Muut sivut

maanantai 1. toukokuuta 2017

Haukkasinko liian ison palan?

"Olen tosi pahoillani, että ei ole tullut postausta piiiitkiiiiin aikoihin. Lupaan, minulla on kyllä syy siihen, en vain voi kertoa. Vielä, ainakaan. Kirjoittamisella on aina ollut tapana selvittää minun pää, ja juuri sitä minä nyt kaipaan. Joten toivotaan, että saisin nopeasti luvan kirjoittaa.
  Viimeaikoina olen muutamaan kertaan ratsastanut kaverini lämppärillä. On ollut tosi kiva päästä pitkästä aikaa menemään kunnolla, tänäänkin ratsastaessa sai oikeasti tehtyä jotain. Nikke on sairastunut "pieneen" kevätflunssaan. Ja voi, kun se olisikin pieni flunssa. Koko viime viikko eläinlääkärin vinkistä syötettiin kipulääkettä Nikelle, jotta sen olo parantuisi. Eipä auttanut tämä, joten huomenna soitetaan (taas) eläinlääkärille ja pyydetään antibiotit.
  Muuten elämä on pyörinyt melkolailla koulun ympärillä. Lisäksi olen käynyt juoksemassa paljon. Tuli tässä muutama päivä vietettyä kotonakin kipeänä...
  Laittakaa kommentteihin postaustoiveita, jotain vähän erikoisempia... Kun muuten ei hirveästi mitään kerrottavaa ole.
  Huomiselta ajattelin kuvata My Dayn, sillä on mun synttäripäivä. Koitan editoida videon mahdollisimman nopeasti, niin saisi jotain materiaalia tännekin."

Luit äsken postauksen, jonka kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten. Postauksen. Kyllä, tuo oli yksi, kokonainen postaus. Olisipa edes ollut yksi poikkeus, muttakun lähestulkoon kaikki postaukset olivat tuota luokkaa ja nekin jotka eivät olleet, olivat vain murto-osan nykyisten pituudesta, en voi nyt kuin pyöritellä päätäni ja ihmetellä, että mitä ihmettä sen Aadan päässä oikein silloin liikkui. 

Vuodessa tämä blogi on kasvanut ihan suunnattomiin mittoihin, ainakin verrattuna siihen mitä se oli tasan vuosi sitten. Tällä blogilla oli viime tammikuussa kaksi rekisteröitynyttä lukijaa, viime heinäkuussa niitä oli 15. Asetin tällöin tavoitteeksi, että vuoden loppuun mennessä blogilla olisi 20 lukijaa, mutta toisin kävi - joulukuussa 2016 tällä blogilla oli yli 40 lukijaa ja nyt huhtikuussa teitä on 56, parhaimmillaan jokaisen oikein hyvin kirjoitetun postauksen jälkeen lukijamittari kasvaa kolmella. Nämä luvut eivät välttämättä ole kaikille suuria, mutta minulle, jonka blogin lukijamäärä pysyi ensin kaksi vuotta alle kymmenessä, jonka jälkeen niitä tuli puolessa vuodessa lähes viisikymmentä... No, onhan se ajatuksena melko hassu. Monesti olen miettinyt, että mikä tämän kasvun aiheutti, mutta nyt kun olen syvemmin perehtynyt tähän asiaan ja lukenut vanhoja postauksia, minusta tuntuu että olen löytänyt vastauksen.

Vasta puolisen vuotta olen oikeasti panostanut blogiini: Niin ulkoasuun, kuin postauksiin ja oikeinkirjoitukseen, sekä lukijakunnan kuunteluun. Totta kai tällöin myös blogin suosio kasvaa, nyt itsekin olen jälkeenpäin saanut miettiä joitakin blogeja selatessani, että "Eihän mun blogi ole ikinä näyttänyt tältä". No, sorry to bring the breaking news, mutta kyllä se on. Nyt ajaudun kuitenkin sivuraiteille, sillä tämä postaus ei kerro blogin tilastoista, ei sen kehityksestä, en aio kertoa edes blogin parannusvinkkejä. Tänään minä kerron siitä, mitä tapahtui sen jälkeen, kun blogini kasvoi. Kerron siitä, miten minuun muodostui tulppa.


