson, ovat ihan kesken! Esim. Vampyyripäiväkirjat, tai Gossip Girl olisivat hyviä vaihtoehtoja!

#24 Tee huoneesta ihan omannäköinen
Minun huone on jo melko miellyttävä omaan silmääni, mutta suursiivous ja lopullinen sisustus olisi paikallaan!       

#25 Lepää, rentoudu, rauhoitu, tee sitä mikä tuntuu hyvältä, ja nauti kesästä
Ei kaipaa lisättävää. Muistakaas tekin tämä! <3


Mitä teidän listaltanne löytyy?
Onko teillä mielessä sopivia rangaistuksia? 
Millaisia videoita sinä haluaisit nähdä?
 

       

  

 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Formula-auton rallituokio

Lauantaina oli taas sellainen päivä, jolloin yllätin itseni tekemästä jotakin, mitä en ihan totta aavistanut vielä viikko sitten tekeväni läheskään näin pian. Onhan tämä nyt aika hassu ajatus, että viikko sitten minä ja Wony ei oltu laukattu askeltakaan kivaa, hallittua laukkaa useampaan kuukauteen, mutta sitten koitti viime tiistai, yksi onnistunut valmennus ja monta kivaa ratsastusta sen perään, puhumattakaan niistä monista, hyvistä, pitkistä laukkapätkistä. Näinpä perjantai-iltana hetken mielijohteesta ilmoitin tallinpitäjälle, että me hypätään Wonyn kanssa kisojen jälkeen ekaa kertaa moneen kuukauteen ja näin myös tehtiin. Wonylla oli tietty ihan täysi estemoodi päällä, mutta tällä kertaa se ei haitannut ketään, sillä meillä oli ihan älyttömän hauskaa. 

  "Vrooom, äiti pidä kii - Nyt mennää!"

Tosiaan viime perjantaina sain suuremman luokan älynväläyksen ja päätin, että me koitetamme hypätä. Ehkä tämä kaikki lähti siitä ajatuksesta, että meillä oli lauantaina tallilla 1-tason kisat, joihin olisi poltellut osallistua enemmän kuin vähän, mutta onneksi kutsuin järjen ajoissa takaisin päähän ja ymmärsin, ettei se välttämättä olisi hyvä idea. Sellainen ajatus jäi kuitenkin kytemään päähäni, että esteethän ovat jokatapauksessa siinä kentällä - ei siis vaadittu kuin yksi viesti tallinomistajalle illalla, sekä nopea pyyntö radanpurkamisessa siitä, että kentälle jätettäisiin yksi este. Tässä kohtaa kamera vaihtoi hallitsijaa, Wonylle pistettiin kamat päälle ja seuraavaksi oltiinkin jo kentällä kävelemässä alkukäyntejä.

"Jaa mitennii tyyntä enne myrskyä, en ymmärrä mistä puhut"

 "Hei äiti näätsä, tos on puomi!"
 "Katos näi!" 

"Äiti nyt vähä yritystä näihin estekorkeuksiin, näätsä et mul on tylsää?"

 "Hypyt" tosiaan aloitettiin ihan säälittävän pienille puomikasoille, ihan vain hakien tuntumaa ja vähän hevosta kuulostellen, ei oltu kuitenkaan hypätty pitkään aikaan. Tein todella paljon kontrollitehtäviä jo tässä kohtaa valmistellen Wonya myöhempää varten, tein mm. pysähdyksiä ennen kavalettia/sen jälkeen linjalle, jotta saisin haettua jarrut kasaan, tämän lisäksi tein paljon temponvaihteluja ja perinteisiä taivutuksia pitääkseni Wonyn kuulolla ja töissä.
 
"Kato mä osaan hypätä yhellä jalalla!"

 "Ja vielä silmät kii!"

"Tukka hyvi, kaikki hyvi, eiks jea? Joko nyt saa rallitella?"
 
"Ai, ei vai?"

"Ja nyt, kengurubensaa suonissaan hän ylittää... 40cm pystyn? Äiti tää ei ny kuulosta yhtää hyvältä"
 
"Ja näin edessä aukeaa kiihdytyssuora, Woniek valmistautuu, kiihdyttää... Äiti pidä kii! Tai älä, ihan miten vaan"
 
"Ai mitennii mun vika et tultiin takas puomeille, meillä on vaan eri käsitys rataestelaukasta ja kontrollista". Niin juu Wony, aivan.

