Muut sivut

tiistai 17. lokakuuta 2017

Kisakentillä x3

Kuluneiden viikkojen aikana olemme käyneet useampaan kertaan pyörähtämässä kisakenttien puolella - niin omalla tallilla, kuin oman tallin ulkopuolella! Menestys ja tulokset ovat heitelleet lievästi sanottuna laidasta laitaan, mutta olemme saaneet todella hyviä ratoja ja kokemuksia kisoista - uskokaa tai älkää, olemme saaneet jopa nostettua luokkakorkeutta!

Minun on pakko jälleen myöntää, että kirjoittaminen on jäänyt aivan taka-alalle. Ainakin kaksista ensimmäisistä kisoista oli tarkoitus tulla omat postauksensa, niitä ehdin jo aloittaa ja kirjoittaa hyvän matkaa, mutta lopulta totesin että ensimmäisistä kisoista on kulunut jo liian pitkä aika, eikä ole enää järkevää omistaa niille kokonaista omaa postausta. Tämä osasyynä päätin yhdistää kolmet kisat kuukauden ajalta yhteen postaukseen - varsinkin, kun viimeisimmistä ei aivan älyttömästi kerrottavaa jäänyt. 

Kuva: (c) Hanna Kallio

Jos nyt edetään aikajärjestyksessä, uusimmasta vanhimpaan. Reilu viikko sitten kisasimme Wonyn kanssa meidän omalla tallilla Mäntän ratsastajien junnumestaruudesta. Alle 16-vuotiaiden mestaruudessa luokkakorkeus oli 50-60cm, minkä olisi pitänyt sujua ihan kohtalaisen hyvin ja ongelmitta. Valkoissa olimme päässeet hyvin hyppäämään, Wony oli tuntunut todella kivalta, tullut hyvin kuulolle, esteet olivat nousseet puomikasoista parhaimmillaan seitsemäänkymmeneen senttiin. Kisoihin lähdettiin hyvällä fiiliksellä, hyvällä valmistautumisella, mutta välillä sekään ei auta. Ei aina voi onnistua.

Wony vaikutti jo verkassa oudolta. En saanut apuja läpi enkä hevosta rennoksi, Wony eteni kaahottamalla tai ei ollenkaan. Verkkahypyt olivat ihan hyviä, mutta kaikki mitä tapahtui ennen, tai jälkeen hyppyjen olikin sitten jotakin aivan muuta.

Radalle lähdin itse vähän epävarmalla fiiliksellä, mikä varmasti vaikutti lopputulokseen paljon. Ykkösellä oli estepelokkeita joita Wony jäi kyttäämään, mikä ei ole ollenkaan tamman tapaista. Otettiinkin jo melkein kielto heti ykköselle, mutta Wony reippaana ponnisti paikoiltaan tasajalkaa esteen yli. Ykköseltä kakkoselle oli kaareva linja niin että kääntö tapahtui aivan seinän vierestä, mutta en saanut apuja senkään vertaa läpi, että Wony olisi kääntynyt oikeaan suuntaan. Kun sitten sain käännettyä oikealle linjalle, Wony jännittyi sillä samaisella hetkellä. Kakkoselle tulimme siis lievässä alitempossa, siitä johtuen kielto. Yritimme uudestaan ylipääsemättä, jonka jälkeen koin parhaaksi ratkaisuksi keskeyttää. Hyppäsimme ykkösen vielä kerran, jonka jälkeen yksikään pidäte ei mennyt enää läpi.

Yritin ratsastaa Wonya vielä kentällä, mutta koko hevonen oli aivan räjähdyspisteessä. Seuraavana päivänä Wony oli taas täysin normaali, ilmeisesti Wonylla oli vain huono päivä - harmillisesti kisojen kanssa päällekkäin. En kuitenkaan ala yksien kisojen takia riskeeraamaan kehitystämme, tai minun ja Wonyn terveyttä. Kisoja tulee aina lisää!

Kaikki kuvat Suinulasta (c) Hanna Kallio

Huonosti menneistä kisoista voidaankin sitten siirtyä... No, paremmin menneisiin! 24.9 olimme ensimmäisen kerran kisoissa oman tallin ulkopuolella ja kopilla liikkeellä kaverin kanssa. Täysin vieras paikka ei onneksi ollut kyseessä, sillä harjoituskisat olivat tallilla, jolla Wony ehti olemaan kolme kuukautta minulle tulon jälkeen, ennen muuttoa Seppälään. Alunperin olimme ilmottautuneet näissä kisoissa vain 40cm luokkaan, mutta kävikin niin että nämä kisat olivat meillä sellainen käännekohta, ja päädyimme jälki-ilmottautumaan myös kuuteenkymppiin, vähän harkkamoodissa kylläkin!