Minä olen ihminen, jolla nälkä kasvaa syödessä. Kaikki tämä lähti oikeastaan joulukalenterista, kun tavoitteenani oli luoda 24 laadukasta, pitkää postausta, voin jopa todeta onnistuneeni siinä melko hyvin. Joulun jälkeen en kuitenkaan voinut enää luopua tästä ajatusmaailmasta. Mikään postaus ei ollutkaan enää riittävän hyvä, tai ne jotka olivat, vaativat monien viikkojen työstämistä. Lyhyemmät kuulumispostaukset eivät enää kelvanneet, jokaisessa postauksessa piti olla selkeä idea ja tekstin piti olla pitkä ja miellyttävä lukea. Minua itseäni ei haitannut lukea muiden blogeista lyhyitä kuulumispostauksia, tai edes sellaisia puolipitkiä, selkeästi panostettuja postauksia - kun kyseeseen tuli kuitenkin oma blogini, ne eivät enää yllättäen kelvanneetkaan. Ei sillä, etteivät ne olisi kelvanneet muille, varmasti olisivat. Mutta ne eivät kelvanneet minulle. 

Yhtäkkiä minulla tosiaan meni viikko kirjoittaa yksi postaus, vain novelleja sain kirjoitettua kerralla puhtaaksi ja ajastettua heti seuraavalle päivälle. Postaustahti alkoi hiljenemään, ihan vain sen takia, että minulla ei ollut kuvia, eikä riittävän laadukasta postausta julkaistavaksi. Kommentteja tuli postauksiin edelleen samaa tahtia, jopa vielä paljon enemmän kuin ennen, mutta katselukertojen käyrä alkoi laskemaan heti joulukuun jälkeen. Tasaista ja vähän vähemmän tasaista laskua, aina tähän päivään asti. Siinä sitten mitä itken, että miksi viime vuonna sain ulos vähintään kaksi postausta viikkoon ja nykyään joudun taistelemaan edes sen yhden eteen. Ajatus siitä ahdistaa, että tänä vuonna tulen julkaisemaan puolet vähemmän postauksia kuin viime vuonna. Sitten kirjoittaminen vaikeutuu entisestään, alkaa ahdistaa vielä enemmän. Minä kirjaimellisesti tunnen juurikin tällä hetkellä kirjoittaessani ahdistuksen sisälläni, se vaikeuttaa hengittämistä. Ajattelen sitä, miten minulla ei ole kuvia tähän postaukseen, miten kappalejaot ovat päin persettä ja miten en pääse asiaan. Tekisi mieli sulkea tekstikenttä, lopettaa kirjoittaminen, poistaa tämä postaus ja antaa olla, mutta en aio tehdä niin. Jos teen niin, en saa kirjoitettua enää mitään ja pian käy niin, että se ei ole tämä kyseinen tekstikenttä, joka suljeutuu. Se on tämä blogi. Pian tämä kuihtuu kasaan ja kuolee, ellen tee asialle jotain. Joten, tässä minä olen, tekemässä asialle jotain. Ja niin paljon kun purkautuminen ahdistaa, se on pakko tehdä, sillä minä rakastan kirjoittamista, rakastan blogiani, rakastan teitä lukijoita, enkä aio ajaa itseäni pisteeseen, jossa minun on pakko sulkea tämä blogi. En halua tehdä niin, se ajatus vasta ahdistaakin.


Ette arvaakaan, kuinka monta projektia blogiin liittyen minulla on tällä hetkellä meneillään. Minä olen arviolta noin 4kk kirjoittanut teille yhtä loimituspostausta, olen suunnitellut teille "Himotreenaajan päiväkirja"-postaussarjaa liittyen ratsastajan, tai ylipäänsä ihmisen yleiskuntoon, olen suunnitellut teille kokonaista novellisarjaa vähän romaanityyliin. Olen suunnitellut niin paljon kaikkea, mutta mitään en ole saanut aikaan. Lohduttaudun ajatuksella, että kohta koittaa kesä ja minulla on mahdollisesti taas aikaa kirjoittaa, mutta nyt voin vain yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni. Tämä kevät tulee valitettavasti vain olemaan hyvin, hyvin kiireinen, sillä tässä on vielä viimeisten viikkojen koerutistus, Wonyn kesäkuntoon treenaus, rippileiriin valmistautuminen ja juhlien suunnittelu, sekä kaikkea muuta tulossa, minulla on kirjaimellisesti jokainen viikko kalenterissa aivan täynnä, puhumattakaan viikonlopuista. Yritän nyt kuitenkin toteuttaa näitä blogihommia tässä pikkuhiljaa ja repiä sen ajan jostain - mainittakoot, että nyt kello on 0:16, vappuna, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. No, kun ei nukuta niin sitten ei nukuta, tai vaikka vähän nukuttaisikin, niin ei siltikään nukuta, sillä nyt hoidetaan blogihommia.