Viimeisen kenguruloikan jälkeen oli pakko palata takaisin puomille ja ottaa muutama kontrolloitu ylitys ennen sileälle siirtymistä, sillä kuten viimeisestä hyppykuvasta huomaa, lähti kierrokset nousemaan silmissä - kuvaa seurasi siis arvatenkin juurikin kiihdytyssuora, jolla... No, kiihdytettiin kuin formulat! Päätettiin lopettaa siis silloin, kun kaikki oli vielä ehjiä ja kaikilla oli kivaa!

"Puhu sinä vaan kivasta, mun treeni loppu liian aikasin". Tämä on muuten ehkä mun suosikkikuva kaikista!


"Ja se jaaaaaaaalka nousee! Ai mitennii pitää keskittyä?"

Hieno hevonen, ratsastaja taas könöttää kuin viimeistä päivää!

Sanat ei muuten riitä kuvailemaan, kuinka paljon tätä laukkaa kaipasin!

"Äiti, joko mun pylly on kesäkunnossa?" Ei, ei se ihan vielä taida olla. Pahoitteluni.


"Äiti, älä enää ikinä sano, että sä lähet mun kanssa koulukentälle, tai tää jalka tulee takas maahan ihan saman tien"
 
Sileällä työstin Wonya vielä ravissa ja laukassa, laukassa tarkoituksellisesti hakien takaisin kontrollia. Laukassa Wony olikin tosi kiva ja pystyimme työskentelemään vielä tosi hyvin, kun Wony oli vähän rauhoittunut! Tein laukkaa vain pääty-ympyrällä tällä kertaa, sillä jarrut olivat tosiaan loikkien jälkeen vähän hukassa, mutta sain ne jotekuten ratsastettua takaisin keskuuteemme - Wonyn harmiksi!

 Ravissa teinkin sitten todella paljon suuria temponvaihteluja ja ei voi kun todeta, että vitsit millaista voimaa ja ravia sieltä parhaillaan löytää! Wony oli tosi kivasti avuilla lopussa ja siitä alkaa pikkuhiljaa irtoamaan jopa jonkinnäköistä liikettä, tuo ravi on vain ihan huippumukava istua silloin, kun Wony on rento ja avuilla!

Itse minun pitää vielä tehdä todella paljon töitä sen eteen, miten istun satulassa: Uskon, että jokainen teistä huomaa tuon minun pienen, tai vähän suuremman etunojan todella monessa kuvassa! Olemme nyt tehneet ihan hurjasti töitä, jotta saisin kitkettyä sen pois, ehkä jonakin päivänä minäkin istun vielä suorassa... Heh...

Hypyt olivat kyllä pitkästä aikaa tosi kivoja, Wony oli jopa yllättävän hyvin kuulolla, paljon paremmin kuin odotin - siinä vielä yksi syy, miksi lopetimme ajoissa! Jos olisimme jatkaneet paljonkin pidempään, Wonylla olisi keittänyt yli ja sitten kenelläkään ei olisi ollut enää hauskaa. Nyt hommasta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis, tästä on parempi kuin hyvä jatkaa ensi kerralla - toisinsanoen, pian! Tavoitteet, pitäkää varanne - me ollaan tulossa, ja vauhdilla ollaankin!

Niin ihana kuva! Tyytyväinen hevonen, tyytyväinen ratsastaja, huipputreeni - parhautta! <3

Miten sinulla on sujunut viime aikoina?
Mitä pidit vähän erilaisesta postauksesta?
Löytyikö kuvista suosikkeja?

torstai 4. toukokuuta 2017

Huhtikuun suosikit

Jälleen yksi kuukausi ehti vierähtää vauhdilla pois alta ja pääsen viimein, pitkästä aikaa toteuttamaan kuukauden suosikit-postausta, sillä osasin kerrankin fiksuna tyttönä alkaa valmistautumaan ajoissa ja olen poiminut suosikkeja pitkin kuuta! Huhtikuu oli kokonaisuutena aivan upea, sisältäen monia aivan ihania hetkiä joista olen tännekin kirjoittanut! Mieleenpainuvimpia päiviä ovat olleet TET-viikko Tampereella, ihana viikonloppu Julialla, viikko Levillä, sekä onnistunut Tampere-reissu ilmaisutaidonryhmän kanssa, puhumattakaan monista, onnistuneista treeneistä Wonyn kanssa! Onkin siis oikein hyvä kuukausi koota taas suosikit kasaan ja muistella viime kuukautta!