Wony tuntui verkassa todella kivalta. Tamma matkusti rauhassa ja oli "uudessa" paikassa todella lungisti, selkään sai hypätä luottavaisella fiiliksellä. W oli hyvin kuulolla ja avuilla ennen rataa, teki teräviä hyppyjä, ja yritti parhaansa mukaan miellyttää ratsastajaa. En ottanut radasta mitään paineita, sillä olimme ainoa ratsukko kyseisessä luokassa, ja kun kyseessä oli vieläpä harjoituskisat, otin radan nimenomaan harjoituksen kannalta.

Ykköselle tuli kiva hyppy ja hyvä tie. Kakkoselle oli todella lyhyt suhteutettu väli, enkä ehtinyt ottaa sille riittävästi kiinni, joten ohjasin suosiolla ohi, ratsastin avut läpi, lähestyin uudestaan. Kolmoselle tuli sujuva käännös, kolmoselta neloselle oli taas lyhyt suhteutettu, enkä saanut välissä kiinni. Ohjasin siis jälleen ohi, lähestyin uudestaan, sain hyvän hypyn, ja jatkoin matkaa.


Vitonen oli sarja, jonka ensimmäinen osa oli otettu alas. Vitosen jälkeen sain avut hyvin läpi ennen kutosta, josta oli suhteutettu linja seiskalle. Ennen kutosta olisin voinut ottaa pidätteet paremmin läpi, jolloin hyppy olisi ollut terävämpi ja olisimme päässeet laukalla seiskalle, nyt kuten voitte videolta alta huomata, Wony juoksi linjan ravilla. Seiskan jälkeen sain vielä todella kivasti kiinni, ja kahdeksannelle, viimeiselle esteelle tuli hyvä ja kiva hyppy!


Tästä luokasta saimme siis jonkinsortin lohdutuspalkinnon, sillä olimme ainoa ratsukko luokassa, mutta Wony kyllä ehdottomasti ansaitsi sen! Tamma oli todella hyvin kuulolla koko radan ajan, ehdottomasti parhaita ratojamme muutamasta "kiellosta" huolimatta. Kunniakierroksen ensimmäisestä luokasta skippasimme suosiolla, sen verran innokkaana Wony alkoi pikkuhiljaa käymään!

 

Hullua ei saisi tunnetusti yllyttää, mutta yllyttävät silti. Ensimmäisen radan sujuttua hyvin minut ylipuhuttiin hyppäämään toinen luokka, 60cm, heti perään. Tilannehan oli se, ettemme olleet valkassa hypänneet vielä noin korkeaa rataa, mutta nyt sain mahdollisuuden hypätä radan ihan täydessä harjoittelumoodissa ilman virallisia tuloksia.

Toisessa luokassa oli sama rata kuin ensimmäisessä, ainoa mikä muuttui oli korkeus. Lähdin äkkiä vielä verkkaan mukaan ja otin ihan muutaman hypyn verkassa ennen radalle lähtöä. Wony tuntui edelleen todella hyvältä, hypyt olivat jopa vielä skarpimpia esteiden hieman noustua. Sehän on yleisesti tiedossa oleva fakta, että Wony keskittyy aina paremmin mitä isompia esteet ovat, tämän on saanut huomata jo pienen korkeuseron myötä. Toista luokkaa kohden Wony alkoi tosin keräämään jo enemmän kierroksia, minkä sitten huomasi todellakin radalla!

Toisella radalla skippasin kokonaan useamman esteen. Ykköselle tuli kiva, hyvä hyppy, josta olisi jatkunut taas lyhyellä suhteutetulla kakkoselle. Wony kuitenkin lähti tässä vähän enemmän eteen, enkä edes yrittänyt hypätä kakkosta. Sain Wonyn kiinni vähän ennen kolmosta, jolle tuli jälleen todella terävä hyppy. Skippasin jälleen nelosen tiukan suhteutetun takia, mutta jätimme myös sarjan välistä kokonaan harjoituksen puutteen vuoksi. Sarjoja meidän pitäisi hypätä todella paljon enemmän, niitä onkin jo muutaman valkan ajan työstetty ahkerasti!


Sarjan ohituksen jälkeen en meinannut saada pidätettä kunnolla läpi, jolloin myös kutonen jäi välistä. Seiskalle Wony pääsi jälleen vähän pitkäksi ja juoksemaan, mutta hypyssä ei ollut moittimista. Kuten ylläolevasta kuvasta voi huomata, seiskan jälkeen Wony lähti innoissaan eteenpäin, mutta lopulta sain hyvin kiinni ennen kasia - jolle tulikin sitten vähän isompi hyppy! :D Hyppy lähti ihan hyvästä paikasta mutta se oli todella korkea, sillä loikalla olisi nimittäin päässyt yli parikymmentä senttiä korkeammasta esteestä. Kasin jälkeen Wony päättikin rallitella ihan kunnolla, mutta se oli ihan ok - rata oli selvitty kunnialla loppuun Video loppuu tässä kohtaa vähän "kesken", minulla meni hetki rauhoitella hevonen viimeisen hypyn jälkeen, mutta pääasia oli se, että Wony lopulta tuli takaisin.