Mitä muuta tänne ruudun taakse sitten kuuluukaan, kun blogistressiä, koulustressiä, aikataulustressiä ja tallistressiä? Yllätyttekö, jos sanon että vielä lisää stressiä? Minuun on iskenyt aivan älytön "yritän-etsiä-itseäni-kaiken-kiireen-keskellä"-vimma, enkä halua antaa sen odottaa kesään asti. Olen siis jossain tässä matkan varrella hukannut itseni, näin jälkeenpäin en kyllä ole varma, olenko ikinä itseäni löytänytkään - jokatapauksessa, en tiedä kuka Aada on, joten Aada voi ihan hyvin olla kalan omistaja, jolla on tummat, olkapäämittaiset hiukset ja joka käyttää lippiksiä. Ihan vaan tämän takia aion hetken mielijohteesta leikata ja värjätä pitkät, blondit hiukseni tummanruskeiksi, haalia kaapin täyteen lippiksiä (nyt on jo hyvä alku, kun isäpuoli toi Amerikasta ihanan, tummansinisen Hilfigerin lippiksen), puhumattakaan siitä, että aion tosissani käyttää synttärilahjarahani akvaarioon ja taistelukalaan. Syy jälkimmäiseen on niinkin järkevä, että se on kiva sisustuselementti ja siitä saa hienoja kuvia. No, eiköhän tässä itsensä etsimisessä ole sallittua toimia impulsiivisesti, sehän on se koko idea?
  Minuun on myös näin kevään koittaessa iskenyt ihan älytön treenikuume ja olen saanut tehdä töitä, jottei homma ole mennyt ihan yli. Haluan päästä kesäksi ihan tikkiin, käyttää kivoja vaatteita ja bikinejä, mutta helposti tämä treenihomma lähtee minulta lapasesta ja olo onkin entistä huonompi. Olen siis joutunut paljon myötäämään tässäkin, että olen saanut säilytettyä tasapainon herkkujen syömisen ja treenauksen välillä, eikä ole ollut helppoa tämäkään. No, voiton puolella ollaan jo, ainakin toivottavasti!


 Jospa nyt palataan kuitenkin vielä tämän postauksen alkuperäiseen ideaan: Mitä tapahtuu, kun blogi alkaa menestymään? Paineet kasaantuvat. Ainakin näin kävi minulle. On tietenkin aivan luonnollista, että lukijakunta kasvaa vain, jos postaukset ovat laadukkaita, mutta tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, it´s all about the balance. Minun täytyy opetella päästämään hieman irti ja antaa itselleni hieman armoa, sillä bloggaamisen kuuluu kuitenkin olla hauskaa, se on minun harrastukseni. 

Tehdään yhdessä töitä, jotta saamme tämän blogin takaisin sen entiseen loistoonsa ja vielä paremmaksi. Minä aion viimeistellä postausideoitani ja toteuttaa niitä, mutta nyt myös teillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä blogissa nähdään tulevaisuudessa! Tänään tämän postauksen lopusta löytyykin normaalia pidempi lista ja arvostaisin todella, jos juuri sinä vastaisit näihin kysymyksiin parhaasi mukaan - näin me saamme tästä blogista mahdollisimman paljon jokaiselle mieleisen! Minä saan toteuttaa postauksia omalla tyylilläni ja omasta näkökulmastani aiheista, jotka kiinnostavat teitä, te saatte vaikuttaa siihen, miten minä toteutan omia ideoitani - win-win, ihan jokaiselle.