Kuukauden suosikki...
...kosmetiikkatuote

Huhtikuussa löysin kaksi aivan ihanaa meikkituotetta, joista molemmat ovat olleet todella kovalla käytöllä! Ensimmäinen suosikki on siis Nyx:in Lingerie-mattahuulipuna sävyssä Corset - ehkä ihanin huulipuna, minkä olen löytänyt! Sävy olisi voinut olla inasen rusehtavampi, tämä on hieman liian harmaa omaan makuun, mutta käytössä se silti on - ja kovassa! Tälle hyvä vastus on saman huulipunan toinen sävy, mutta se on päätynyt käyttöön vasta toukokuun puolella, josko se löytyisi toukokuun suosikeista... ;)

Toinen suosikki on Maybellinen Master Strobing Stick, eli siis voidemainen highlighter - voin muuten sanoa, että tämä on tuote, jota suosittelen ihan jokaiselle! En voi edes ylistää tätä tarpeeksi, tuote yllätti minut ihan täysin! Minulla on tämä enemmän pinkihkössä sävyssä 100, tämä on ollut ihan nappiostos ja käytössä päivittäin, tuo todella kivasti ilmettä! Olen pitkään näiden perään katsellut ja nyt Hulluilta päiviltä ostin alennuksesta, ylitti tosiaan villeimmätkin odotukseni täysin ja kokonaan!


...asu

Suosikkiasu on uusi, ihana, Onlyn bombertakki, jonka löysin pitkän etsinnän jälkeen Tampereelta Kekäleestä. Tämän kanssa ihanalta näyttää Adidaksen synttärilahjamekko, sekä tämän kesän Niken lenkkarit, valkoiset tietenkin!


...kappale

Tässä kuussa suosikkikappaleen virkaa toimittaa ihan loppukuusta ilmestyneet kappaleet: Koko kuun oletin kirjoittavani tähän kohtaan vanhemman kappaleen All time low artistilta Jon Bellion, mutta uudelta Vain Elämää-kaudelta on löytynyt kaksi kappaletta, jotka ovat aivan uskomattomia! Toinen suosikki on Nikke Ankaran versio Pettävällä jäällä-kappaleesta, mutta ykkössijan vie Samu Haberin Satuprinsessa. Olen itse fanittanut Sunrise Avenueta vaikka kuinka pitkään, mutta Haberin ääni on kehittynyt niin paljon viime vuosina, kylmät väreet menee kappaleen kuullessa! <3


...sarja

Suosikkisarjan tittelin vie Netflixin uutuus, 13 Reasons Why, suomennettuna 13 Syytä. Vaikka sarja onkin melko synkähkö ja jopa hieman ahdistava, se on toteutettu aivan älyttömän hyvin, voin suositella aivan jokaiselle jolla vain on Netflix! Koukutuin siihen itse heti ensimmäisen jakson jälkeen, eikä loppua näy!


...kirja

Huhtikuussa luin kaksi kirjaa, joista toinen nousi kuitenkin ehdottomaksi suosikikseni. Stephanie Garberin kirja Caraval on todella hyvin kirjoitettu, todella koukuttava ja todella mukanaantempaava! Itse vietin monta iltaa Caravalin maailmassa ja sieltä oli joka kerta hankalampaa palata takaisin oikeaan elämään, täydellinen kirja paeta stressiä!


...kuva



  ...blogi

Tämän kuun suosikeiksi nousi Siirin kirjoittama blogi, nimeltään Trust is about us. Siirin postauksia on aina mukavaa lukea, olen ennenkin tainnut mainita sen, että ylensä en ratsastuskoulublogeja pahemmin lue, mutta tämän blogin kohdalla teen kyllä kerta toisensa jälkeen poikkeuksen. Mainittakoot nyt sekin vielä, että nyt kyseessä on ihan pesunkestävä heppablogi! ;)