Tuohonkin rataan olin niin tyytyväinen, kuin ihminen olla voi. Olimme siirtyneet suoraan kuuteenkymppiin neljästäkympistä, kaikki selvisivät hengissä, Wony teki todella hyviä hyppyjä, sain jopa pidätteitä läpi radan aikana! Se oli meille todella iso harppaus eteenpäin!

Videolla molemmat radat

Taka-alalla meidän ihana kisakuski ja -hoitaja, jota ilman reissuun ei oltaisi päästy! <3


Lopuksi siirtykäämme vielä yksi kokonainen viikko Suinulan kisoista taaksepäin meidän oman tallin kisoihin. Näihin kisoihin oli aivan älytön miettiminen luokkakorkeuksien kanssa, viimeisen kerran korkeuksia meinattiin vaihtaa kisa-aamuna jo tallille saavuttua! Mietimme pitkään valmentajan kanssa menemmekö puomi- ja ristikkoluokat, vai ristikon ja viidenkympin, mutta päädyimme kuitenkin vähän liiankin helppoon puomiin, sekä ristikkoon. Se oli varmasti hyvä päätös, sillä näin saimme todella positiivisen kisakokemuksen, sekä hyvän pohjan Suinulan kisoja, ja niin kauan odotettua korkeuden nostoa varten!

Verkassa Wony oli näissäkin kisoissa todella hyvin kuulolla. Kisavalmistelut olivat jääneet melko vähäisiksi sillä en ollut itse ratsastanut Wonylla kolmeen päivään isoskoulutuksen takia, oletin että selässä olisi ollut vähän hakemista toisen ratsastajan jäljiltä. Onneksi luuloni osottautui vääräksi ja Wony tuntui aivan normaalilta, omalta itseltään! Ratsastin Wonya ennen rataa aika säästeliäästi, jotta voisin välttää turhan kuumumisen - kentällä oli kuitenkin kahden luokan hevoset verkkaamassa samaan aikaan, hälinää ja muita ratsukoita riitti. Aloin ottamaan todella nopeasti hölkkään mukaan puomia, sen jälkeen tulin ristikolle vain muutaman hypyn kumpaankin suuntaan. Onnistuin verkkaamaan juuri sopivasti - riittävästi, jotta sain Wonyn avuille ja lämpimäksi, kuitenkaan hevosen kuumumatta.


Ensimmäisestä luokasta en voi oikeastaan edes sanoa mitään ihmeellistä, koko rata edettiin tasaisen rauhallisesti. Ensimmäisen puomin jälkeen Wony otti laukan, tällöin otin vielä takaisin raville varmistaakseni sen, että hevonen on täysin kontrollissa. Jos Wony olisi tämän jälkeen loppuradalla itse laukan nostanut, olisin antanut sen sillä jatkaa, mutten lähtenyt sitä itse laukalle härkkimään kun ravi oli hyvää ja tasaista - Wony taisi olla samaa mieltä, sillä se pysyi ravilla loppuradan ajan. Välillä väleihin mahtui jonkinnäköistä sähellystä ja jalkojen viskelyä, mutta tällöinkin pidäte meni hyvin läpi ja Wony jatkoi hyvällä tahdilla.

Tässä luokassa kaikki palkittiin, mutta olipa meillä myös hyvä aika! Meitä ei kovin montaa luokassa ollut, mutta taas kerran olen sitä mieltä, että Wony ansaitsi ruusukkeensa, niin kivasti se oli kuulolla!


Toisestakaan radasta ei sen kummemmin ihmeellistä sanottavaa ole. Heti radan jälkeen oli sellainen ajatus takaraivossa, että minun olisi pitänyt antaa Wonyn laukata paljon enemmän. Olin miettinyt etukäteen välit jotka olisin voinut antaa Wonyn laukata, mutta Wony ei tietenkään juuri näihin väleihin laukkaa ottanut. Silloin kun Wony otti itse laukan, se oli täydellisesti kontrollissa ja kuulolla, minun olisi pitänyt antaa sen edetä ja tehdä rauhassa laukassakin - silti menin jokaiseen väliin ottamaan ravin takaisin. Ainoastaan sarjalle olin etukäteen päättänyt tulla raville jotta välttyisimme ryysimiseltä,  juurikin sen rutiinin puutteen vuoksi, muita ravisiirtymisiä en osaa edes itse selittää. Toisaalta turha sitä on enää märehtiä, nyt vain lisää treeniä, rutiinia radoille ja sitä myötä eteenpäin. 