Tällä hetkellä oloni on helpottunut, sain viimein tämän purettua ulos. Tämä asia on painanut mieltäni jo ihan älyttömän pitkään, toiminut kirjaimellisesti tulppana estäen tekstin ulospääsyn, mutta toivotaan, että asiat korjaantuvat nyt - ainakin minulla on pitkästä aikaa halua kirjoittaa! Tästä tuli taas tälläinen postausten sekasikiö, eikä tässä ole päätä tai häntää, alkua tai loppua, minkäänlaista punaista lankaa, mutta uskokaa tai älkää, pitkästä aikaa se ei haittaa minua!
  Jos te painitte ikinä näiden samojen ongelmen kanssa, muistakaa antaa itsellenne armoa, muistuttakaa itsellenne, että tämän pitäisi olla hauskaa! Varmasti jokainen kärsii jossakin kohtaa jonkunnäköisistä paineista blogin suhteen, mutta älkää tehkö samaa virhettä kun minä tein, älkää haukatko liian isoa palaa - pääsette paljon helpommalla! Toisaalta, kuka helposta nyt niin välittää, minä ainakin menen aina sieltä, missä aita on kaikista korkein. Oppia kuuluu kantapään kautta, enkä tee samoja virheitä ikinä kahdesti - teen ne vähintään neljä kertaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta hei, se on elämää ja se on sotkuista ja monimutkaista, mutta aina välillä tulee niitä hetkiä, kun löytää itsensä, löytää tasapainon. 

Eikä muulla ole niin väliä. <3


Oletteko te kokeneet samaa ilmiötä?
Mitä sinä olet tehnyt löytääksesi itsesi?

Mitä haluat nähdä tässä blogissa jatkossa?
Mistä haluaisit lukea treenisarjassa?
Kiinnostaisiko sinua novellisarja jatkuvalla juonella?

Mihin suuntaan tämä blogi on kehittynyt sinä aikana, kun olet matkannut mukana lukijana?

12 kommenttia:

  1. Oletteko te kokeneet samaa ilmiötä? - Nyt kun mietin, on se tavallaan jatkuvasti päällä, mutta osaan olla välittämättä (tai sitten en vain jaksa välittää).

    Mitä haluat nähdä tässä blogissa jatkossa? - Lisää tätä samaa, ajatuksella kirjoitettuja pitempiä postauksia, mutta myös lyhyempiä, rentoja perus kuulumispistauksia. Videoita teidän treenistä olisi myös ihanaa nähdä!

    Mistä haluaisit lukea treenisarjassa? - Haluaisin lukea siitä, mistä olet saanut intosi treenaamiseen.

    Kiinnostaisiko sinua novellisarja jatkuvalla juonella? - Todellakin kiinnostaa! Sä olet niin taitava kirjoittaja, että mikä tahansa tarina kuulostaa hyvältä idealt!

    Mihin suuntaan tämä blogi on kehittynyt sinä aikana, kun olet matkannut mukana lukijana? - En ole pitkäaikainen lukija, enkä sinänsä osaa sanoa - ehkä kuitenkin tänne ruudun toisellekin puolelle välittyy pieni stressi tästä kaikesta..?

    Tsemppiä Aada, kyllä sä pärjäät! Värjää hiukset, osta kala ja tee ihan mitä vaan, oot varmasti joka tapauksessa ihana, muista se ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos! <3 Todella ihana kommentti, tästä oli paljon apua! Ja oikeesti, tuo vika lause sai hymyilemään koko loppupäiväksi. <3

      Poista
  2. Tämä oli omalla tavallaan kiva postaus. Hienoa, että pystyt pohtimaan ja kirjoittamaan tuosta aiheesta noin rehellisesti.

    Kyllä nuo novelli- ja treenisarjat kiinnotaisivat. Luotan siihen, että keksit jotain mukavaa luettavaa.

    Tsemppiä bloggaamiseen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Täytyypä alkaa työstää ihan kunnolla noita sarjoja!