...postaus

Huhtikuussa ihanin lukemani postaus oli Ohjaksissa-blogin postaus, nimeltä In memories. Postaus oli todella koskettava, kuten myös siihen liittyvä video - muistuttivat minua eräästä hevosesta, jonka menettämisestä tulee aivan lähipäivinä vuosi täyteen. Suosittelen todellakin vilkaisemaan, varsinkin tuo video oli jotenkin todella ihana! <3

Oman blogin suosituimmaksi postaukseksi nousi minulle yllätyksenä postaus, nimeltään Päivä, jolloin kaikki oli hyvin. Kirjoitin tämän postauksen vähän kuin ajatuksenpurkuna, nopeasti, ihan vain sen takia, että halusin kirjoittaa: postauksesta ei tullut pitkä, mutta kommenttien ja näyttökertojen perusteella hyvinkin koskettava. Olen todella kiitollinen tämän postauken suosiosta, sillä se postaus kerää muutamaan lauseeseen sen, kuinka paljon sitä hevosta oikeasti rakastankaan - niin siis, niinä parhaina päivänä. <3


 ...hevonen

Nyt on kyllä taas pakko sanoa, että Wony: melkein tuli jaettu sija erään toisen tamman kanssa, nimittäin vuonohevosen ja maastomopon nimeltä Nelli, mutten ehkä sitten kuitenkaan saanut maastosta vielä riittävästi boostia laittaakseni Nellin ykköseksi. Katsotaan tilannetta uudestaan tämän kuun lopussa, kun matkamme käy taas tänä sunnuntaina maastoilemaan vuonoilla!

Mutta Wony oli nyt loppukuun ihan huippusuperhyperybermahtava! Nyt me ollaan taas noustu kohinalla, toivotaan että asiat jatkuvat näin - jos jatkuvat, on pienen pieni mahdollisuus siihen, että meidät nähtäisiin tänä kesänä oman tallin kisakentillä... No, aika näyttää mitä tapahtuu! Nyt meillä kuitenkin menee hyvin ja nyt me nautitaan siitä. <3

 ...ratsastuskerta

Vaikka hyviä kertoja on ollut loppukuusta monia (ollaan päästy tekemään laukkaakin, jei!), suosikiksi menee ensimmäinen ratsastus Leviltä paluun jälkeen, eli meidän läpimurto nyt hyvissä treeneissä. Tällöin oli tiistai, eikä tehty muuta kun ravailtiin, mutta Wony tuntui niin hyvältä ja se kerta oli pohja näille kaikille hyville treeneille, jotka tulivat tämän ratsastuksen jälkeen!  

 Toivottavasti teillä kaikilla oli yhtä ihana huhtikuu kuin minulla,  antaa toukokuun olla vielä parempi. <3

Miten sinun huhtikuusi sujui?

maanantai 1. toukokuuta 2017

Haukkasinko liian ison palan?

"Olen tosi pahoillani, että ei ole tullut postausta piiiitkiiiiin aikoihin. Lupaan, minulla on kyllä syy siihen, en vain voi kertoa. Vielä, ainakaan. Kirjoittamisella on aina ollut tapana selvittää minun pää, ja juuri sitä minä nyt kaipaan. Joten toivotaan, että saisin nopeasti luvan kirjoittaa.
  Viimeaikoina olen muutamaan kertaan ratsastanut kaverini lämppärillä. On ollut tosi kiva päästä pitkästä aikaa menemään kunnolla, tänäänkin ratsastaessa sai oikeasti tehtyä jotain. Nikke on sairastunut "pieneen" kevätflunssaan. Ja voi, kun se olisikin pieni flunssa. Koko viime viikko eläinlääkärin vinkistä syötettiin kipulääkettä Nikelle, jotta sen olo parantuisi. Eipä auttanut tämä, joten huomenna soitetaan (taas) eläinlääkärille ja pyydetään antibiotit.
  Muuten elämä on pyörinyt melkolailla koulun ympärillä. Lisäksi olen käynyt juoksemassa paljon. Tuli tässä muutama päivä vietettyä kotonakin kipeänä...
  Laittakaa kommentteihin postaustoiveita, jotain vähän erikoisempia... Kun muuten ei hirveästi mitään kerrottavaa ole.
  Huomiselta ajattelin kuvata My Dayn, sillä on mun synttäripäivä. Koitan editoida videon mahdollisimman nopeasti, niin saisi jotain materiaalia tännekin."