Molemmat radat videolla

Kuten jo sanoinkin, nyt kun korkeudet ovat viimeinkin pikkuhiljaa alkaneet nousemaan Wony keskittyy radalla jo huomattavasti paremmin. Jatkossa varmaankin myös laukan ottaminen radalla helpottuu, sillä helposti noin pienillä esteillä Wony on vain rynninyt esteelle ja läpi - mitä isompi este, sitä enemmän täytyy keskittyä paikkaan, hyppyyn, sekä seuraavaan esteeseen. Tulevaisuus näyttää miten nyt seuraavat kisat tulevat menemään, näihin tosin on näillä näkymin vielä kuukausi aikaa ellemme lähde kopilla liikkeelle.


Lopulta kävi niin, että ruusuke lähti mukaan toisestakin luokasta! Päivän päätteeksi meillä oli siis kaksi uutta ruusuketta, kaksi hyvää rataa takana, sekä aivan älyttömän hyvä mieli! Edelleen nousee hymy huulille tätä postausta kirjoittaessa kun palaan kyseiseen päivään - ehdottomasti taas yksi käännekohta meidän tarinassa!

Kokemuksia on mahtunut kuukauteen siis monenlaisia! Kahdet loistavat kisat, yhdet vähemmän loistavat. Neljä todella hyvää rataa, yksi aivan hirveä. En anna kuitenkaan noiden viimeisimpien kisojen laskea fiilistä tai tuoda takapakkia. Huonoja ratoja tulee välillä kaikille, kehitys on kiinni siitä kuinka niihin suhtautuu - jääkö kiinni epäonnistumiseen, vai yrittääkö siitä oppia. Minä olen päättänyt oppia.

Seuraavan kerran kisataan tosiaan vasta marraskuun lopulla, mutta nyt on hyvin aikaa treenata! Enemmänkin olen kääntänyt jo katseen tulevaan kesään, mitä sillä onkaan meille annettavana kisojen ja treenaamisen suhteen! Päivä kerrallaan, treeni kerrallaan, eteenpäin. Aika näyttää, mutta nyt meillä on mahdollisuus. Nyt meillä on tulevaisuus.


"You don't know were this will go
It's something strong, could all go wrong
These are the times when
You're supposed to be afraid to take a step
But still you do, 'cause you need to

Keep your head above water, you can do much better
Never let go, never let go
And it's now or never, we can do this together
Never let go, never let go"
 


Millaista sinun kisamenestyksesi on ollut viime aikoina?
Tykkäätkö sinä kisata, vai etsitkö haasteita muualta?

6 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus ja ihania kuvia! Mukava kuulla, että kisat ovat menneet hyvin, noita viimeisimpiä kisoja lukuunottamatta. Onnea kaikista ruusukkeista ja hyvistä radoista! Toivotaan parasta, että marraskuun kisat ovat yhtä menesstyksekkäät kuin ensimmäiset ja toisetkin!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset! Marraskuussa kisat jäivätkin melko vähälle, katsotaan milloin ja mihin seuraavaksi!

      Poista
  2. Vain kisoissa käymällä teille tulee kehitystä. Ja kehitystähän jo on tullut paljon, kun muunmuassa oot oppinut tuntemaan Wonya ja tunnistamaan sen fiiliksiä. Hienosti reiän kisat on menneet. Tsemppiä tuleviin kisoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pitää paikkansa, että sitä rutiinia ja tottunusta tulee vain sieltä kisoista! Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Oi ihania kuvia, ja mukava että kisat sujuivat suhteellisen hyvin <3
    Itse tykkään tosi paljon kisata pienissä kisoissa, mutta ennemmin se puskailu taitaa olla loppupeleissä mun juttu. Mulla oli 15.10 harjotuskisat kotitallilla, ja sieltä tarttui mukaan kaksi neljättä sijaa, yksi issikkatamma Örkin kanssa tölttiluokasta eli luokasta T8, ja issikkatamma Brydjan kanssa neljäs sija maastotaitoluokasta. Örkin kanssa osallistuin kylläkin myös nelikäyntiin eli V5 luokkaan, mutta se ei sujunut lainkaan, eikä tultu lähellekkään sijoitusta. Kisoissa mun mielestä tärkeintä on kuitenkin kokemus, ja virheistähän sitä oppii! :)

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Onnea sijoituksista Örkin kanssa! Itse en olekaan perehtynyt niin paljoa askellajiratsastukseen, haluaisin kyllä! Toivottavasti teillä menisi jatkossakin hyvin jos kisoihin eksytte!

      Poista