      Poista
  3. Sulla ei kyllä todellakaan tarvitse huolehtia siitä, että postaukset eivät olisi tarpeeksi laadukkaita! Vaikka väitätkin, että tääkin postaus olisi sekava ilman punaista lankaa, niin tää kulki silti johdonmukaisesti ja se olis tosi hyvä lukea. Yleensähän se on niin, että on itse itsensä pahin vihollinen ja arvostelija. Mulle oli myös helpottava kuulla, että jollain muullakin menee välillä treenien kanssa yli. Lepopäivinä ei tekisi mieli levätä vaan tuntuu siltä, että pitäisi tehsä jotain. Herkkupäivänä syön herkkuja mutta jälkeenpäin alkaa pieni ääni kyselemään "mikset vaan ollu ilman?". Mutta kaikessa täytyy olla se tasapaino, tuollainen ääni täytyy jättää toisarvoiseksi. Mut Aada, anna sen tulpan lähteä pois ja kirjoita, sä osaat kyllä! Tässä vielä osaan kysymyksistä vastaus:
    Haluaisin nähdä blogissasi ihan tällaisia höpöttelypostauksia sekä postauksia aiheista, jotka kiinnostavat sinua, esim. urheilusta ja ratsastuksesta. Kuukauden suosikit ovat myös kivoja!
    Treenisarjassa haluaisin lukea, että millä tavalla sinä itse liikut ja jos teet tiettyjä treenejä, niin mitä kaikkea ne pitää sisällään.
    Kiinnostaa novellisarja!
    Sen ajan mitä olen ollut lukijana, olen huomannut tosi hyvän kirjoitustaitosi ja ihanat kuvat. Postausten harva väli on osunut silmään mutta se on ollut ymmärrettävissä muiden kiireiden takia. Ulkoasu on kans muuttunut ihanaksi! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon pitkästä ja ihanasta kommentista! Itsellä on just juurikin kanssa tuo sama treenaamisen ja syömisen kanssa, syömään pystyy kyllä ja herkutkin menee, mutta jälkeenpäin kaduttaa (ihan syyttä kyllä!), puhumattakaan siitä miten hankalia niitä lepopäiviä on pitää!
      Kiitos vastauksista, niistä on paljon apua nyt kun lähden kunnolla toteuttamaan postauksia! Nyt alan pikkuhiljaa kirimään postaustahtia taas kiinni, itseasiassa nyt ihan lähipäivinä on tulossa Huhtikuun suosikit-postaus... ;)

      Poista
  4. Tämä postaus oli ainakin mielestäni liian pitkä, enkä jaksanut lukea kun sieltä täältä lopusta.

    Mutta miksi blogin menestys kuormittaa sinua liikaa? Jos aloit kirjoittamaan siksi, että saat purkaa itseäsi, eikö lukijat ole vain plussaa?

    Kirjoita itseäsi varten, älä muita!

    Itse lähdin kirjoittamaan siksi, että halusin vain kirjoittaa ajatuksiani, sitten lähdin kirjoittamaan sekaan myös kuulumisia. Kirjoitan mikä hyvältä tuntuu ja jos ei ole kirjoitettavaa, en kirjoita.

    En juurikaan katso edes, moniko on tekstini lukenut, en tiedä onko minulla ainuttakaan seuraajaa. Jos on, hienoa, että tekstini kiinnostavat. Mutta asiasta ei kannata ottaa paineita :)

    Elämässä on paljon asioita jotka rasittavat, älä tee asiasta kuormittavaa jota olet lähtenyt tekemään itsesi vuoksi!

    Mukavaa vappua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja asiallisesta palautteesta, arvostan sitä todella! Tuo on ihan totta, että "turhista" asioista ei pitäisi ottaa stressiä, se on ollut minulle ongelma nyt jo melko pitkään ja yritän todella päästä siitä eroon! Mutta tämä pitäisi muistaa, että minä kirjoitan vain siksi, että minä pidän siitä ja jättää paineet lukijoista taakse!

      Toivottavasti sinullakin oli oikein ihana vappu! <3

      Poista
  5. Vau, tosi rohkea postaus! On hienoa myöntää tällaisia asioita ja myöntää ns. kykenemättömyytensä- ei kukaan, ei edes Ihmemies, pysty tekemään kymmentä asiaa yhtä aikaa ja kaikkia yhtä laadukkaasti. Aikaa täytyy jakaa ja se on ihan täysin oikein ottaa aikaa pois blogilta tärkeimpien asioiden edessä- älä siis sitä murehdi!
    Mä olen tykännyt sun blogista just tällaisena, joten minulla ei ole erikoisempia toiveita tulevaisuutta varten- kunhan pidät hepat mukana menossa, niin minä olen oikein tyytyväinen aina tänne tullessani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän tämä asia on, kukaan ei pysty kaikkeen vaikka välillä niin toivoo, jopa luulee ja yrittää! :D
      Hyvä, jos blogi on miellyttänyt! Nyt minä koitan aktivoitua täällä Wonynkin suhteen, kesällä saa taas paljon enemmän videoita ja kuvia, lisäksi jos meillä nyt alkaisi taas sujumaan ihan kunnolla, niin päästäisiin valmentautumaankin taas säännöllisesti!