Luit äsken postauksen, jonka kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten. Postauksen. Kyllä, tuo oli yksi, kokonainen postaus. Olisipa edes ollut yksi poikkeus, muttakun lähestulkoon kaikki postaukset olivat tuota luokkaa ja nekin jotka eivät olleet, olivat vain murto-osan nykyisten pituudesta, en voi nyt kuin pyöritellä päätäni ja ihmetellä, että mitä ihmettä sen Aadan päässä oikein silloin liikkui. 

Vuodessa tämä blogi on kasvanut ihan suunnattomiin mittoihin, ainakin verrattuna siihen mitä se oli tasan vuosi sitten. Tällä blogilla oli viime tammikuussa kaksi rekisteröitynyttä lukijaa, viime heinäkuussa niitä oli 15. Asetin tällöin tavoitteeksi, että vuoden loppuun mennessä blogilla olisi 20 lukijaa, mutta toisin kävi - joulukuussa 2016 tällä blogilla oli yli 40 lukijaa ja nyt huhtikuussa teitä on 56, parhaimmillaan jokaisen oikein hyvin kirjoitetun postauksen jälkeen lukijamittari kasvaa kolmella. Nämä luvut eivät välttämättä ole kaikille suuria, mutta minulle, jonka blogin lukijamäärä pysyi ensin kaksi vuotta alle kymmenessä, jonka jälkeen niitä tuli puolessa vuodessa lähes viisikymmentä... No, onhan se ajatuksena melko hassu. Monesti olen miettinyt, että mikä tämän kasvun aiheutti, mutta nyt kun olen syvemmin perehtynyt tähän asiaan ja lukenut vanhoja postauksia, minusta tuntuu että olen löytänyt vastauksen.

Vasta puolisen vuotta olen oikeasti panostanut blogiini: Niin ulkoasuun, kuin postauksiin ja oikeinkirjoitukseen, sekä lukijakunnan kuunteluun. Totta kai tällöin myös blogin suosio kasvaa, nyt itsekin olen jälkeenpäin saanut miettiä joitakin blogeja selatessani, että "Eihän mun blogi ole ikinä näyttänyt tältä". No, sorry to bring the breaking news, mutta kyllä se on. Nyt ajaudun kuitenkin sivuraiteille, sillä tämä postaus ei kerro blogin tilastoista, ei sen kehityksestä, en aio kertoa edes blogin parannusvinkkejä. Tänään minä kerron siitä, mitä tapahtui sen jälkeen, kun blogini kasvoi. Kerron siitä, miten minuun muodostui tulppa.


Minä olen ihminen, jolla nälkä kasvaa syödessä. Kaikki tämä lähti oikeastaan joulukalenterista, kun tavoitteenani oli luoda 24 laadukasta, pitkää postausta, voin jopa todeta onnistuneeni siinä melko hyvin. Joulun jälkeen en kuitenkaan voinut enää luopua tästä ajatusmaailmasta. Mikään postaus ei ollutkaan enää riittävän hyvä, tai ne jotka olivat, vaativat monien viikkojen työstämistä. Lyhyemmät kuulumispostaukset eivät enää kelvanneet, jokaisessa postauksessa piti olla selkeä idea ja tekstin piti olla pitkä ja miellyttävä lukea. Minua itseäni ei haitannut lukea muiden blogeista lyhyitä kuulumispostauksia, tai edes sellaisia puolipitkiä, selkeästi panostettuja postauksia - kun kyseeseen tuli kuitenkin oma blogini, ne eivät enää yllättäen kelvanneetkaan. Ei sillä, etteivät ne olisi kelvanneet muille, varmasti olisivat. Mutta ne eivät kelvanneet minulle. 