      Poista
  6. Vautsi... Tosi hyvin ja rohkeasti kirjoitettu postaus. Itseni mielestä postaus ei ollut todellakaan liian pitkä ja olisin ehdottamasti lukenut tätä vielä muutaman kappaleen verran :) Itsellä on ollut aikalailla samoja ajatuksia. Enemmänkin siihen suuntaan entäs jos tämä ei olekaan tarpeeksi hyvä? Ei kerää yhtään kommenttia? Jos ketään ei enään kiinnostakaan ja katselukerrat tippuu hurjasti? Varsinkin näitä ajatuksia on ollut viime aikoina aivan sikana. Viime kuukausi oli todella hurja blogin osalta, sillä kirjoitin vain todella suurista muutoksista ja peruspostaukset jäi todella vähälle. Katsojamäärät nousivat hurjasti ja kommentteja tuli neljään postaukseen melkein 50!
    Mutta tämä postaus kyllä herätti itsenikin eloon. Tätä ei kirjoiteta lukijoita varten vaan ihan itseään varten. Todella hienosti kirjoitettu postaus Aada :) ! Vastaan vielä noihin loppuihin kysymyksiin erikseen, aikalailla taisinkin jo vastata ensimmäiseen pariin kysymykseen :D

    Mitä haluat nähdä tässä blogissa jatkossa?
    - Enpäs osaa oikein sanoakkaan... Blogisi on kyllä ollut nyt oikein hyvä ja aina kun tänne tulee niin oikein ilahtuu! Ehkä enemmän perus arkiratsastuksista olisi kiva saada postauksia videoiden ja kuvien kera :)

    Mistä haluaisit lukea treenisarjassa?
    - Ehdottomasti ihan perustreeneistä ja semmoisista mitkä eivät vie niinkään paljoa aikaa. Mitä on helppo tehdä kotona ja mitkä vahvistavat ratsastamistakin. Venyttelyt jne kaikki tarpeellinen, että peruskuntoa saa nostettua! Jos saat vielä jonkun kuvaamaan videota se olisi suuri plussa :)

    Kiinnostaisiko sinua novellisarja jatkuvalla juonella?
    - Itse en ole pahemmin muistaakseni sinun novellejasi lukenutkaan... Mutta ehdottomasti varmasti jatkossa luenkin kun semmoinen ilmestyy. Ja jatkuvalla juonella se varmasti olisikin parhain!

    Mihin suuntaan tämä blogi on kehittynyt sinä aikana, kun olet matkannut mukana lukijana?
    - Siun blogi on kyllä kehittynyt ihan sikana sinä aikana, kun oon matkassa mukana ollut. Alkuun siun blogi tuntu ehkä vähän "tönköltä", mutta nykyään kun ulkoasukin vastaa todella hyvin sisältöä tätä lukee todella mielellään. Viimeisemmässä ulkoasussa ei siis ollut mitään suurta vikaa, mutta tämä ei hyppää niin pahasti silmille ja antaa rauhassa lukea laadukasta postausta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos todella, TODELLA paljon ihanasta palautteesta! <3 Juurikun tuo on tuttu tunne, että ajattelee niitä näyttökertoja, lukijoita ja kommentteja, vaikka niillä ei oikeastaan "pitäisi" olla väliä... Olen muuten huomannut tuon ihan saman ilmiön, heti kun kirjoittaa erikoisempia postauksia, niin se aiheuttaa todellakin keskustelua: Jos ottaa tämän postauksen esimerkiksi, tämän postauksen kautta blogille tuli viisi uutta lukijaa! Silmät tippuivat päästä, kun sen luvun näki!

      Kiitos vielä pitkistä, laadukkaista vastauksista, niistä oli paljon apua! <3

      Poista