Yhtäkkiä minulla tosiaan meni viikko kirjoittaa yksi postaus, vain novelleja sain kirjoitettua kerralla puhtaaksi ja ajastettua heti seuraavalle päivälle. Postaustahti alkoi hiljenemään, ihan vain sen takia, että minulla ei ollut kuvia, eikä riittävän laadukasta postausta julkaistavaksi. Kommentteja tuli postauksiin edelleen samaa tahtia, jopa vielä paljon enemmän kuin ennen, mutta katselukertojen käyrä alkoi laskemaan heti joulukuun jälkeen. Tasaista ja vähän vähemmän tasaista laskua, aina tähän päivään asti. Siinä sitten mitä itken, että miksi viime vuonna sain ulos vähintään kaksi postausta viikkoon ja nykyään joudun taistelemaan edes sen yhden eteen. Ajatus siitä ahdistaa, että tänä vuonna tulen julkaisemaan puolet vähemmän postauksia kuin viime vuonna. Sitten kirjoittaminen vaikeutuu entisestään, alkaa ahdistaa vielä enemmän. Minä kirjaimellisesti tunnen juurikin tällä hetkellä kirjoittaessani ahdistuksen sisälläni, se vaikeuttaa hengittämistä. Ajattelen sitä, miten minulla ei ole kuvia tähän postaukseen, miten kappalejaot ovat päin persettä ja miten en pääse asiaan. Tekisi mieli sulkea tekstikenttä, lopettaa kirjoittaminen, poistaa tämä postaus ja antaa olla, mutta en aio tehdä niin. Jos teen niin, en saa kirjoitettua enää mitään ja pian käy niin, että se ei ole tämä kyseinen tekstikenttä, joka suljeutuu. Se on tämä blogi. Pian tämä kuihtuu kasaan ja kuolee, ellen tee asialle jotain. Joten, tässä minä olen, tekemässä asialle jotain. Ja niin paljon kun purkautuminen ahdistaa, se on pakko tehdä, sillä minä rakastan kirjoittamista, rakastan blogiani, rakastan teitä lukijoita, enkä aio ajaa itseäni pisteeseen, jossa minun on pakko sulkea tämä blogi. En halua tehdä niin, se ajatus vasta ahdistaakin.


Ette arvaakaan, kuinka monta projektia blogiin liittyen minulla on tällä hetkellä meneillään. Minä olen arviolta noin 4kk kirjoittanut teille yhtä loimituspostausta, olen suunnitellut teille "Himotreenaajan päiväkirja"-postaussarjaa liittyen ratsastajan, tai ylipäänsä ihmisen yleiskuntoon, olen suunnitellut teille kokonaista novellisarjaa vähän romaanityyliin. Olen suunnitellut niin paljon kaikkea, mutta mitään en ole saanut aikaan. Lohduttaudun ajatuksella, että kohta koittaa kesä ja minulla on mahdollisesti taas aikaa kirjoittaa, mutta nyt voin vain yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni. Tämä kevät tulee valitettavasti vain olemaan hyvin, hyvin kiireinen, sillä tässä on vielä viimeisten viikkojen koerutistus, Wonyn kesäkuntoon treenaus, rippileiriin valmistautuminen ja juhlien suunnittelu, sekä kaikkea muuta tulossa, minulla on kirjaimellisesti jokainen viikko kalenterissa aivan täynnä, puhumattakaan viikonlopuista. Yritän nyt kuitenkin toteuttaa näitä blogihommia tässä pikkuhiljaa ja repiä sen ajan jostain - mainittakoot, että nyt kello on 0:16, vappuna, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. No, kun ei nukuta niin sitten ei nukuta, tai vaikka vähän nukuttaisikin, niin ei siltikään nukuta, sillä nyt hoidetaan blogihommia.

Mitä muuta tänne ruudun taakse sitten kuuluukaan, kun blogistressiä, koulustressiä, aikataulustressiä ja tallistressiä? Yllätyttekö, jos sanon että vielä lisää stressiä? Minuun on iskenyt aivan älytön "yritän-etsiä-itseäni-kaiken-kiireen-keskellä"-vimma, enkä halua antaa sen odottaa kesään asti. Olen siis jossain tässä matkan varrella hukannut itseni, näin jälkeenpäin en kyllä ole varma, olenko ikinä itseäni löytänytkään - jokatapauksessa, en tiedä kuka Aada on, joten Aada voi ihan hyvin olla kalan omistaja, jolla on tummat, olkapäämittaiset hiukset ja joka käyttää lippiksiä. Ihan vaan tämän takia aion hetken mielijohteesta leikata ja värjätä pitkät, blondit hiukseni tummanruskeiksi, haalia kaapin täyteen lippiksiä (nyt on jo hyvä alku, kun isäpuoli toi Amerikasta ihanan, tummansinisen Hilfigerin lippiksen), puhumattakaan siitä, että aion tosissani käyttää synttärilahjarahani akvaarioon ja taistelukalaan. Syy jälkimmäiseen on niinkin järkevä, että se on kiva sisustuselementti ja siitä saa hienoja kuvia. No, eiköhän tässä itsensä etsimisessä ole sallittua toimia impulsiivisesti, sehän on se koko idea?
  Minuun on myös näin kevään koittaessa iskenyt ihan älytön treenikuume ja olen saanut tehdä töitä, jottei homma ole mennyt ihan yli. Haluan päästä kesäksi ihan tikkiin, käyttää kivoja vaatteita ja bikinejä, mutta helposti tämä treenihomma lähtee minulta lapasesta ja olo onkin entistä huonompi. Olen siis joutunut paljon myötäämään tässäkin, että olen saanut säilytettyä tasapainon herkkujen syömisen ja treenauksen välillä, eikä ole ollut helppoa tämäkään. No, voiton puolella ollaan jo, ainakin toivottavasti!


 Jospa nyt palataan kuitenkin vielä tämän postauksen alkuperäiseen ideaan: Mitä tapahtuu, kun blogi alkaa menestymään? Paineet kasaantuvat. Ainakin näin kävi minulle. On tietenkin aivan luonnollista, että lukijakunta kasvaa vain, jos postaukset ovat laadukkaita, mutta tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, it´s all about the balance. Minun täytyy opetella päästämään hieman irti ja antaa itselleni hieman armoa, sillä bloggaamisen kuuluu kuitenkin olla hauskaa, se on minun harrastukseni. 

Tehdään yhdessä töitä, jotta saamme tämän blogin takaisin sen entiseen loistoonsa ja vielä paremmaksi. Minä aion viimeistellä postausideoitani ja toteuttaa niitä, mutta nyt myös teillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä blogissa nähdään tulevaisuudessa! Tänään tämän postauksen lopusta löytyykin normaalia pidempi lista ja arvostaisin todella, jos juuri sinä vastaisit näihin kysymyksiin parhaasi mukaan - näin me saamme tästä blogista mahdollisimman paljon jokaiselle mieleisen! Minä saan toteuttaa postauksia omalla tyylilläni ja omasta näkökulmastani aiheista, jotka kiinnostavat teitä, te saatte vaikuttaa siihen, miten minä toteutan omia ideoitani - win-win, ihan jokaiselle.

Tällä hetkellä oloni on helpottunut, sain viimein tämän purettua ulos. Tämä asia on painanut mieltäni jo ihan älyttömän pitkään, toiminut kirjaimellisesti tulppana estäen tekstin ulospääsyn, mutta toivotaan, että asiat korjaantuvat nyt - ainakin minulla on pitkästä aikaa halua kirjoittaa! Tästä tuli taas tälläinen postausten sekasikiö, eikä tässä ole päätä tai häntää, alkua tai loppua, minkäänlaista punaista lankaa, mutta uskokaa tai älkää, pitkästä aikaa se ei haittaa minua!
  Jos te painitte ikinä näiden samojen ongelmen kanssa, muistakaa antaa itsellenne armoa, muistuttakaa itsellenne, että tämän pitäisi olla hauskaa! Varmasti jokainen kärsii jossakin kohtaa jonkunnäköisistä paineista blogin suhteen, mutta älkää tehkö samaa virhettä kun minä tein, älkää haukatko liian isoa palaa - pääsette paljon helpommalla! Toisaalta, kuka helposta nyt niin välittää, minä ainakin menen aina sieltä, missä aita on kaikista korkein. Oppia kuuluu kantapään kautta, enkä tee samoja virheitä ikinä kahdesti - teen ne vähintään neljä kertaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta hei, se on elämää ja se on sotkuista ja monimutkaista, mutta aina välillä tulee niitä hetkiä, kun löytää itsensä, löytää tasapainon. 

Eikä muulla ole niin väliä. <3


Oletteko te kokeneet samaa ilmiötä?
Mitä sinä olet tehnyt löytääksesi itsesi?

Mitä haluat nähdä tässä blogissa jatkossa?
Mistä haluaisit lukea treenisarjassa?
Kiinnostaisiko sinua novellisarja jatkuvalla juonella?

Mihin suuntaan tämä blogi on kehittynyt sinä aikana, kun olet matkannut mukana lukijana?